JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lestadiolainen

3.5.2020 6.30

Juttua muokattu:

4.8. 10:27
2020080410275820200503063000

Minä olen les­ta­di­o­lai­nen niin kuin ih­mi­set mei­tä tä­män us­kon­liik­keen ul­ko­puo­lel­la ni­mit­tä­vät. Luin in­ter­ne­tis­tä tie­don, et­tä les­ta­di­o­lai­suus on tun­ne­tuin us­kon­nol­li­nen lii­ke Suo­mes­sa. Luu­len, et­tä nimi on tun­net­tu mo­nes­sa mie­les­sä, mut­ta useim­mil­le on liik­keen ope­tus tun­te­ma­ton. Van­ha suo­ma­lai­nen sa­nan­las­ku sa­noo: ”Hyvä kel­lo kau­as kuu­luu, paha vie­lä kau­em­mas.”

Nimi les­ta­di­o­lai­suus tuli käyt­töön vas­ta 1880-lu­vul­la, kun ul­ko­puo­li­set ru­pe­si­vat ni­mit­te­le­mään elä­vään us­koon tul­lei­ta sil­lä ta­voin. Tun­ne­tun saar­naa­jan Ju­ha­ni Raat­ta­maan kir­jees­tä käy il­mi, et­tä ni­mit­te­ly ro­vas­ti Lars Lee­vi La­es­ta­diuk­sen ni­men mu­kai­ses­ti ei tun­tu­nut hy­väl­tä us­koon tul­leis­ta. Raat­ta­maa kir­joit­ti vii­ta­ten piis­pa Gus­tav Jo­hans­so­nin kir­jaan La­es­ta­di­o­lai­suus: ”Vie­lä mi­nä­kin ru­koi­len an­teek­si puut­tu­vai­suut­ta­ni ja an­nan sy­dä­mes­tä­ni an­teek­si kai­kil­le vas­tus­ta­jil­le. Vie­lä­pä Kuo­pi­on piis­pal­le­kin, joka hä­päi­see mei­tä ja ni­mit­te­lee la­es­ta­di­o­lai­sik­si.”

Kun minä olin 1960-lu­vun alus­sa var­hais­nuo­ri, ky­syin ko­to­na­ni, et­tä mitä les­ta­di­o­lai­set ovat. Ai­heen ky­sy­myk­seen sain, kun kan­sa­kou­lus­sa asi­aa op­pi­tun­nil­la kä­si­tel­tiin. Mi­nul­le vas­tat­tiin, et­tä les­ta­di­o­lai­set ovat ah­das­mie­li­siä us­ko­vai­sia. Hei­dän seu­rois­saan pi­tää käy­dä ah­taan por­tin kaut­ta us­koon. Enem­pää asia ei mi­nua vai­van­nut vuo­si­kau­siin. Kun pää­sin te­o­lo­gi­seen tie­de­kun­taan ja ha­es­ke­lin asun­toa Hel­sin­gis­tä, sil­mää­ni osui Les­ta­di­o­lai­nen yli­op­pi­las­ko­ti. Ajat­te­lin it­sek­se­ni, et­tä sin­ne en us­kal­la men­nä asu­maan, kun se on ah­das­mie­lis­ten paik­ka.

Minä läh­din opis­ke­le­maan te­o­lo­gi­aa sen täh­den, et­tä sai­sin sel­vil­le, mikä se oi­kea us­ko on. Kä­vin ah­ke­ras­ti eri us­kon­nol­lis­ten liik­keit­ten ko­kouk­sis­sa ja kir­kon ti­lai­suuk­sis­sa ja luin Raa­mat­tua. Yri­tin ol­la mu­ka­na muu­ta­man liik­keen toi­min­nas­sa, mut­ta en saa­nut rau­haa sy­dä­mel­le­ni.

En­si ker­ran us­kal­tau­duin näi­den ah­das­mie­lis­ten les­ta­di­o­lais­ten seu­roi­hin Mal­min kirk­koon. Kir­kos­sa ase­tuin so­pi­val­le pai­kal­le niin, et­tä voi­sin pois­tua hel­pos­ti, jos olo kä­vi­si tu­ka­lak­si. Ti­lai­suus oli eri­lai­nen kuin olin ku­vi­tel­lut. Pai­kal­la oli ai­van ta­val­li­sia ih­mi­siä, pal­jon nuo­ria ja per­hei­tä. No­pe­as­ti tun­sin olo­ni va­paak­si ja kat­se­lin, mi­ten pie­net lap­set oli otet­tu mu­kaan seu­roi­hin. Pu­het­ta kuun­nel­les­sa­ni ja seu­ra­kuu­li­joi­ta tark­kail­les­sa­ni ajat­te­lin, et­tä näil­lä ih­mi­sil­lä on jo­ta­kin, mitä mi­nul­ta puut­tui.

Meil­lä kai­kil­la on ar­vot­ta­via nä­ke­myk­siä muis­ta ih­mi­sis­tä, ha­lu­sim­me tai em­me. Ste­re­o­ty­pia on yleis­tet­ty myön­tei­nen tai kiel­tei­nen kuva jos­tain ih­mis­ryh­mäs­tä. Ste­re­o­ty­pi­aan liit­tyy ai­na joko po­si­tii­vi­nen tai ne­ga­tii­vi­nen tun­ne­la­taus, joka vai­kut­taa käy­tök­seen. En­nak­ko­luu­lois­sa on kyse kiel­tei­ses­tä ar­vot­ta­mi­ses­ta. En­nak­ko­luu­loi­nen käy­tös voi nä­kyä vaik­ka­pa vält­te­ly­nä.

Mi­nä­kin vält­te­lin opis­ke­li­ja­na les­ta­di­o­lai­suut­ta en­nen kuin tu­tus­tuin liik­kee­seen. Les­ta­di­o­lai­suus ja ni­me­no­maan van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suus us­kon­nol­li­se­na liik­kee­nä erot­tuu mo­nis­ta muis­ta sii­nä, et­tä ih­mi­sen on otet­ta­va kan­taa, ha­lu­aa­ko hän teh­dä pa­ran­nuk­sen ja us­koa eli tul­la osak­si lii­ket­tä. Toi­nen vaih­to­eh­to on ol­la kuu­le­mat­ta kut­sua ja jää­dä liik­keen ul­ko­puo­li­sek­si.

Mo­net ih­mi­set, joil­la ei ole kos­ke­tus­pin­taa les­ta­di­o­lai­suu­teen, ovat nii­den vies­tien va­ras­sa, joi­ta me­dia les­ta­di­o­lai­suu­des­ta vä­lit­tää. Ne ovat mo­nes­ti yleis­tä­viä ja kiel­tei­siä ste­re­o­ty­pi­oi­ta. Jois­sa­kin ju­tuis­sa on an­net­tu esi­mer­kik­si vää­rä ja nai­i­vi kuva, et­tä les­ta­di­o­lai­suu­des­sa pa­ko­tet­tai­siin ih­mi­set vä­ki­sin us­ko­maan ja jos­sa sal­lit­tai­siin hen­gel­li­nen vä­ki­val­ta.

Us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa on ta­val­li­sia ih­mi­siä. Jos joku lan­ke­aa tai me­net­te­lee vää­rin, se ei tar­koi­ta, et­tä koko lii­ke on teh­nyt näin. On tosi vaa­ral­lis­ta teh­dä kaik­kia kos­ke­via yleis­tyk­siä. Sii­hen on pe­lot­ta­van help­po ja mu­ka­va ryh­tyä sil­loin, kun esi­mer­kik­si lu­em­me leh­den ri­kos­ju­tus­ta maa­han­muut­ta­jan ni­men. Voim­me aja­tel­la, et­tä kaik­ki maa­han­muut­ta­jat ovat rois­to­ja. Se­hän ei ole tot­ta. Jos kuu­lem­me, et­tä joku ro­maa­ni on jou­tu­nut van­ki­laan ja sa­nom­me, et­tä kaik­ki ro­maa­nit ovat var­kai­ta, se­kään ei ole tot­ta. Sama pä­tee les­ta­di­o­lai­sia kos­ke­viin yleis­tyk­siin­kin.

On myös nii­tä ih­mi­siä, jot­ka tun­te­vat lä­hi­pii­ris­sä, naa­pu­rus­tos­sa tai työ­pai­kal­la us­ko­vai­sia ih­mi­siä ja an­ta­vat heis­tä ”hy­vän to­dis­tuk­sen” eli ar­vos­ta­vat hei­tä. Mi­nun­kin lä­hi­pii­ris­sä­ni on mo­nia ih­mi­siä, jot­ka ei­vät ole mu­ka­na liik­kees­sä, mut­ta ar­vos­ta­vat ja pi­tä­vät les­ta­di­o­lais­ta sa­nan­ju­lis­tus­ta ja elä­män­ta­paa oi­ke­a­na.

Tu­lee mie­leen jo edes­men­nyt äi­ti­ni. Hän ei pal­joa mi­nun nuo­ruu­des­sa­ni tien­nyt les­ta­di­o­lai­suu­des­ta, mut­ta oli jyr­käs­ti sitä vas­taan. Kun minä sain pa­ran­nuk­sen ar­mon, hän ih­met­te­li: ”Mi­ten sinä niit­ten jouk­koon me­nit, oli­sit mie­luum­min men­nyt vaik­ka mi­hin muu­hun jouk­koon.”

Vuo­sien mit­taan mie­li muut­tui. Hän kuun­te­li pal­jon hen­gel­lis­tä oh­jel­maa ra­di­os­ta ja luki Päi­vä­mies-leh­teä. Ker­ran hän sa­noi mi­nul­le, et­tei­vät kun­nol­li­sia saar­no­ja pidä muut kuin les­ta­di­o­lai­set pu­hu­jat. Lo­pul­ta Tai­vaan Isä an­toi hä­nel­le voi­man us­koa evan­ke­liu­mi omal­le koh­dal­leen.

Pä­te­vä neu­vo on se, et­tä kan­nat­taa läh­teä it­se ot­ta­maan sel­vää les­ta­di­o­lai­sis­ta. Sil­loin ei ole mui­den an­ta­mien mie­li­ku­vien va­ras­sa. Kan­nat­taa men­nä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten eli rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­roi­hin. Sin­ne mi­nä­kin me­nin opis­ke­li­ja­poi­ka­na kat­so­maan, min­kä­lai­sia ovat les­ta­di­o­lai­set ja kuu­le­maan, mitä he opet­ta­vat. Raa­ma­tus­sa­kin on tä­hän hyvä esi­merk­ki: Kun Na­ta­na­el epäi­li, voi­si­ko Na­sa­re­tis­ta tul­la mi­tään hy­vää, Fi­lip­pus neu­voi hän­tä: ”Tule ja kat­so” (Joh. 1:46).

Us­ko on täy­sin va­paa­eh­toi­nen asia. Ke­nen­kään ei ole pak­ko us­koa. Us­ko ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suus on kui­ten­kin tar­jol­la kai­kil­le, jot­ka kai­paa­vat Ju­ma­lan ar­moa. Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­den ydi­na­ja­tuk­se­na on, et­tä ih­mi­nen voi­si us­koa syn­tin­sä an­teek­si ja ol­la va­paa kai­kis­ta hen­gel­li­sis­tä taa­kois­ta.

Vaik­ka olen van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen, koen en­si­si­jai­ses­ti ole­va­ni ”Ju­ma­lan lap­si”, niin kuin Raa­mat­tu mei­tä us­ko­vai­sia ni­mit­tää (1. Joh. 3:1).

On iha­naa elää sii­nä liik­kees­sä mu­ka­na, jos­sa saan kuul­la ai­na uu­del­leen ja uu­del­leen evan­ke­liu­min su­lois­ta sa­no­maa: ”Syn­nit ovat an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä.”

P.S. Tämä oli vii­mei­nen blo­gi­teks­ti­ni. Kii­tos toi­mi­tuk­sel­le ja lu­ki­joil­le pa­laut­teis­ta!

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Avioliitossa vai yksin eläen?

13.4.2020 6.05
OlaviVallivaara

Maailmanloppu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olenko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tänään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kaunis juhla

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiusaaminen satuttaa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ulkopuolisuudesta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ihminen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ihmeellinen yhteisö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muista minua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isänä ja kasvattajana

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Järki vai tunteet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muistot kantavat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tärkeysjärjestys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pimeys väsyttää – valo voimaannuttaa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

Onko avioero oikea ratkaisu?

27.11.2018 6.28
OlaviVallivaara

Pitäisikö ruokailutottumuksia muuttaa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yksinäisyyden ongelma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä olla

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Oloni oli kuin taivaassa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mukava reissu Taalainmaalle

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lahjaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Korkeimman käres

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaanko kuunnella?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Armon koulussa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pääsikö hän taivaaseen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Joulunviettoa ennen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Kohtuuden mitta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

Onko nimi enne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Painia ittensä kanssa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuulet tuovat viestin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rippiskouluhun vai Ylisehen maalaamaan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Riisipuuroa ja mustikkavelliä

25.5.2017 6.34