JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Huh­ti­kuu

Aiemmat blogit
20.4.2016 6.50

Huh­ti­kuun tah­dis­sa ei mei­naa py­syä. Jää hä­kel­lyk­siin hä­mä­rään huo­nee­seen, kun ik­ku­nan ta­ka­na vuo­de­nai­ka vaa­le­nee. Yh­te­nä aa­mu­na avaa kaih­ti­met, ja sii­nä se on, ni­men­sä vä­ri­nen: vaa­le­an­kel­tai­nen, vaa­le­an­pu­nai­nen. Ja se väik­kyy ta­lo­jen yl­lä kuin la­si­ku­pu, ja se hei­jas­tuu sil­miin niin, et­tä mus­tu­ai­set liki ka­to­a­vat. Ja kun men­nään taas si­sä­ti­loi­hin, sil­mät ovat ry­pä­leen­tum­mat, ja jos ne piir­ret­täi­siin sar­ja­ku­vaan, ne oli­si­vat täyn­nä val­koi­sia va­lo­pis­tei­tä.

Il­ta­päi­vien auk­ko­tun­tei­na löy­tyy kir­jas­to­ja, joi­den ik­ku­nat an­ta­vat jo­el­le, ja valo heit­täy­tyy ik­ku­nan­puit­teil­ta uh­ka­roh­kei­siin syök­syi­hin hal­ki van­ho­jen kir­ja­hyl­ly­tet­ty­jen teh­das­hal­lien ja kaar­tu­vien kat­to­pui­den. Ik­ku­na­ne­dus­pöy­dis­sä päät ku­mar­tu­vat kä­sit­te­le­mään tie­de­a­la­koh­tai­sia ko­ko­nai­suuk­sia, vaik­ka eh­kä ha­lu­ai­si­vat na­pu­tel­la nau­laa ai­taan tai ter­va­ta ve­net­tä tai keit­tää pe­ru­noi­ta ke­vät­por­sail­le.

Tai ha­lu­ai­si­vat mo­lem­pia: pork­ka­na­maan ja lam­pai­ta ja ka­no­ja ja yh­tä ai­kaa kie­li­kä­si­tyk­siä ja kaa­re­via koor­di­naa­tis­to­ja ja ky­sy­myk­siä, mi­ten ih­mi­set toi­mi­vat ja mis­sä me­ne­vät tie­don ra­jat. Ja ra­jo­jen koh­dal­la ja kai­ken tie­don yl­lä vii­pyy kaik­ki­voi­van py­hän läs­nä­o­lo, jon­ka kii­vas kiel­tä­mi­nen kai­kuu ont­to­na. Jää au­ki, jää mah­dol­li­suus.

Lä­hem­min huh­ti­kui­sis­sa käy­tä­vä­koh­taa­mi­sis­sa kuu­lee, kuin­ka kiu­saa jon­kin­lai­nen ris­ti­rii­ta, kun au­rin­ko pais­taa, vaik­ka maa­il­ma tu­hou­tuu pala pa­lal­ta. Ole­mi­sen lä­vis­tää pe­rus­ta­van­laa­tui­nen mer­ki­tyk­set­tö­myys ja pel­ko, tai täy­sil­lä elä­mi­sen kii­re ja pel­ko.

Etääl­tä muis­tuu Raa­ma­tun ke­ho­tus, ei vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­teen vaan roh­keu­teen: us­kal­taa elää var­jel­len ja aset­tua ja ra­ken­taa lei­vi­nuu­ne­ja ja ta­lo­ja ja ko­te­ja ja per­hei­tä ja lam­ma­sai­tauk­sia. Ei ole lam­pais­ta maa­il­man­tus­kan kan­ta­jik­si – niin ohu­et ja­lat.

Huh­ti­kuu. öi­sin kau­pun­ki hen­git­tää ja­noi­sin ku­lauk­sin ve­den­kir­kas­ta, maan­tuok­sus­ta sa­ke­aa il­maa. On hy­vin vä­hän rii­ta­ää­niä, päi­vän ja pi­me­än raja var­kain tu­le­va ja uni hy­vin kau­ka­na mi­nus­ta. Pi­me­äs­sä tait­taa ohi­men­nen ok­san sor­miin­sa ja huo­maa, et­tä se sil­mui­lee. Vä­hän säi­käh­tää.

Pi­tää sa­noa lenk­ki­ka­ve­ril­le kuu­lu­mi­sis­ta: On de­ad­li­ne­ja ja ai­kaa­kin, kun osai­si jär­jes­tää. Ja sel­lai­sia am­mat­ti-iden­ti­teet­ti­ky­sy­myk­siä ja syk­leit­täin täl­lais­ta vä­lit­tä­jä­ai­ne-epä­ta­sa­pai­no-on­net­to­muut­ta ja kesä on vie­lä ihan au­ki, mut­ta en minä pa­hoin voi. Ja tun­tee jo pu­hu­es­saan it­sen­sä kor­va­e­läi­mek­si ja iso­ham­pai­sek­si räi­keä-ää­nek­si, jon­ka tup­su­hän­tä on ras­kas ja mät­kii, ei­kä osaa kau­niis­ti ky­syä ta­kai­sin. Kuu­lee vain: Us­ko si­nä­kin kiu­sat­tu ja vä­hä­voi­mai­sen tun­toi­nen syn­ti­si an­teek­si.

Ja hil­jaa va­vah­del­len it­kee ol­ka­pää­tä vas­ten, vuo­dat­taa vä­sy­mys­tään. Ja it­kee pois tur­hia sa­no­ja, it­kee kat­set­taan suo­rak­si ja ti­laa va­paak­si toi­sen­kin ol­la.

Niin kau­nis on Luo­jan tai­vas ja maa.

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
29.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta. Mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si." Matt. 6:20-21

Viikon kysymys