Luottamus Jumalaan saa säilyä aina

Ruo­an, ener­gi­an, polt­to­ai­nei­den ja mo­nien mui­den hyö­dyk­kei­den hin­nat ovat nous­seet ja nou­se­vat edel­leen. Kus­tan­nus­ten nou­su joh­tuu pal­jol­ti kan­sain­vä­li­sen po­li­tii­kan ti­lan­tees­ta ja rau­han rik­koon­tu­mi­ses­ta Eu­roo­pas­sa. Ra­ken­ta­mis­ta tai asun­non os­toa suun­nit­te­le­val­ta ky­sy­tään luot­ta­mus­ta to­teut­taa täl­lai­sia suun­ni­tel­mia. Joku pää­tyy pe­rus­tel­lus­ti ot­ta­maan ai­ka­li­sän suun­ni­tel­mien suh­teen tai to­teut­taa ne vain osin. Ta­lou­del­li­ses­ti tiu­ken­tu­vat ajat ei­vät kos­ke­ta ai­no­as­taan suo­ma­lai­sia, vaan laa­jem­min­kin Eu­roop­paa ja koko maa­il­maa. Luot­ta­mus tu­le­vai­suu­den suh­teen saat­taa hor­jua täl­lai­sen ajan kes­kel­lä. Hor­jut­ta­vat­ko ko­et­te­le­muk­set luot­ta­mus­ta myös Ju­ma­laan vai vah­vis­ta­vat­ko ne sitä?

Tervetuloa Lopen Suviseuroihin

Vii­me vuo­sien ai­ka­na maa­il­man­laa­jui­nen pan­de­mia on ra­joit­ta­nut mo­nel­la ta­paa elä­määm­me. Se on ra­joit­ta­nut jopa lä­hi­su­ku­lais­ten kes­ki­näis­tä kans­sa­käy­mis­tä. Myös seu­roi­hin ko­koon­tu­mi­nen on ol­lut ra­jal­lis­ta. Tämä ai­ka on opet­ta­nut, et­tä kaik­ki asi­at ovat Ju­ma­lan kä­des­sä. Hän an­taa ko­et­te­le­muk­sen ja myö­tä­käy­mi­sen ai­ko­ja. Hän tie­tää, mitä me kul­loin­kin tar­vit­sem­me.

Miltä elämämme näyttää?

Ih­mis­ten vä­li­ses­sä koh­taa­mi­ses­sa en­si­vai­ku­tel­maa pi­de­tään tär­ke­ä­nä. Esi­mer­kik­si hy­myn vies­ti ylit­tää niin kie­li- kuin kan­sal­li­suus­ra­jat. Hy­myi­le­vä ih­mi­nen tun­tuu tur­val­li­sel­ta ja te­kee po­si­tii­vi­sen vai­ku­tel­man.

Vanhemman esikuvana on armollinen Jumala

”Nuo­ri tar­vit­see van­hem­mat, jot­ka ovat huo­lis­saan, pet­ty­vät nuo­ren toi­lai­luis­ta, ilah­tu­vat on­nis­tu­mi­sis­ta, suut­tu­vat lai­min­lyön­neis­tä ja sa­no­vat tar­vit­ta­es­sa ei. Van­hem­pien teh­tä­vä­nä on us­kal­taa, jak­saa ja kes­tää sil­loin­kin, kun nuo­ri ei it­se us­kal­la, jak­sa tai kes­tä”, sa­no­taan Man­ner­hei­min Las­ten­suo­je­lu­lii­ton si­vuil­la.

Kahdenlaisen leivän nälkä

Muut­tu­van maa­il­man­ti­lan­teen myö­tä jul­ki­suu­des­sa on kan­net­tu huol­ta ruo­an riit­tä­vyy­des­tä. Eu­roo­pas­sa käy­tä­vä sota ja eri­lai­set lo­gis­tiik­kaan liit­ty­vät epä­var­muu­det ra­joit­ta­vat nor­maa­lia kau­pan­käyn­tiä. Ener­gi­an ja kul­je­tus­kus­tan­nus­ten nou­su nos­taa puo­les­taan ruo­an hin­taa maa­il­man­laa­jui­ses­ti.

Sovittelua kiivailun sijaan

Raa­mat­tu ke­hot­taa ih­mis­tä elä­mään so­pui­sas­ti ja kun­ni­oit­ta­maan toi­sia ih­mi­siä Luo­jan­sa ku­vi­na. Raa­ma­tun leh­dil­tä voi kui­ten­kin lu­kea myös sen, et­tä syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen rii­dat ja eri­mie­li­syy­det ovat kuu­lu­neet ih­mis­ten vä­li­seen elä­mään. Pyhä kir­ja tun­tee rii­to­jen ja ri­kos­ten vie­mi­sen oi­keu­teen saak­ka.

Äitiyden ja vanhemmuuden kirjo löytyy jo Raamatusta

Raa­mat­tua pi­de­tään kir­ja­na, joka ker­too enem­män mies­ten kuin nais­ten elä­mäs­tä. On tot­ta, et­tä Raa­ma­tun ajan kult­tuu­ri on ol­lut pat­ri­ar­kaa­lis­ta. Tämä ter­mi muo­dos­tuu sa­nois­ta ”patér” eli isä ja ”arché” eli val­ta. Raa­ma­tun maa­il­man ja sen syn­ty­mä­a­jan kult­tuu­ri ei kui­ten­kaan ole kir­jan pää­si­säl­tö. Tär­kein­tä on ih­mi­sen suh­de Luo­jaan­sa eli Ju­ma­laan ja pe­las­tuk­sen sa­no­ma.