JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Juhlavalmistelujen aikaa

Junttila Sirkka
Aiemmat blogit
15.12.2016 6.24

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161215062400

Eläm­me juh­la­val­mis­te­lu­jen ai­kaa. Jou­lu on ai­van tuos­sa tuo­ki­os­sa tu­vas­sa tai ai­na­kin ul­ko-ovel­la. Jou­lu­val­mis­te­lut saat­ta­vat pai­naa miel­tä, vaik­ka yrit­täi­sim­me va­kuu­tel­la, et­tä en pal­jon lei­vo en­kä kaik­kea sii­voa. On ih­meel­lis­tä, mi­ten pal­jon sii­vo­a­mis­ta löy­tyy­kin, vaik­ka ei ai­o­kaan joka nurk­kaa nuo­ho­ta. Ko­to­na teh­dyt pul­lat, pi­pa­rit ja lei­pä mais­tu­vat kai­kil­le. Eri­koi­ses­ti muis­tan, mi­ten van­hin tyt­tä­rem­me kou­lus­ta pa­la­tes­saan (oli ol­lut vii­kon pois ko­toa) jo ju­nas­sa ko­ti­mat­kal­la iloit­si aja­tel­les­saan saa­van­sa koh­ta äi­din te­ke­mää pul­laa.

Ko­ti­te­koi­set lah­jat kan­nat­taa nos­taa kun­ni­aan. Jou­lu­kort­tien as­kar­te­lu on lap­sis­ta mie­luis­ta. Sii­nä ohes­sa on eri­koi­ses­ti mum­mul­la ja pa­pal­la mah­dol­li­suus ker­toa las­ten­lap­sil­le jou­lun vie­tos­ta omas­sa lap­suu­des­saan. Sa­mal­la jou­lun kris­til­li­nen mer­ki­tys kir­kas­tuu heil­le jou­lu­lau­lu­ja kuun­nel­les­sa ja lau­la­es­sa. Kai­kil­la lap­sil­la ei ole lä­hel­lään omia iso­van­hem­pia. Oli­si­kin elä­män rik­kaut­ta, jos lä­his­tön van­huk­sis­ta tu­li­si sel­lai­sil­le va­ra­mum­mo­ja ja -pap­po­ja. Sii­tä var­mas­ti kaik­ki osa­puo­let naut­ti­si­vat. Ilo oli­si mo­nin­ker­tai­nen.

Juh­la­val­mis­te­lui­hin lap­set tu­le­vat mie­lel­lään mu­kaan. Näin he saa­vat tun­tea ole­van­sa tar­peel­li­sia. Niis­tä val­mis­te­luis­ta­han se tun­nel­ma usein syn­tyy. Ko­din jou­lun val­mis­ta­mi­nen ja per­heen ilok­si rak­kau­del­la teh­ty juh­la läm­mit­tää mie­let. On iha­na rau­hoit­tua sit­ten naut­ti­maan yh­des­sä­o­los­ta ja lä­hei­syy­des­tä, kun on saa­nut käyt­tää omat lah­jan­sa ja voi­man­sa yh­tei­sek­si hy­väk­si.

Työs­sä­ni tuli työ­vuo­ro jos­kus jou­lun aat­to­päi­vi­nä­kin. Sil­loin tah­toi­vat ko­din aat­to­tou­hut men­nä se­kai­sin. Erään­kin ker­ran läh­ties­sä­ni aat­to­na aa­mul­la töi­hin jäi keit­tiö sii­vo­a­mat­ta ja kaik­ki se­kai­sin. Eh­din jo mie­hel­le­ni va­lit­taa, et­tä tu­lee­ko­han nyt ol­len­kaan jou­lua, kun en eh­di en­kä jak­sa teh­dä jou­lu­val­mis­te­lui­ta. Mie­he­ni­kään ei ol­lut ko­to­na, hän oli ko­van py­ryn ta­kia jou­tu­nut au­raa­maan tei­tä. Il­lal­la ko­tiin pa­la­tes­sa­ni oli kaik­ki sii­vot­tu ja jär­jes­tyk­ses­sä. Voit­te us­koa, mi­ten se ilah­dut­ti. Kym­men­vuo­ti­as esi­koi­nen nuo­rem­pien avus­ta­ma­na pe­las­ti äi­din ja koko per­heen jou­lu­mie­len. Oli an­ta­jan ja saa­jan iloa.

Jou­lu­juh­lia jär­jes­te­tään kou­luis­sa ja mo­net yh­dis­tyk­set ja yh­tei­söt ha­lu­a­vat jär­jes­tää jä­se­nil­leen juh­lia ja lah­jo­ja­kin. Ei­vät ne ton­tut ja lei­kit jou­lua pi­laa, mut­ta muis­ta­vat­ko kaik­ki, et­tä jou­lu ei ole tont­tu­jen juh­la, vaan se on Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­la. On­han se­kin kau­nis­ta, kun työ­nan­ta­ja ha­lu­aa an­taa alai­sil­leen lah­jo­ja ja kiit­tää vuo­den työs­tä. Mut­ta "muis­tam­me­ko lap­sen sen, mi tai­vai­sen tuo kirk­kau­den"?

Mei­dän mie­liim­me on syö­py­nyt hyvä tapa muis­taa eri­koi­ses­ti jou­lu­na yk­si­näi­siä ja nii­tä, jot­ka elä­vät ta­lous­huo­lien kes­kel­lä. Muis­tan men­neil­tä ajoil­ta traa­gi­sia, ka­ruu­des­saan kau­nii­ta­kin sel­viy­ty­mis­ker­to­muk­sia. Me eläm­me muut­tu­nees­sa ajas­sa, mut­ta edel­leen on ym­pä­ril­läm­me ih­mi­siä, jot­ka tun­te­vat yk­si­näi­syyt­tä ja joil­la ei ole ys­tä­viä. Eh­kä ku­kaan ei ole käy­nyt viik­ko­kau­siin.

Jee­sus syn­tyi sai­rai­den, yk­si­näis­ten ja vä­sy­nei­den ih­mis­ten va­lok­si ja tur­vak­si. Sel­lai­si­na kuin it­sem­me tun­nem­me saam­me us­koa jou­lu­val­mis­te­luis­sa­kin syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä ja us­ko­vai­sin sy­dä­min yh­tyä kau­nii­siin jou­lu­lau­lui­hin, jot­ka mei­tä vir­kis­tä­vät ja vah­vis­ta­vat.

"Oi jou­lun lap­si pie­ni, lah­jois­ta iha­nin, joh­da­ta mai­nen tie­ni sun luok­ses ko­ti­hin" (Sl 13:5, 2008).

SirkkaJunttila
Olen syntynyt Haapavedellä. Elämäntyöni tein farmaseuttina Nivalan apteekissa. Puolison kuolemasta on jo yli kaksikymmentä vuotta. Olimme suunnitelleet yhteistä vanhuutta nauttiaksemme pitkän ja rasittavankin työuran jälkeen toistemme seurasta – mutta toisin kävi. Matkan oli jatkuttava ilman rakkaan puolison tukea. Taivaan Isä on kuitenkin johtanut hyvin elämääni. Ympärilläni on rakastavia, huolehtivia lasten perheitä ja ystäviä lähellä ja kaukana. sirkka.junttila@kotinet.com
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys