JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Aa­mun aja­tuk­sia

Junttila Sirkka
Aiemmat blogit
2.10.2016 6.55

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161002065500

Hy­vin nu­ku­tun yön jäl­keen alan vä­hi­tel­len he­räil­lä. Ta­ju­an päi­vän ole­van nou­sus­sa. Tu­lee mie­leen lau­lu: "Si­nua kii­tän, Ju­ma­la, taas nou­see aa­mun koi" (Sl 310:1). Uni kaik­ko­aa sil­mis­tä. Tun­tuu niin ou­don hil­jai­sel­ta ja rau­hal­li­sel­ta; il­lal­la myrs­ky rai­vo­tes­saan oli re­pi­nyt ja kat­ko­nut pui­ta ja pen­sai­ta ja hei­tel­lyt ta­va­rat pit­kin pi­ho­ja.

Avaan ver­ho­ja. Nyt ei lii­ku koi­vun leh­ti­kään. Kaik­ki on rau­hoit­tu­nut. Au­rin­ko on nous­sut ja al­kaa läm­mit­tää yhä va­los­tu­vaa mai­se­maa. Ihai­len vie­lä ke­säis­tä nä­ky­mää edes­sä­ni naut­tien luon­non kau­neu­des­ta. Tä­män kau­niin maan Ju­ma­la on an­ta­nut mei­dän asut­ta­vak­si, vil­jel­tä­väk­si ja var­jel­ta­vak­si.

"Hän säät ja il­mat sää­tää ja aal­lot tain­nut­taa" (VK 462:2). Vaih­te­le­vai­sia ovat ke­sän säät ol­leet. Näin se on elä­mäm­me­kin. Kaik­ki päi­vät ei­vät ole sa­man­lai­sia. On tyyn­tä ja rau­hai­saa, mut­ta on päi­viä, jol­loin pol­ku tun­tuu ole­van hu­kas­sa. Sil­loin on hyvä muis­taa, et­tä Ju­ma­la on lu­van­nut pi­tää omis­taan huol­ta. Mei­dän koko elä­mäm­me on Ju­ma­lan kä­des­sä. Hän meil­le po­lun osoit­taa. Hän myös kul­jet­taa yli myrs­kyis­ten päi­vien ja läpi lem­peit­ten leh­to­jen­kin.

Sii­nä aa­mun rau­has­sa, ik­ku­nas­ta kat­sel­les­sa tul­vi­vat aja­tuk­siin men­neet päi­vät. Mie­leen nou­se­vat syn­ty­mi­set, läh­te­mi­set, luo­pu­mi­set, koko elet­ty elä­mä. Aja­tuk­set pyö­ri­vät las­ten per­heis­sä. Mi­ten heil­lä on aa­mu al­ka­nut? Ovat­ko ter­vee­nä? Mi­ten jak­sa­vat? Siu­naa­vat aja­tuk­set lä­he­tän heil­le.

Ta­jun­nan kir­kas­tu­es­sa päi­vän teh­tä­vät al­ka­vat muis­tua mie­leen. Käyn hoi­ta­maan teh­tä­viä, joi­ta mo­nis­ta har­ras­tuk­sis­ta on vas­tuul­le­ni ker­ty­nyt. On mu­ka­va aloit­taa päi­vä, kun tie­tää, et­tä jo­kin teh­tä­vä odot­taa tai on­ko ker­ho, jos­sa saa vir­kis­tyä ys­tä­vien seu­ras­sa.

SirkkaJunttila
Olen syntynyt Haapavedellä. Elämäntyöni tein farmaseuttina Nivalan apteekissa. Puolison kuolemasta on jo yli kaksikymmentä vuotta. Olimme suunnitelleet yhteistä vanhuutta nauttiaksemme pitkän ja rasittavankin työuran jälkeen toistemme seurasta – mutta toisin kävi. Matkan oli jatkuttava ilman rakkaan puolison tukea. Taivaan Isä on kuitenkin johtanut hyvin elämääni. Ympärilläni on rakastavia, huolehtivia lasten perheitä ja ystäviä lähellä ja kaukana. sirkka.junttila@kotinet.com
7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys