JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Hie­no lei­ri­vii­kon­lop­pu

Suominen Sarianna
Aiemmat blogit
25.6.2017 6.24

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170625062400

Se­at­t­len edus­tal­la si­jait­se­vis­ta saa­ri­ryh­mis­tä pu­hu­taan pal­jon, ja eh­kä eni­ten suit­su­tus­ta ovat saa­neet San Ju­a­nin saa­ret ja Or­cas Is­land. Kun mi­nul­le sit­ten avau­tui mah­dol­li­suus pääs­tä saa­rel­la si­jait­se­vaan Camp Mo­ran lei­ri­kes­kuk­seen LLC:n lei­ril­le keit­ti­öön töi­hin, en epä­röi­nyt het­ke­ä­kään. Lei­ri­vii­kon­lop­pu si­joit­tui il­mas­tol­li­ses­ti yh­teen al­ku­ke­sän au­rin­koi­sim­mis­ta vii­kon­lo­puis­ta. Huip­pu­ke­li oli omi­aan luo­maan hie­not puit­teet lei­ril­le, mut­ta kyl­lä lei­rin on­nis­tu­mi­seen vai­kut­ti­vat mo­net muut­kin te­ki­jät.

Lei­ri­läi­set tu­li­vat USA:n eri osa­val­ti­ois­ta ai­na Min­ne­so­taa ja Ari­zo­naa myö­ten. Myös Ka­na­dan Sas­ka­too­nis­ta las­keu­tui saa­rel­le iloi­nen kuu­den hen­gen po­ruk­ka. Lei­ri­läi­sis­sä oli mo­ni­vuo­ti­sia lei­ril­le pa­laa­jia ja myös nii­tä kel­ta­nok­kia, joi­ta hy­vän­tah­toi­sel­la huu­mo­ril­la höy­näy­tel­tiin kep­po­sin. Sain ti­lai­suu­den tu­tus­tua erään lei­ri­läi­sen ta­ri­naan lä­hem­min, ja se kos­ket­ti vah­vas­ti mei­tä kuu­li­joi­ta.

Ryan oli 24 vuot­ta sit­ten is­tu­nut ylä­as­teen kou­lu­bus­sis­sa us­ko­vai­sen po­jan vie­reen, ja ys­tä­vyys oli läh­te­nyt itä­mään. Vuo­sien myö­tä Ryan tu­tus­tui us­ko­vai­siin ja al­koi käy­dä nuor­ten il­lan­vie­tois­sa ja seu­rois­sa. Muu­ta­mia vuo­sia täs­tä en­si­ta­paa­mi­ses­ta oli hä­nen us­ko­vai­nen ys­tä­vän­sä esit­tä­nyt ky­sy­myk­sen:

– Ha­lu­at­ko us­koa syn­nit an­teek­si?

Ja Ryan oli ha­lun­nut. Ryan ker­toi mi­nul­le, et­tä sii­nä ei ta­pah­tu­nut nä­ky­väs­ti mi­tään mul­lis­ta­vaa, mut­ta hän tun­si le­vol­li­suut­ta ja koki saa­neen­sa sii­tä het­kes­tä läh­tien sy­dä­meen­sä Ju­ma­lan rau­han. Ajat­te­lin, et­tä tuo Ju­ma­lan rau­ha vai­kut­taa hä­nes­sä vie­lä 24 vuo­den jäl­keen­kin hy­vin le­vol­li­sel­la ta­val­la ja luot­ta­muk­se­na sii­hen, et­tä hä­nen elä­mäs­sään vai­kut­taa Ju­ma­lan suun­ni­tel­ma ja et­tä elä­mä on ri­kas­ta ja ar­vo­kas­ta juu­ri näin.

Me emän­nät loih­dim­me ruo­ka­het­kiin ai­van gour­met­ta­soi­set ruu­at. Oli­han pää­e­män­täm­me Mic­hel­le tun­ne­tus­ti osa­val­ti­on huip­pu­kok­ki, joka ym­mär­tää, mi­ten suu­ri mer­ki­tys her­kul­li­sil­la ate­ri­oil­la lei­ri­tun­nel­maan on. Keit­ti­öl­lä mei­tä hää­rä­si kah­dek­san suur­per­heen äi­tiä, ja työ­päi­vät ve­nyi­vät pit­kik­si. Aa­mu­pa­lan val­mis­tus aloi­tet­tiin ku­kon­lau­lun ai­kaan kel­lo 6.30 ja päi­vä päät­tyi il­lal­la kel­lo 22.30, tun­ti sen jäl­keen, kun au­rin­ko oli jo las­ke­nut mail­leen, ja lei­ri­kes­kuk­sen ym­pä­ris­töä va­lai­si vain val­ta­van nuo­ti­o­tu­len heh­ku. Ker­taa­kaan en kuul­lut ke­nen­kään va­lit­ta­van vä­sy­mys­tään. Päin­vas­toin. Työn lo­mas­sa pu­heen pu­li­nal­le ja huu­mo­ril­la höys­te­tyl­le nau­rul­le ei tul­lut lop­pua en­nen­kuin nu­kah­dim­me.

Isän­nät ja apui­sän­nät vai­moi­neen pi­ti­vät ai­ka­tau­lut ja oh­jel­mat ren­nol­la ta­val­la hyp­py­sis­sään. Lei­rin pää­sa­lis­ta kuu­lui pal­jon mu­siik­kia ja nau­run tyrs­käh­dyk­siä lei­ri­läis­ten naut­ties­sa yh­des­sä­o­los­ta ja va­pau­tu­nees­ta tun­nel­mas­ta. Pi­ha­pe­le­jä pe­lat­tiin pal­jon ja lau­an­tai-il­lan ko­ho­koh­ta­na kii­vet­tiin lä­hei­sel­le nä­kö­a­la­pai­kal­le, jon­ka hui­pul­ta nä­kyi Pu­get Soun­din laa­ja alue Mt. Ba­ker -tu­li­vuo­ri­neen ja pal­jaal­la sil­mäl­lä saat­toi näh­dä ai­na Ka­na­daan as­ti. Unoh­tu­ma­ton ko­ke­mus.

Huip­pu­ke­lit, iloi­set lei­ri­läi­set, her­kul­li­set ruu­at, lep­poi­sa hen­ki­lö­kun­ta ja upe­at nä­kö­a­lat oli­vat omi­aan luo­maan on­nis­tu­neen lei­rin. Ajat­te­len, et­tä tuon vii­kon­lo­pun lei­rim­me mah­dol­lis­ti kui­ten­kin en­nen kaik­kea Tai­vaan Isän run­sas siu­naus, joka toi mei­dät us­kon­si­sa­ret ja -vel­jet yh­teen niin mo­nis­ta eri elä­män­ti­lan­teis­ta. Ei ol­lut mer­ki­tys­tä sil­lä, olit­ko it­sel­li­nen vai per­heel­li­nen, nuo­ri ai­kui­nen vai kes­ki-ikäi­nen. Lei­ril­lä me saim­me vir­kis­tyä het­ki­sen yh­des­sä us­ko­nys­tä­vien kans­sa.

SariannaSuominen
50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. sarianna.suomi@gmail.com
4.6.2020

Ku­kaan, joka pu­huu Ju­ma­lan Hen­gen val­taa­ma­na, ei voi sa­noa: "Jee­sus on ki­rot­tu." Ku­kaan ei myös­kään voi sa­noa: "Jee­sus on Her­ra", muu­ten kuin Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. 1 Kor. 12:3

Viikon kysymys