JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Eteen­päin, sa­noi ope pak­ka­ses­sa

Aiemmat blogit
23.10.2017 6.20

”Opet­ta­jal­la on ar­pi­nen sie­lu”, sa­noi aus­kul­toin­ti­a­ni oh­jan­nut opet­ta­ja pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Täl­lä hän viit­ta­si sii­hen, mitä kaik­kea opet­ta­ja jou­tuu ko­ke­maan työs­sään. Olen usein muis­ta­nut hä­nen kom­ment­ti­aan. Kun en­sim­mäi­se­nä työ­vuo­te­na­ni as­te­lin pie­nen poh­jois­suo­ma­lai­sen kun­nan kou­lun por­tis­ta si­sään, en to­ti­ses­ti tien­nyt, mitä tu­le­man pi­tää. Yli­o­pis­to­maa­il­ma oli täy­sin eri­lai­nen kuin se maa­il­ma, jo­hon siir­ryin.

Ta­va­sin aak­ko­sia it­se­kin, kun kah­la­sin mais­te­ri­o­pin­to­jen su­lo­soin­tui­sen ru­nol­li­sel­ta po­lul­ta koh­ti re­a­lis­mia tih­ku­vaa to­del­li­suut­ta. En­sim­mäi­sen työ­vuo­te­ni ai­ka­na kuo­li kol­le­ga­ni äkil­li­ses­ti ja myös eräs kou­lun op­pi­lais­ta me­neh­tyi jää­ty­ään au­ton al­le. Myös luon­to näyt­ti voi­man­sa: paik­ka­kun­ta sin­nit­te­li tuol­loin -50 as­teen pak­ka­sis­sa. Pak­kas­jak­son ajan luo­kat oli­vat tyh­jiä, kun suu­rin osa kou­lu­lais­kul­je­tuk­ses­sa ole­vis­ta op­pi­lais­ta jäi ko­tiin: au­to­jen ren­kaat jää­tyi­vät ne­li­öik­si ja kö­hi­vät käyn­nis­tys­vai­keuk­sis­sa. It­se pys­tyin hät­hä­tää kä­ve­le­mään ly­hy­en mat­kan kou­lul­le ja ta­kai­sin.

En­pä ar­van­nut yli­o­pis­ton lau­se- ja muo­to-opin lu­en­noil­la, mil­lais­ta on opet­taa pree­sen­siä ja fu­tuu­ria eli tu­le­vais­ta ver­bi­muo­toa koko ajan malt­ta­mat­to­mi­na ku­rot­te­le­vil­le tei­neil­le. Meno oli vä­liin mel­kois­ta. Oli nuus­kaa, pa­pe­ri­tol­lo­ja, tyh­jiä lii­ma­puik­ko­ja, oli lu­mi­pal­lo­ja ja eri­muo­toi­sia -kok­ka­rei­ta, toi­si­naan ikä­vää hais­tat­te­lua. Mie­leen on jää­nyt myös se, kun erään yh­dek­sän­nen luo­kan po­jat kek­si­vät soit­taa luok­ka­ni pu­he­li­meen jos­tain kou­lun toi­ses­ta pu­he­li­mes­ta.

Usein sel­lai­set op­pi­laat, jot­ka ei­vät ole ol­leet ko­vin­kaan vah­vo­ja esi­mer­kik­si kie­li­o­pis­sa ja oi­kein­kir­joi­tuk­ses­sa, ovat ol­leet luo­vas­ti lah­jak­kai­ta. Ru­no­jen ja ta­ri­noi­den maa­il­ma on ol­lut se, jos­sa he ovat osoit­ta­neet ky­vyk­kyy­ten­sä. Mi­nus­ta on ol­lut tär­ke­ää saa­da ke­hua hei­tä näis­tä tai­dois­ta. On ol­lut myös hie­noa huo­ma­ta, kuin­ka kau­as­kan­toi­set seu­rauk­set sil­lä voi ol­la. Kan­nus­tus on niin tär­ke­ää – meil­le kai­kil­le. Pa­ri­kin vuo­sien ta­kais­ta op­pi­las­ta­ni on muis­tel­lut mi­nun ke­hu­neen hei­dän ru­no­jaan. Toi­nen heis­tä oli juu­ri ky­sei­sen­lai­ses­sa vil­lis­sä luo­kas­sa ja it­se­kin mel­ko vil­kas. Hän ker­toi sil­ti pi­tä­neen­sä mi­nun tun­neis­ta­ni. Se läm­mit­ti.

Mo­nen­lais­ta tuli en­sim­mäi­se­nä työ­vuo­te­na ko­keil­tu­a­kin: vein esi­mer­kik­si erään op­pi­laan toi­vees­ta joi­ta­kin ryh­miä luis­te­le­maan. Täs­tä reis­sus­ta kir­joi­tet­tiin sit­ten ta­ri­noi­ta. Niis­tä tuli hie­no­ja. Täs­tä käy­tän­nös­tä täy­tyi kui­ten­kin, jo reh­to­rin­kin toi­vees­ta, luo­pua, kos­ka kaik­ki luo­kat oli­si­vat ha­lun­neet äi­din­kie­len tun­nil­la luis­te­le­maan. Tämä taas oli­si ol­lut – jo käy­tän­nön­kin kan­nal­ta – han­ka­la to­teut­taa.

Pau­la Ta­kio kir­joit­taa yk­kö­saa­mun ko­lum­nis­saan 12.9. opet­ta­jan auk­to­ri­tee­tis­tä. Hän ker­too tun­nis­ta, jol­la yk­si opis­ke­li­ja käyt­täy­tyi ikä­väs­ti hän­tä koh­taan ei­kä rau­hoit­tu­nut, vaik­ka opet­ta­ja mitä yrit­ti. Op­pi­las ei suos­tu­nut pois­tu­maan luo­kas­ta syys­tä, et­tä sii­tä tu­lee lu­va­ton pois­sa­o­lo. Ryh­män toi­nen opis­ke­li­ja ehät­ti to­te­a­maan: "Jos sul­la oli­si auk­to­ri­teet­tia, oli­sit aja­nut sen pois luo­kas­ta." "Se tun­tui is­kul­ta pal­le­aan. To­te­sin, et­tä tuo on muu­ten var­maan ai­ka lail­la kur­jin moi­te, mitä opet­ta­ja­na voi kuul­la. Se­hän oi­ke­as­taan il­man muu­ta tar­koit­taa yh­tä kuin olet huo­no opet­ta­ja”, Ta­kio ker­too.

Ai­hees­ta oli syn­ty­nyt luo­kas­sa vil­kas kes­kus­te­lu, kun opis­ke­li­jat oli­vat in­nos­tu­neet muis­te­le­maan, mil­lai­sia eri­lai­sia opet­ta­jia heil­lä oli ol­lut ja mi­ten eri ta­voin opet­ta­jat oli­vat hei­dän kans­saan pär­jän­neet. Jo­ta­ku­ta oli pe­lät­ty, toi­sen kans­sa oli ol­lut ren­nom­paa ja sil­ti oli saa­tet­tu on­nis­tua sekä työ­rau­han et­tä opis­ke­lun edis­tä­mi­ses­sä.

Pe­rin­tei­ses­ti opet­ta­jan auk­to­ri­teet­ti miel­le­tään ky­vyk­si saa­da op­pi­laat toi­mi­maan juu­ri niin kuin tämä käs­kee, eh­kä jon­kin­lai­sen pe­lon avul­la. On kui­ten­kin ole­mas­sa myös toi­sen­lais­ta auk­to­ri­teet­tia. Sil­loin ei hal­li­ta pe­lol­la, vaan mo­lem­min­puo­li­sel­la kun­ni­oi­tuk­sel­la ja in­hi­mil­li­syy­del­lä. Opis­ke­li­jat voi­vat ky­see­na­lais­taa sen, mitä opet­ta­ja sa­noo, il­man et­tä tämä me­net­tää kas­vo­jaan.

Ai­nee­no­pet­ta­jal­la saat­taa ol­la vuo­den ai­ka­na sa­to­ja opis­ke­li­joi­ta. On­gel­mia on har­voin kaik­kien kans­sa. Jos­kus yh­tee­not­to­ja on yh­den tai use­am­man opis­ke­li­jan kans­sa, vaik­ka useim­pien kans­sa hom­ma toi­mii­kin. Ne­ga­tii­vi­set het­ket tah­to­vat kui­ten­kin saa­da po­si­tii­vi­sia enem­män huo­mi­o­ta, ja hel­pos­ti jon­kin on­gel­ma­ti­lan­teen tai on­gel­mal­li­sen suh­teen ta­kia ko­ko­nai­nen ryh­mä saat­taa lei­mau­tua han­ka­lak­si. Tai yh­den ryh­män tai yk­sit­täi­sen opis­ke­li­jan kans­sa tais­te­le­maan jou­tu­va opet­ta­ja voi ko­kea ole­van­sa epä­on­nis­tu­nut opet­ta­ja, vaik­ka sa­maan ai­kaan vas­taa­via on­gel­mia ei useim­pien ryh­mien ja opis­ke­li­joi­den kans­sa oli­si­kaan.

"Eri­tyi­ses­ti kun on te­ke­mi­sis­sä myl­ler­tä­väs­sä elä­män­vai­hees­sa ole­vien ih­mis­ten kans­sa, on ar­mol­lis­ta tun­nus­taa se to­si­a­sia, et­tä jos­kus tu­lee väis­tä­mät­tä yh­tee­not­to­ja. Vaik­ka yh­del­lä ker­taa me­ni­si huo­nos­ti, ko­keil­laan en­si ker­ral­la ta­va­tes­sa puh­taal­ta pöy­däl­tä uu­des­taan", Ta­kio poh­tii.

En­sim­mäi­sen hur­jaa­kin hur­jem­man opet­ta­ja­vuo­te­ni ke­vät­juh­la­päi­vä­nä kä­ve­lim­me juh­la­sa­lis­ta kou­lua koh­ti. Ruo­ho vi­her­si tuo­ta tou­ko­kuun it­se­pin­tais­ta tuo­reut­ta, joka tun­kee ai­na yh­tä us­kol­li­ses­ti, joka ke­vät, kel­las­tu­neen, kui­van ruo­hon läpi. Yh­täk­kiä yk­si eräs vil­leim­mis­tä ysi­luo­kan poi­ka­op­pi­lais­ta­ni ku­mar­tui, nouk­ki mi­nul­le kirk­kaan­kel­tai­sen voi­ku­kan, joi­ta oli jo muu­ta­mia au­rin­gon läm­pöön puh­jen­nut. ”Ole hyvä, täs­sä on sul­le ren­tun ruu­su!” hän sa­noi. Se läm­mit­ti kil­paa tai­vaal­la he­lot­ta­van ke­vä­tau­rin­gon kans­sa.

Läh­tee­nä käy­tet­ty Pau­la Ta­ki­on ko­lum­ni löy­tyy tääl­tä.

KatiKanto
Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.
27.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Kun paas­to­at­te, äl­kää ol­ko syn­kän nä­köi­siä niin kuin te­ko­py­hät. He muut­ta­vat muo­ton­sa sur­ke­ak­si, jot­ta kaik­ki var­mas­ti huo­mai­si­vat hei­dän paas­to­a­van." Matt. 6:16

Viikon kysymys