JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Erään lei­ri­päi­vän huip­pu­koh­tia

Aiemmat blogit
20.9.2014 6.32

Vii­me vuo­si­na al­ku­syk­syy­ni on kuu­lu­nut mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jien lei­ri­päi­väs­sä vie­rai­le­mi­nen. Joka ker­ta päi­vä on ol­lut hy­vin pu­hut­te­le­va. Olen ih­me­tel­lyt lei­ri­läis­ten sel­viy­ty­mis­tä taak­ko­jen kes­kel­lä. Mis­tä löy­tyy hei­dän ilon­sa, her­sy­vä nau­ru ja ai­to vä­lit­tä­mi­nen? Lei­ri­läi­set ovat ker­to­neet elä­män­ko­ke­muk­sis­taan ja -vai­heis­taan. Olen ko­ke­nut nämä lei­ri­päi­vät kei­das­paik­koi­na.

Mo­net lei­ri­läi­set ovat ko­ke­neet hy­vin vai­kei­ta vai­hei­ta. Mo­nes­ti mi­nul­la on tul­lut mie­leen Raa­ma­tun sa­nat, et­tä sär­ky­nyt­tä ruo­koa Ju­ma­la ei mu­ser­ra. Van­han tes­ta­men­tin en­nus­tuk­ses­sa vii­ta­taan Va­pah­ta­jan ole­muk­seen, joka kan­taa sär­ky­nyt­tä ih­mis­tä Hen­ken­sä voi­mal­la. Täs­tä raa­ma­tun­koh­das­ta seu­raa ai­na it­sel­le­ni ky­sy­mys: olen­ko minä omal­la toi­min­nal­la­ni ja käyt­täy­ty­mi­sel­lä­ni mu­ser­ta­mas­sa sär­ky­nyt­tä ruo­koa. Sen ky­sy­myk­sen edes­sä tun­nen pie­nuu­te­ni.

Tä­män syk­syn lei­ri­päi­väs­sä oli kak­si huip­pu­koh­taa. Ker­ron en­sik­si en­sim­mäi­ses­tä. Päi­vän aluk­si me ko­koon­nuim­me lei­ri­kes­kuk­sen edus­tal­le lei­ri­har­tau­teen. Ju­ma­lan sana muis­tut­ti meil­le, et­tä mei­tä ei ole jä­tet­ty yk­sin tän­ne maa­il­maan. Vai­keis­ta asi­ois­ta kan­nat­taa pu­hua luo­tet­ta­val­le ys­tä­väl­le tai lä­hei­sel­le. Pu­huin, et­tä yk­si­näi­syys voi ol­la jos­kus niin voi­ma­kas ja ah­dis­ta­va tun­ne, et­tä sen kes­kel­lä ei jak­sa et­siä lä­hi­pii­ris­tä tu­kea ky­sy­myk­sil­leen ja on­gel­mil­leen. Apu on kui­ten­kin tar­peen. Roh­kai­sin tu­keu­tu­maan am­mat­ti­aut­ta­jaan. Mi­nä­kin toi­min pap­pi­na vä­lil­lä täl­lai­ses­sa roo­lis­sa. En ole to­sin te­ra­peut­ti en­kä lää­kä­ri, mut­ta pap­pi­na ha­lu­an aset­tua kul­ke­maan het­kek­si toi­sen rin­nal­le. Tie­dän, et­tä lää­kä­ri, te­ra­peut­ti tai muu am­mat­ti­aut­ta­ja toi­mi­vat omal­la iden­ti­tee­til­lään mat­ka­kump­pa­nei­na. Meil­lä on oma teh­tä­väm­me ih­mi­sen hy­vin­voin­nin tu­ke­mi­ses­sa.

Mi­nua pu­hut­te­li­vat ker­to­muk­set toi­pu­mis­ko­ke­muk­sis­ta. Mie­tin nii­den päi­vien ja het­kien mer­ki­tys­tä, kun ih­mi­nen al­kaa näh­dä va­loa tun­ne­lin pääs­sä. Ker­to­muk­sis­sa tuli esil­le py­säh­ty­mi­sen ja kuun­te­le­mi­sen mer­ki­tys. Sii­nä on meil­lä kai­kil­le kut­su­mus­teh­tä­vää.

Muis­tan erään ti­lan­teen vuo­sien ta­kaa, jos­sa tar­vit­tiin tu­kea ja ol­ka­pää­tä. Seu­ra­sin si­vus­ta, kun erään kär­si­vän ih­mi­sen luok­se as­te­li tut­tu naa­pu­rin mies, joka sa­noi hil­jai­sel­la ää­nel­lä: ”En osaa sa­noa ti­lan­tee­see­si oi­kein mi­tään, mut­ta mi­nul­le tuli tun­ne, et­tä ha­lu­an ol­la rin­nal­la­si täs­sä elä­män­vai­hees­sa­si.” Ihai­lin jäy­hän, suo­ma­lai­sen mie­hen re­hel­li­syyt­tä kuun­nel­la oman­tun­ton­sa ään­tä. Au­tet­ta­va tuli au­te­tuk­si ai­dol­la lä­him­mäi­sen­rak­kau­del­la.

Lei­ri­päi­vän toi­nen huip­pu­koh­ta oli hat­tu­jai­set. Ter­mi tu­lee Suo­ja­rin­teen lap­set -las­ten­kir­jas­ta. Sii­nä ker­ro­taan lap­sis­ta, jot­ka leik­ki­vät van­hoil­la ha­tuil­la jär­jes­tä­en nii­den avul­la hat­tu­juh­lat. Mei­dän lei­ril­lä hat­tu­jai­set jär­jes­tet­tiin si­ten, et­tä lei­ril­lä ole­vat seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jät pu­et­tiin van­hoi­hin hat­tui­hin ja esi­tel­tiin hat­tu­jen avul­la lei­ri­läi­sil­le.

It­sel­lä­ni oli isoi­sä­ni van­ha he­vos­mies­lak­ki. Ker­roin, et­tä iso­van­hem­pa­ni oli­vat ko­toi­sin Kuu­sa­mon Ta­va­jär­vel­tä. He oli­vat pien­vil­je­li­jöi­tä. Toi­nen pap­pim­me pu­et­tiin cow­boy-hat­tuun. Hän pal­jas­ti myö­hem­min, et­tä hä­nen lap­suu­den­ko­tin­sa oli pien­ti­la Tai­val­kos­ken Ty­rä­vaa­ras­ta. Hat­tu­jen avul­la kur­kis­tet­tiin taus­toi­hin ja juu­riin. Mi­nus­ta tun­tui, et­tä lei­ri­läi­set ko­ki­vat ar­vok­kaa­na sen, et­tä me työn­te­ki­jät ker­roim­me sy­vem­min it­ses­täm­me.

Mie­lem­me ter­veyt­tä hoi­dam­me par­hai­ten koh­taa­mis­ten kaut­ta. Koh­taa­mi­siin liit­tyy ai­na luot­ta­muk­sen ulot­tu­vuus. Luo­tet­ta­vas­sa il­ma­pii­ris­sä voi­daan pu­hua kaik­kein ki­peim­mis­tä­kin asi­ois­ta. Kris­tuk­sen ar­mo ja an­teek­si­an­ta­mus saa­vat ol­la voi­ma­na niis­sä­kin het­kis­sä.

MattiKinnunen
Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.
18.2.2020

Kyl­vä­kää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, kor­jat­kaa us­kol­li­suut­ta! Rai­vat­kaa it­sel­len­ne uu­dis­pel­to! Nyt on ai­ka et­siä mi­nua, Her­raa, minä tu­len var­mas­ti ja an­nan teil­le siu­nauk­sen sa­teen. Hoos. 10:12

Viikon kysymys