JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Elä­mää op­pi­mas­sa

Vesterinen Raija
Aiemmat blogit
13.5.2017 6.12

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170513061200

Ta­pa­sin joi­ta­kin vuo­sia sit­ten nai­sen, joka opet­ti mi­nul­le pal­jon elä­mäs­tä. Hä­nel­lä oli ai­vo­kas­vain, jota oli lei­kat­tu mon­ta ker­taa ja se oli myös uu­siu­tu­nut. Kas­vai­men ja sen hoi­to­jen myö­tä nai­nen oli so­keu­tu­nut ko­ko­naan.

Kes­kus­te­lu­het­ken ai­ka­na ih­met­te­lin, mi­ten nai­nen oli niin on­nel­li­sen ja tyy­ty­väi­sen oloi­nen. Ky­syin hä­nel­tä, et­tä mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä kai­ken tuon jäl­keen si­nus­ta huo­kuu va­loa ja läm­pöä, on­nel­li­suut­ta. Nai­nen vas­ta­si: ”Oli­sin voi­nut kuol­la jo lä­hes kym­me­nen vuot­ta sit­ten ai­vo­kas­vai­men ta­kia. Pel­kä­sin, et­tä en tule kos­kaan nä­ke­mään lap­sen­lap­si­a­ni. Olen on­nel­li­nen jo­kai­ses­ta päi­väs­tä, jon­ka elän ja sii­tä, et­tä saan vie­lä ta­va­ta lap­si­a­ni ja pi­del­lä lap­sen­lap­sia sy­lis­sä­ni ja kuun­nel­la hei­dän jut­tu­jaan.”

Tämä py­säyt­ti mi­nut. Osaan­ko it­se ol­la kii­tol­li­nen elä­män lah­jas­ta? Osaan­ko iloi­ta jo­kai­ses­ta nou­se­vas­ta ja las­ke­vas­ta au­rin­gos­ta elä­mä­ni päi­vi­nä? Kan­nat­taa­ko tuh­la­ta elä­mään­sä kat­ke­ruu­teen ja it­se­sää­liin vai voi­sin­ko mie­luum­min vah­vis­taa nii­tä asi­oi­ta, jot­ka ovat hy­vin? Voi­sin­ko omal­la asen­teel­la­ni li­sä­tä lä­heis­te­ni ja omaa hy­vin­voin­tia?

Ju­ma­la voi sal­lia ih­mi­sil­le mo­nen­lai­sia elä­män­ko­ke­muk­sia ja -koh­ta­loi­ta. Har­va meis­tä sel­vi­ää koko elä­män­sä il­man mi­tään ko­et­te­le­muk­sia. Ai­na ei ole help­po tyy­tyä omaan osaan­sa. Ih­mi­nen jou­tuu nöyr­ty­mään it­se­ään suu­rem­pien oh­jak­sien oh­jat­ta­vak­si. Ei ole help­poa ai­na aja­tel­la: ”Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si.” Me ih­mi­si­nä em­me näe etu­kä­teen omaa elä­määm­me alus­ta lop­puun as­ti, se on yk­sin Ju­ma­lan tie­dos­sa. Mei­dän teh­tä­vä­näm­me on as­tua sitä pol­kua, joka meil­le on osoi­tet­tu. On hyvä ru­koil­la Ju­ma­lal­ta voi­maa kes­tää ko­e­tuk­set. Kun­pa muis­tai­sim­me myös kiit­tää saa­mis­tam­me hy­vis­tä asi­ois­ta.

Täl­lä het­kel­lä voin ol­la kii­tol­li­nen mo­nis­ta asi­ois­ta. Mi­nul­la on lä­hei­siä ja ys­tä­viä. Ke­vään he­rää­mi­nen ja tu­le­van ke­sän odot­ta­mi­nen tuo­vat myös suur­ta iloa. Olen tä­hän het­keen as­ti saa­nut säi­lyä Ju­ma­lan lap­se­na, hä­nen val­ta­kun­tan­sa yh­tey­des­sä, vaik­ka mo­net myrs­kyt ovat pau­han­neet mei­tä lä­hel­lä. Ru­koi­len sitä, et­tä us­kos­ta luo­pu­neet lä­hei­set­kin sai­si­vat vie­lä tä­män us­kon lah­jan sy­dä­meen­sä.

Olen ker­ran ai­em­min­kin lait­ta­nut blo­gi­kir­joi­tuk­se­ni yh­tey­teen lau­lun ”Kii­tän elä­mäs­tä”. Sil­ti ha­lu­an sen vie­lä uu­del­leen­kin tä­hän liit­tää.

”Kii­tän elä­mäs­tä tä­nään, Her­ra­ni,

kaik­ki päi­vät ovat suur­ta lah­jaa­si.

An­noit ei­lis­päi­vän, va­lot, var­jot sen

par­haak­se­ni joh­dit kai­ken hal­li­ten.

Tä­hän päi­vään kan­noit ar­mon voi­mal­la.

Sii­hen tah­don myös­kin tä­nään tur­va­ta.

Tun­te­ma­ton vie­lä huo­mi­sen on tie,

mut­ta, Isä, tie­dän: ko­tiin­päin se vie.

Kir­jas­sa­si ovat kaik­ki päi­vä­ni,

myös se het­ki, mil­loin päät­tyy mat­ka­ni.

Au­ta, et­tä sil­loin kans­sa py­hien

saan myös minä al­kaa iki­kii­tok­sen.” (Sl 311.)

RaijaVesterinen
Tapaturman aiheuttama vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus, odottamaton kohtaaminen, arjen sattumukset. Kuvaan blogissani elämän ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa. raija.vesterinen@kolumbus.fi
2.6.2020

Jee­sus sa­noi: "Ei ku­kaan voi tul­la mi­nun luok­se­ni, el­lei Isä, joka mi­nut on lä­het­tä­nyt, vedä hän­tä. Sen, joka tu­lee, minä he­rä­tän vii­mei­se­nä päi­vä­nä." Joh. 6:44

Viikon kysymys