JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Jär­jen käyt­tö­oh­jeet

Paavola Vilja
Aiemmat blogit
20.11.2015 6.57

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151120065700

Suo­si­tel­tu loo­gi­sen ajat­te­lun ja in­tui­ti­on yh­dis­tel­mä kuu­los­ti äk­ki­sel­tään ai­ka na­pa­kal­ta pa­ke­til­ta. Isot ko­ko­nai­suu­det ja­e­taan pik­ku pa­loik­si ja aja­tel­laan pe­räk­käin. Nii­tä asi­oi­ta, joi­ta ei voi ja­kaa ei­kä lait­taa pe­räk­käin, aja­tel­laan ko­ko­nai­si­na.

Ko­lut­tiin ää­neen lu­kien soh­val­la maa­ten Des­car­te­sin Jär­jen käyt­tö­oh­jet­ta, joka to­det­tiin tar­peel­li­sek­si. Pien­tä epä­sel­vää kir­ja­vien maa­il­moit­tem­me kä­sit­tä­mi­seen vie­lä jäi.

Tar­tut­tiin Raa­mat­tuun.

Otet­tiin Jo­bin kir­ja, kos­ka lu­ke­mi­sys­tä­vä ni­me­si Jo­bin suo­sik­ki­hah­mok­seen. Hä­nen mie­les­tään sii­nä on yh­tä in­hi­mil­li­siä elä­mä­noh­jei­ta kuin An­nas­sa, mut­ta pal­jon kau­niim­min.

Pil­ven­hat­ta­roi­hin minä vaa­te­tin me­ren, myrs­ky­pil­vil­lä sen ka­pa­loin. Minä laa­din sil­le lait ja ra­jat ja ase­tin por­tit ja sal­vat sen tiel­le, ja sa­noin: ”Tä­hän as­ti, ei edem­mäs! Täs­sä on si­nun yl­peit­ten aal­to­je­si raja.” (Job. 38:9)

Hur­ja­kin Jo­bin kir­ja on, rank­ka mies­koh­ta­lo, jos­sa pelk­kä asen­ne ei au­ta.

Jos sa­non it­sel­le­ni: "Nyt minä unoh­dan mur­heet, otan iloi­sen il­meen, nau­ran", niin koh­ta is­kee mi­nuun uu­si kau­hu. (Job. 9:27)

Kär­si­mys­ten­sä kes­kel­lä Job toi­voo tu­le­van­sa kuul­luk­si ja näh­dyk­si.

Kun­pa mi­nun sa­na­ni kir­joi­tet­tai­siin muis­tiin, kun­pa ne tal­le­tet­tai­siin kir­jaan, uur­ret­tai­siin kal­li­oon ikui­sik­si ajoik­si tal­tal­la ha­ka­ten, lyi­jyl­lä piir­tä­en! (Job. 19:24)

Niin on käy­nyt, ja saa­ta­vil­lam­me ole­va kir­ja on tul­vil­laan sekä in­hi­mil­lis­tä vii­saut­ta et­tä kir­jal­lis­ta ko­meut­ta.

Nä­et­kö vir­ta­he­von? Minä olen sen teh­nyt, niin kuin olen teh­nyt si­nut. Se syö ruo­hoa kuin leh­mä, mut­ta nä­et­kö, mi­ten vah­vat ovat sen lan­teet, nä­et­kö, mi­ten voi­mak­kaat ovat sen vat­san li­hak­set. Sen hän­tä on kuin seet­rin run­ko, rei­sien jän­teet ovat kuin pu­not­tua köyt­tä. Luut ovat kuin prons­si­put­ket, sel­kä­ran­ka on kuin rau­taa. (Job. 40:15)

Häm­mäs­te­lin, kuin­ka mo­net sa­duis­ta tu­tut ta­ri­nan ele­men­tit löy­ty­vät Raa­ma­tus­ta. Mut­ta Jo­bin sa­tu­mai­nen on­nen pa­lau­tu­mi­nen on­kin tot­ta, us­ko-tot­ta.

Niin Her­ra siu­na­si Jo­bin elä­män lop­pu­a­jan vie­lä run­saam­min kuin oli siu­nan­nut sen al­ku­a­jat. Hä­nel­lä oli nyt lam­pai­ta ja vuo­hia nel­jä­tois­ta­tu­hat­ta, kuu­si­tu­hat­ta ka­me­lia, tu­hat kyn­tö­pa­ria här­kiä ja tu­hat aa­sin­tam­maa. Hän sai vie­lä seit­se­män poi­kaa ja kol­me ty­tär­tä. Yh­del­le tyt­tä­rel­le hän an­toi ni­mek­si Je­mi­ma, toi­sel­le Ke­sia ja kol­man­nel­le Ke­ren-Puk. Ei­kä koko maas­sa ol­lut kau­niim­pia nai­sia kuin Jo­bin tyt­tä­ret. Hei­dän isän­sä an­toi heil­le­kin pe­rin­tö­o­suu­den niin kuin hei­dän vel­jil­leen. (Job. 42:12)

Jo­bin loh­dul­li­nen vies­ti on sama kuin mil­joo­nil­la mus­til­la mer­keil­lä tu­han­sil­la pa­pe­reil­la, ei tar­vit­se kä­sit­tää enem­pää, ja val­lit­se­vien reu­na­eh­to­jen hy­väk­sy­mi­nen joh­taa tyy­ty­väi­syy­teen. Jär­keä käy­te­tään sii­hen, mi­hin se yl­tää.

Ja toki, myös niis­tä van­hois­ta fi­lo­so­fi­ois­ta saa työ­ka­lu­ja. Jos uu­des­sa avo­au­las­sa ih­me­tyt­tää: mikä se täm­möi­nen paik­ka on? Voi to­de­ta vaik­ka­pa kar­te­si­o­lai­sen yk­sin­ker­tai­ses­ti > paik­ka on ym­pä­röi­vän kap­pa­leen si­sä­pin­ta.

ViljaPaavola
Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.
4.7.2020

"Minä ope­tan si­nua", sa­noo Her­ra, "minä osoi­tan si­nul­le oi­ke­an tien. Minä neu­von si­nua, kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si." Ps. 32:8

Viikon kysymys