JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kiitos kutsusta

19.6.2019 6.12

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190619061200

Kun mi­nua pyy­det­tiin vii­me syk­sy­nä mu­kaan Su­vi­seu­ro­jen vies­tin­tä­teh­tä­viin, vas­taus­ta ei tar­vin­nut miet­tiä kau­an. Oli kiin­nos­ta­va mah­dol­li­suus pääs­tä tu­tus­tu­maan su­vi­seu­ra­työ­hön vies­tin­nän nä­kö­kul­mas­ta. Olen ku­lu­neen vuo­den ajan toi­mi­nut Su­vi­seu­ro­jen en­nak­ko­vies­tin­näs­sä si­säl­lön­tuot­ta­ja­na. Teh­tä­vä­ni on ol­lut kir­joi­tel­la Su­vi­seu­roi­hin liit­ty­viä jut­tu­ja ja so­me­päi­vi­tyk­siä, vä­lil­lä sii­tä, et­tä Su­vi­seu­ro­jen jät­tei­den la­jit­te­lu muut­tuu, vä­lil­lä taas sii­tä, et­tä Ma­to­kor­ven pel­loil­la pi­det­tiin poik­keuk­sel­li­sen lu­mi­set su­vi­seu­ra­tal­koot. It­se­näi­seen kir­joi­tus­työ­hön ovat tuo­neet vaih­te­lua haas­tat­te­lut, joi­den myö­tä olen pääs­syt jut­te­le­maan ih­mis­ten kans­sa kai­ken­lai­sis­ta Su­vi­seu­roi­hin liit­ty­vis­tä asi­ois­ta.

Ku­lu­nut vuo­si on ol­lut elä­mäs­sä­ni muu­tok­sen toi­saal­ta epä­var­maa ja toi­saal­ta mie­len­kiin­tois­ta ai­kaa. Val­mis­tuin kou­lus­ta, muu­tin uu­teen kau­pun­kiin ja tu­tus­tuin uu­siin ih­mi­siin. Tein hie­man si­jai­suuk­sia ja hie­man etä­o­pin­to­ja ja mie­tin ai­ka pal­jon sitä, mis­sä mi­nun paik­ka­ni on ja mikä on elä­mä­ni tar­koi­tus. Vaik­ka vä­lil­lä on­kin lais­kot­ta­nut, kun jo­hon­kin ar­ki-il­taan on tul­lut vies­ti pi­kai­ses­ta ju­tun tar­pees­ta, en­nak­ko­vies­tin­tä­työs­sä mu­ka­na ole­mi­nen on ol­lut mi­nul­le yl­lät­tä­vän mer­ki­tyk­sel­lis­tä. Elä­män­ti­lan­tee­see­ni ja tu­le­vai­suu­tee­ni liit­ty­vien ky­sy­mys­ten kes­kel­lä se on tun­tu­nut teh­tä­väl­tä, joka on tär­keä ja mie­le­käs ja jos­sa mi­nu­a­kin tar­vi­taan.

Eri­tyi­sen an­toi­sia ko­ke­muk­sia ovat ol­leet Su­vi­seu­ro­jen vies­tin­täih­mi­sil­le Ra­nu­an kris­til­li­sel­lä kan­sa­no­pis­tol­la pi­de­tyt vii­kon­lop­pu­kurs­sit. Niil­lä olen saa­nut asi­an­tun­te­van kou­lu­tuk­sen li­säk­si ta­va­ta van­ho­ja ys­tä­viä ja uu­sia tut­tu­ja sekä ko­kea us­ko­vais­ten yh­teyt­tä, joka kan­taa sil­loin­kin, kun kurs­si­vii­kon­lo­pun jäl­keen jo­kai­nen pa­laa omaan ar­keen­sa. Olen huo­man­nut, et­tä vaik­ka olen aja­tel­lut an­ta­va­ni ai­kaa­ni su­vi­seu­ra­työ­hön, olen­kin it­se tain­nut jää­dä saa­ma­puo­lel­le.

Vies­tin­tä­työn myö­tä Su­vi­seu­rat ovat kul­ke­neet aja­tuk­sis­sa­ni jo mon­ta kuu­kaut­ta. Mi­nul­le on konk­re­ti­soi­tu­nut se, mi­ten pal­jon työ­tä nii­den taus­tal­la on ja mi­ten mo­nen­lais­ta osaa­mis­ta su­vi­seu­ra­työs­sä tar­vi­taan. Olen seu­ran­nut ilah­tu­nee­na, mi­ten hy­vil­lä mie­lin ja si­tou­tu­nei­na ih­mi­set ovat mu­ka­na ra­ken­ta­mas­sa ke­säis­tä seu­ra­ta­pah­tu­maa, ku­kin mah­dol­li­suuk­sien­sa mu­kaan. On ol­lut tur­val­lis­ta ko­kea, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä teh­dään yh­des­sä, Ju­ma­lan an­ta­min tai­doin ja voi­min.

Olen tul­lut myös miet­ti­neek­si ai­em­paa tar­kem­min sitä, mik­si Su­vi­seu­ro­ja jär­jes­te­tään. Su­vi­seu­rois­sa saam­me ko­koon­tua use­am­mak­si päi­väk­si yh­teen elä­män tär­keim­män asi­an ää­rel­le, kuu­le­maan Ju­ma­lan sa­naa. Pää­sem­me myös ta­paa­maan ys­tä­viä ja tut­tu­ja, joi­den kans­sa vaih­taa aja­tuk­sia elä­män pie­nis­tä ja suu­ris­ta asi­ois­ta, van­hem­pien ih­mis­ten sa­noin ties­tä ja mat­kas­ta. Toi­von, et­tä Su­vi­seu­rat ovat ta­pah­tu­ma, jon­ne kaik­ki voi­si­vat ko­kea ole­van­sa ter­ve­tul­lei­ta, jon­ne ke­nen ta­han­sa oli­si help­po tul­la kat­se­le­maan ja kuun­te­le­maan.

Su­vi­seu­rat ovat ol­leet olen­nai­nen osa jo­kais­ta ke­sää­ni. Men­nei­den ke­sien Su­vik­siin ei kui­ten­kaan lii­ty pel­käs­tään mu­ka­via ja help­po­ja muis­to­ja. Lap­suu­des­sa ja nuo­ruu­des­sa mo­niin seu­roi­hin liit­tyi huo­li sii­tä, mitä jos en löy­dä­kään ke­tään, jon­ka kans­sa syö­dä jää­te­löä, is­tua isos­sa tel­tas­sa ja kier­rel­lä ken­täl­lä ta­paa­mas­sa tut­tu­ja. Mitä jos mi­nul­la ei ole­kaan yh­tä iha­nat seu­rat kuin muil­la? Olen iloi­nen, et­tä osaan ny­ky­ään naut­tia ihan vain sii­tä, et­tä on kesä, saan ol­la mi­nul­le tär­kei­den ih­mis­ten ja mui­den Ju­ma­lan las­ten seu­ras­sa, kuun­nel­la seu­ra­pu­hei­ta ja lau­laa tut­tu­ja lau­lu­ja. Mo­ne­na ke­sä­nä mi­nul­la ei ole ol­lut Su­vi­seu­rois­sa työ­vuo­roa. Olen kui­ten­kin huo­man­nut, et­tä jo­hon­kin työ­vuo­roon osal­lis­tu­mi­nen on osal­taan teh­nyt Su­vi­seu­rois­ta ko­toi­san, hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tär­ke­än ta­pah­tu­man.

Vii­mei­sen Ra­nu­an opis­tol­la vie­te­tyn kurs­si­vii­kon­lo­pun en­sim­mäi­se­nä il­ta­na is­tuin si­vu­huo­nees­s­sa na­pu­tel­len vii­me tin­kaan jät­tä­mää­ni opis­ke­lu­teh­tä­vää ja kuun­nel­len toi­sel­la kor­val­la kai­ut­ti­mis­ta kurs­sin alus­tus­ta ja kes­kus­te­lua. Ta­ka­na oli opin­to­jen, töi­den ja su­vi­seu­ra­vies­tin­tä­teh­tä­vien täyt­tä­mä kii­rei­nen viik­ko, jon­ka lo­puk­si kurs­sil­le läh­te­mi­nen oli tun­tu­nut lä­hin­nä vä­syt­tä­väl­tä. Tuos­sa het­kes­sä mie­le­ni täyt­ti kui­ten­kin kii­tol­li­suus sii­tä, et­tä olin tul­lut, saa­nut tul­la. Olin ihan oi­ke­as­sa pai­kas­sa, tois­ten Ju­ma­lan las­ten ym­pä­röi­mä­nä, kat­se odot­ta­vai­se­na tu­le­vas­sa ke­säs­sä.

Teks­ti: Hil­la Höyh­tyä

MuhoksenSuviseuroja Kohti
Kuinka aikaisin Suviseurojen järjestäminen aloitetaan? Millaista on antaa niiden valmistelulle runsaasti omaa vapaa-aikaa? Miltä tuntuu odotella radiosuviseuroja? Mitä ajatuksia herättää se, että Suviseurat tulevat alueelle, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta samalla myös ennakkoasenteita heitä kohtaan? Entä se, kun ne tulevat naapuripellolle? Millaisin ajatuksin Suviseuroja odotetaan? Näistä teemoista voit lukea Suviseurojen viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.