JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ihan pe­rus

Aiemmat blogit
1.8.2015 6.14

Kuu­len jos­kus nuor­ten käyt­tä­vän sa­naa pe­rus. ”Se (asia, esi­ne, ih­mi­nen) on ihan pe­rus.” Sa­nal­la ei ole oi­kein po­si­tii­vi­nen sävy, en­nem­min­kin kyl­läs­ty­nyt. Se ei ol­len­kaan tar­koi­ta sitä, mitä sana sa­na­na mer­kit­si­si. Mi­nä­kin olen jos­kus pe­rus… vis­siin kaik­kien ra­joi­tuk­sien ja huo­leh­ti­mi­sien, jos­kus hös­söt­tä­mi­sien­kin ta­kia. Mut­ta jos pe­rus pan­naan etu­liit­teek­si vaik­ka­pa sa­naan äi­ti, sen sävy muut­tuu ai­ka lat­te­ak­si ja tyl­säk­si.

Sain su­vi­seu­ra-au­to­mat­kal­la ty­töl­tä, joka is­tui pe­räs­sä tu­le­van au­ton kyy­dis­sä, What­sApp-vies­tin. Se oli var­maan vain yk­si so­mes­sa kier­tä­vä jut­tu: ”äi­dis­tä ei pää­se iki­nä eroon: äi­ti on ihan ur­po. Se on är­syt­tä­vä, rai­vos­tut­ta­va ja ra­sit­ta­va… äi­ti on nau­ret­ta­va sään­töf­riik­ki… Sen kan­nat­tai­si hank­kia it­sel­leen elä­mä… Sen kan­nat­ta­si vä­hän re­la­ta… äi­ti tois­taa it­se­ään. Sen ju­tut on vä­lil­lä niin hy­vää päi­vää, et­tei mi­tään ra­jaa…” Jut­tu ku­va­si hy­vin, mi­ten pe­rus äi­ti oi­ke­as­ti on! Mut­ta jut­tu päät­tyi to­del­la iha­nas­ti nuor­ten kie­lel­lä ja aja­tuk­sil­la sii­tä, mi­ten oi­ke­as­taan tu­lee hir­ve­än tur­val­li­nen olo sii­tä, et­tei äi­dis­tä pää­se iki­nä eroon: ”Kai se pil­ven reu­nal­la­kin kii­ka­roi ja var­mis­te­lee, et­tä kaik­ki on hy­vin.”

Has­sua kyl­lä, en jää­nyt poh­ti­maan, so­pi­si­ko tuo ku­vaus mi­nuun. En edes sitä, et­tä yrit­ti­kö toi­sen au­ton nei­to­kai­nen jo­ten­kin pro­vo­soi­da tai är­syt­tää mi­nua. Tai ta­ju­sin­han, et­tä se eni­ten ha­lu­si an­taa ar­vos­ta­vaa pa­lau­tet­ta. Ihan jäin vain miet­ti­mään, mi­ten mah­ta­vaa on ol­la äi­ti. Sit­ten­kin, vaik­ka ei iki­nä pää­se eroon tuos­ta jäl­ki­kas­vus­ta. Ai­na ne hii­pi­vät mie­leen. Kes­kiy­ön pi­mei­nä het­ki­nä­kin ne tu­le­vat aja­tuk­siin häi­rit­se­mään ja syn­ken­tä­mään huo­lil­la aa­mun hil­jai­set tun­nit. Tai sit­ten än­ke­ä­vät kut­kut­ta­maan me­huk­kail­la ju­tuil­laan nau­ru­her­mo­ja kes­ken lep­poi­san au­to­mat­kan. Tun­tuu hy­väl­tä ol­la ai­kui­nen, jol­le nuo­ri us­kal­taa sa­noa, et­tä olet muu­ten är­syt­tä­vä tyyp­pi. Sil­lä tot­ta­han se on, yh­tä tot­ta kuin se­kin, et­tä sen sa­no­ja­kin osaa ol­la är­syt­tä­vä. Kuka meis­tä ei jos­kus oli­si är­syt­tä­vä, pa­han­tuu­li­nen, vi­hai­nen­kin?

”Tinä oot äl­tyt­tä­vä, iti”. Kun se tu­lee pie­nil­tä huu­lil­ta, lau­se on ha­lat­ta­van su­loi­nen. Sen kes­tää hy­vin. Mut­ta kun se tu­lee mö­räh­tä­vän ää­nen ja pauk­ku­van oven kera, oma ad­re­na­lii­ni­ta­so pomp­paa her­käs­ti. Mikä asi­an muut­taa, kun sa­no­ja kui­ten­kin on sama? Eräs isä sa­noi mie­les­tä­ni ihan oi­kein: Jos lap­set ei­vät saa ko­to­na pur­kaa myös ne­ga­tii­vi­sia tun­tei­taan, ne pur­ka­vat nii­tä ky­läl­lä. Tai sit­ten ne pa­tou­tu­vat si­sim­pään ja pur­kau­tu­vat jos­kus myö­hem­min vie­lä pa­hem­pa­na olo­na.

Pu­hu­taan tur­me­luk­ses­ta. Sen ai­heut­ta­mia kol­hu­ja jou­du­taan pyy­tä­mään an­teek­si ja an­ta­maan an­teek­si pyy­tä­mät­tä­kin. Ja vaik­ka ol­laan vä­lis­sä ihan pe­ru­sär­syt­tä­viä, ol­laan kui­ten­kin toi­sil­lem­me tär­kei­tä ja rak­kai­ta. Ha­lat­ta­van su­loi­sia.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
20.2.2020

Sa­nat, jot­ka Her­ra on pu­hu­nut, ovat hen­ki ja elä­mä. Joh. 6:63

Viikon kysymys