JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Au­rin­ko on lä­hel­lä ja läm­min

Alasaarela Erkki
Aiemmat blogit
1.2.2017 6.51

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170201065100

Tänä aa­mu­na he­rä­sin mus­ta­ras­taan hui­lun­soit­toon. Gran Ca­na­ri­an tai­vas oli vie­lä mus­ta. Ras­tas ei kui­ten­kaan malt­ta­nut odot­taa en­sim­mäi­siä au­rin­gon­sä­tei­tä, vaan aloit­ti kon­sert­tin­sa puu­tar­han va­lo­jen ää­rel­lä. Sil­lä oli ke­vät­tä rin­nas­sa. Se kut­sui puo­li­so­aan - ja mi­nua blo­gi­teks­tin kir­joit­ta­mi­seen.

Tu­lim­me Ka­na­ri­an­saa­ril­le kol­me viik­koa sit­ten. Läh­tö­het­kel­lä sää­en­nus­te lu­pa­si Poh­jois-Suo­meen 30-40 as­tet­ta pak­kas­ta ja tän­ne 20 as­tet­ta läm­min­tä. Läm­pö­ti­la py­syy tääl­lä läpi vuo­den ta­sai­se­na ja vas­taa Suo­men ke­sää. Au­rin­ko käy tääl­lä tal­vel­la­kin kor­ke­al­la. Se on lä­hel­lä ja läm­min mut­ta ei paah­da.

Es­pan­jaan kuu­lu­vien Ka­na­ri­an­saar­ten ta­sai­seen läm­pö­ti­laan vai­kut­taa At­lan­tin val­ta­me­ren Golf-vir­ta. Sama vir­ta vie tal­vel­la läm­pöä poh­joi­seen ja te­kee Poh­jois­mais­sa ja Suo­mes­sa elä­mi­sen mah­dol­li­sek­si. Pa­rin vii­kon pääs­tä tal­ven pak­ka­sen­nä­tys­ten jäl­keen Poh­jois-Suo­mes­sa oli het­ken läm­pi­mäm­pi sää kuin man­ner-Es­pan­jas­sa. Poh­joi­ses­sa oli usei­ta läm­pö­as­tei­ta ja Es­pan­jas­sa lun­ta ja pak­kas­ta. Ka­na­ri­an­saa­ril­la läm­pö­ti­la oli edel­leen 20 as­teen tie­noil­la.

Ka­na­ri­an­saa­ret si­jait­se­vat Af­ri­kan ran­ni­kol­la lä­hel­lä päi­vän­ta­saa­jaa. Saa­ri­ryh­mä koos­tuu seit­se­mäs­tä saa­res­ta. Suo­si­tuim­mat tu­ris­ti­koh­teet ovat Gran Ca­na­ria ja Te­ne­rif­fa. Gran Ca­na­ri­al­la käy vuo­sit­tain 3,5 mil­joo­naa ih­mis­tä, eli 2,5 ker­taa enem­män kuin saa­rel­la on asuk­kai­ta. Ai­kai­sem­min Ka­na­ri­an­saa­ret toi­vat mi­nul­le mie­li­ku­van tun­gok­seen as­ti täy­des­tä hiek­ka­ran­nas­ta, jos­sa ih­mi­set ma­koi­le­vat aa­mus­ta il­taan ja huo­leh­ti­vat, et­tei rus­ke­tus­rai­to­ja tule. Gran Ca­na­ri­an ete­lä­ran­nal­la on vii­den ki­lo­met­rin mit­tai­nen hiek­ka­ran­ta, ja sen yh­tey­des­sä on ”sa­ha­ra­mai­nen” dyy­ni­kent­tä, jos­sa hiek­ka on jat­ku­vas­sa liik­kees­sä. Täl­lä lo­ma­mat­kal­la­ni olen huo­man­nut, et­tä ran­ta­luon­toa voi käy­dä kai­kes­sa rau­has­sa ihai­le­mas­sa par­haa­seen ai­kaan, eli au­rin­gon las­kun al­la, kun vii­le­ne­vä il­ma on aja­nut au­rin­gon­pal­vo­jat pois. Nä­ky­mä on va­lo­jen ja var­jo­jen leik­kiä jat­ku­vas­ti liik­kees­sä ole­vas­sa hie­kas­sa ja ran­ta­ve­des­sä.

Gran Ca­na­ria on pie­ni saa­ri. Sen voi mel­ko hel­pos­ti kier­tää päi­väs­sä ym­pä­ri. Tu­ris­ti­koh­teis­sa läm­pö- ja kos­teu­so­lo­suh­teet ovat ta­sai­set, mut­ta suu­ret kor­keu­se­rot sekä eri­lai­set tuu­li­o­lo­suh­teet ai­heut­ta­vat saa­ril­le mo­nen­lai­sia il­mas­to-olo­suh­tei­ta. Mie­les­tä­ni Gran Ca­na­ri­an pa­ras an­ti on mo­ni­muo­toi­nen luon­to ja mah­ta­vat mai­se­mat, jot­ka kaik­ki ovat lä­hel­lä. Tie­to­ko­nee­ni muis­ti­pai­kat ovat kol­men vii­kon ai­ka­na täyt­ty­neet kas­vien, per­hos­ten ja lin­tu­jen ku­vil­la. Sam­mu­neet tu­li­vuo­ret ja laa­va­vir­rat ovat piir­tä­neet jyl­hän mai­se­man, jota voi käy­dä ihai­le­mas­sa vuor­ten hui­pul­ta ai­na noin 2 000 met­rin kor­keu­des­ta. Vuor­ten vä­lis­tä pil­kot­taa joka puo­lel­la meri.

Gran Ca­na­ria, ja en­nen kaik­kea Mas­pa­lo­mak­sen ran­nat ja lam­pi, ovat muut­to­lin­tu­jen tal­veh­ti­mis- ja le­väh­dys­paik­ko­ja. Siel­lä nä­kee myös suo­ma­lai­sia muut­to­lin­tu­ja. Oli sy­käh­dyt­tä­vää seu­ra­ta, kun pul­mu­sir­rit uh­ma­si­vat le­vot­to­mia ran­ta­tyrs­ky­jä ja poi­mi­vat nii­den al­ta ra­vin­toa it­sel­leen. Tou­ko­kuus­sa odot­te­len näi­tä lin­tu­ja Ou­lun seu­dul­le, jos­sa ne saat­ta­vat py­säh­tyä mat­kal­laan Si­pe­ri­an pe­si­mä­a­lu­eil­le.

Ka­na­ri­an­saar­ten il­mas­toa sa­no­taan maa­il­man ter­veel­li­sim­mäk­si, joh­tu­en sekä il­man läm­pö­ti­lan et­tä suh­teel­li­sen il­man­kos­teu­den ta­sos­ta ja ta­sai­suu­des­ta vuo­ro­kau­den ja vuo­den ym­pä­ri. Sik­si mo­net ih­mi­set, jot­ka ovat kär­si­neet al­ler­gi­as­ta, ast­mas­ta, pso­ri­a­sik­ses­ta tai reu­mas­ta, ovat muut­ta­neet py­sy­väs­ti asu­maan Ka­na­ri­an­saa­ril­le.

Saa­ril­la on pal­jon suo­ma­lai­sia ”kan­ta­lai­sia”, jot­ka viet­tä­vät tääl­lä tal­ven ja muut­to­lin­tu­jen mu­ka­na pa­laa­vat ke­säi­sin Suo­meen. Mas­pa­lo­mak­ses­sa pi­de­tään kes­ki­viik­koil­tai­sin seu­rat Temp­le Ecu­me­ni­cos­sa ja sun­nun­tai­na il­ta­päi­väl­lä Ing­le­sin telt­ta­ka­tok­sel­la. Ne ke­rää­vät vii­koit­tain tois­ta sa­taa sa­nan­kuu­li­jaa. Sun­nun­tai­na oli telt­ta­ka­tok­ses­sa tur­val­lis­ta ja ko­tois­ta is­tua.

Pu­hees­sa ker­rot­tiin Raa­ma­tun lam­mas­ver­tauk­ses­ta ja niis­tä lam­pais­ta, joi­ta olim­me vuo­ril­la näh­neet. Telt­ta­ka­tos­seu­rois­sa sei­nät ei­vät ra­jan­neet ”muut­to­lin­tus­ten” lau­lua, joka vyö­ryi kirk­kaa­na ym­pä­ris­töön:

”Vie­raa­na kul­jen tääl­lä mat­kaa­ni,

oi Jee­sus au­ta, an­na kä­te­si.

Kun sinä oh­jaat as­ke­lei­ta­ni,

en sil­loin ek­sy, pää­sen ko­tii­ni.” (Sii­o­nin lau­lu 259:4.)

Olim­me kuin yh­tä per­het­tä - mat­kal­la ikui­seen ko­tiin. Mus­ta­ras­tas liit­tyi lau­luun telt­ta­ka­tok­sen vie­rel­lä. Ar­mon au­rin­ko oli lä­hel­lä ja läm­mit­ti.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
1.4.2020

Ju­ma­la on Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, hä­nen ve­res­sään, tuo­nut lä­hel­leen tei­dät, jot­ka en­nen olit­te kau­ka­na hä­nes­tä. Ef. 2:13

Viikon kysymys