JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Jos­tain ver­soo por­tai­ta

L. Lotta
Aiemmat blogit
13.7.2014 7.09

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140713070900

– Kaik­ki on niin sot­kus­sa.

– Luo­tat vaan. Kyl­lä kaik­ki jär­jes­tyy.

– Varo tai koh­ta us­kon tuo­hon itek­kin.

– Pa­rem­pi ois, niin sa­no­taan Raa­ma­tus­sa­kin.

Vel­jen run­saat hiuk­set pu­toi­li­vat sun­nun­tai-il­ta­na etei­sen lat­ti­al­le. Hius­ten­leik­kuu­ko­ne toi­ses­sa kä­des­sä isä pör­röt­ti sii­li­pää­tä ja se­lit­ti, et­tä ei­pä sitä usein enää saa po­jan pää­tä ra­vis­taa. Tuli ihan kol­ti­ai­sen nä­köi­nen.

Seu­raa­va­na aa­mu­na seit­se­mäl­tä lin­ja-au­to vei jou­kon ih­mi­siä, mi­nun ih­mi­si­ä­ni, koh­ti poh­joi­sia ka­sar­me­ja. Lai­toin si­sua mu­kaan ja hil­jai­sem­man pyyn­nön, et­tä var­jel­tui­si­vat. Sen maa­nan­tai­sen työ­päi­vän elin hiu­kan kah­des­sa pai­kas­sa – kuu­mil­la ka­duil­la ka­me­ra kau­las­sa ja kui­ten­kin sii­nä bus­sis­sa, jos­sa mat­kaa­vien sii­li­päi­den si­säl­lä var­mas­ti läi­käh­te­li mo­nen­lais­ta aja­tus­ta.

Kaik­ki läi­käh­din­tä­ei läh­te­nyt hei­dän mu­ka­naan. Van­hal­la ka­ve­ri­jou­kol­la­ni on Fa­ce­boo­kis­sa ryh­mä ni­mel­tä Aja­tuk­sia. Yh­tä hy­vin se voi­si ol­la Läi­käh­te­ly­jä, sil­lä vies­tit­te­lyn kir­jo on var­sin nuo­ruu­den­ma­kui­nen.

Py­hä­jo­en su­vi­seu­rois­sa is­tuim­me pa­rin tuon ryh­män ty­tön kans­sa kir­ja­myy­mä­län truk­ki­la­voil­la vaih­ta­mas­sa kuu­lu­mi­sia. Ys­tä­vä­ni pun­nit­si­vat tuo­rei­ta jul­kai­su­ja kä­sis­sään. Mikä on tänä vuon­na mi­nun kir­ja­ni: Mu­sii­kin lah­ja vai Kris­ti­tyn va­paus? Pei­lai­si­ko tun­to­ja­ni par­hai­ten uu­si nuor­ten­kir­ja, Yk­si näis­tä? Vai sit­ten­kin ru­no­ja me­ne­tyk­ses­tä, Vil­ku­tan en­ke­lil­le?

Täs­sä läi­keh­din­nän keh­dos­sa mie­tim­me elä­män pos­tia. Mi­ten osai­sin ava­ta jo­kai­sen kir­jeen rau­hal­li­ses­ti, tyy­tyä ja sa­noa ta­pah­tu­koon?

Jos­kus pos­ti­laa­ti­kos­ta ver­soo por­tai­ta yl­lät­tä­viin suun­tiin. Yk­si meis­tä ty­töis­tä­kin päät­ti ot­taa oman as­ke­leen­sa puo­lus­tus­voi­mien pal­ve­luk­seen, tuo­hon si­sun ja vel­jel­li­syy­den lo­ke­roi­tuun maa­il­maan, joka ken­ties tar­jo­aa ar­keen ai­van uu­sia mit­ta­pui­ta.

Si­su­as­kit tyh­je­ne­vät, mut­ta toi­von et­tei se hil­jai­sem­pi pyyn­tö lopu. Ke­nel­lä­kään meis­tä.

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys