JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Joulutoive

21.12.2015 6.37

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151221063700

Valo vaih­tuu vih­re­äk­si. Kä­ve­len lu­mi­sen suo­ja­tien yli jat­ka­en mat­kaa­ni kes­kus­taan vie­vää jou­lu­va­loin ko­ris­tel­tua mu­ku­la­ki­vi­ka­tua pit­kin. Kään­ty­es­sä­ni ka­dun­kul­mas­sa lii­tyn kul­ke­maan eteen­päin mui­den ih­mis­ten jou­kos­sa, jos­sa ja­lat rum­mut­ta­vat ta­sai­ses­ti kii­reen mää­rit­tä­mäl­lä tah­dil­la. Näen omien, va­ka­vien kas­vo­je­ni hei­jas­tu­van pei­li­ku­va­na jou­lui­sen as­kar­te­lu­kau­pan ik­ku­nas­ta. Ka­duil­la juok­sen­te­lee ton­tuik­si pu­keu­tu­nei­ta lap­sia ja kuu­len ym­pä­ril­lä­ni jou­lu­lau­lu­jen soi­ton. Jou­lu­ko­ris­tei­den suu­res­ta mää­räs­tä huo­li­mat­ta oma jou­lu­mie­le­ni tun­tuu ole­van kau­ka­na, le­vot­to­man olo­ni kah­lit­se­ma­na.

Käy­ty­ä­ni muu­ta­mas­sa kau­pas­sa pää­dyn tun­nel­mal­li­sen nä­köi­sen kah­vi­lan eteen. Van­han, tum­ma­pui­sen oven pääl­lä ole­va kel­lo ki­lah­taa hil­jai­ses­ti as­tu­es­sa­ni si­sään. Olen saa­vut­ta­nut jo mat­ka­ni pää­tar­koi­tuk­sen: os­taa jou­lu­lah­jat si­sa­ruk­sil­le ja muu­ta­mal­le ys­tä­väl­le. Mitä minä it­se ha­lu­ai­sin jou­lu­lah­jak­si? Se­laan val­miik­si kir­joit­ta­maa­ni jou­lu­lah­ja­lis­taa ja li­sään sin­ne muu­ta­man ju­tun, joka on tul­lut mie­leen kau­pas­sa­käyn­nin lo­mas­sa. Oli­si­han nii­tä toi­vei­ta mo­nia.

Tun­ties­sa­ni pie­nen tö­näi­syn ol­ka­pääs­sä­ni kään­nyn no­pe­as­ti ym­pä­ri. Näen van­han ys­tä­vä­ni tu­tut kas­vot edes­sä­ni.

– Moi, hän sa­noo iloi­ses­ti.

– Mitä sinä tääl­lä teet?

– Os­tin muu­ta­mia jou­lu­lah­jo­ja, sa­non ja osoi­tan jou­lu­pa­pe­rei­hin kää­rit­ty­jä os­tok­si­a­ni.

– Oon muu­ten miet­ti­nyt niin mon­ta ker­taa, et­tä oli­si kiva näh­dä.

Edel­li­nen ker­ta oli vä­hän sen jäl­keen, kun olin kuul­lut hä­nen kiel­tä­neen us­kon­sa, sii­tä oli jo puo­li vuot­ta ai­kaa – lii­an kau­an. Oli­si pi­tä­nyt pi­tää enem­män yh­teyt­tä.

– Mitä sul­le kuu­luu?

– Hy­vää, hän sa­noo no­pe­as­ti.

– Ei mi­tään kum­mem­pia, sel­lais­ta pe­ru­se­lä­mää vain. Kou­lua ja mui­ta kii­rei­tä. Mitä sul­le?

– Ihan hy­vää, tu­lin viik­ko sit­ten lo­mil­le opis­tos­ta. Tun­tuu, et­tä se on ol­lut just oi­kea va­lin­ta tä­hän koh­taan elä­mää. Muu­ten­kin me­nee ihan hy­vin, ei ole va­lit­ta­mis­ta, vas­taan.

– Ai niin joo, opis­toon sit­ten me­nit, hän to­te­aa miet­te­li­ääs­ti.

Olim­me jos­kus yh­des­sä ju­tel­leet asi­as­ta. Ys­tä­vä­ni­kin oli miet­ti­nyt opis­toon läh­te­mis­tä, mut­ta pää­tyi me­ne­mään suo­raan lu­ki­oon. Asi­aan oli vai­kut­ta­nut luul­ta­vim­min ke­vääl­lä ta­pah­tu­nut muut­to eri paik­ka­kun­nal­le ja siel­lä uu­det ys­tä­vät. Ke­säl­lä kuu­lin hä­nen ajau­tu­neen pois us­kos­ta.

– Niin, sa­non pie­nen hil­jai­suu­den jäl­keen.

– Tule käy­mään jos­kus opis­tol­la, tai vaik­ka meil­lä nyt lo­mal­la. Oli­si kiva näh­dä kun­nol­la pit­käs­tä ai­kaa!

– Voi­sin tul­la­kin, hän vas­taa hy­myil­len. Kat­so­taan vaik­ka jos tam­mi­kuus­sa so­pi­si.

Lu­paan lä­het­tää hä­nel­le seu­raa­va­na päi­vä­nä tar­kem­mas­ta päi­väs­tä vies­tiä.

– Moik­ka!

Ha­laam­me pi­kai­ses­ti en­nen kuin läh­dem­me eri suun­tiin.

Lumi nars­kuu ken­kie­ni al­la, kun saa­vun ko­ti­pi­haan bus­si­a­se­mal­ta. Pi­haan pys­ty­te­tyn kuu­sen va­lot luo­vat tun­nel­maa hä­mä­rään lä­het­tä­es­sä­ni jou­lu­toi­vee­ni ru­kouk­se­na il­maan. Täh­det tuik­ki­vat pi­me­äl­lä tai­vaal­la tuo­den jou­lu­ter­vei­siä jo­kai­sel­le.

K.K.

Reisjärven Kristillinen Opisto
Tämä on Reisjärven kristillisen opiston blogi, jossa eri vuosien ja vuosikymmenten opistolaiset ja työntekijät kertovat kokemuksistaan opistokodissa.