Tar­vit­sin ir­ti­ot­toa ar­jes­ta. Tar­vit­sin ai­kaa it­sel­le ja omil­le aja­tuk­sil­le, ai­kaa ys­tä­vil­le ja yh­des­sä­o­lol­le. Sain edul­li­set ju­na­li­put Hel­sin­kiin erää­nä ke­väi­se­nä vii­kon­lop­pu­na. Het­ke­ä­kään epä­röi­mät­tä ti­la­sin li­put, ja vii­kon­lop­pu­lo­ma saat­toi al­kaa.

Ys­tä­viä on ai­na mu­ka­va koh­da­ta. Ys­tä­vä on sel­lai­nen ih­mi­nen, jon­ka kans­sa voi ol­la oma it­sen­sä. Hän hy­väk­syy toi­sen ih­mi­sen sel­lai­se­na kuin on, puut­teis­ta huo­li­mat­ta. Ys­tä­vät ovat aar­tei­ta, ja aar­tei­ta on vaa­lit­ta­va. Me vaa­lim­me ys­tä­vyyt­täm­me täl­lä ker­taa syö­mäl­lä yh­des­sä. Sen jäl­keen ko­koon­nuim­me erään ys­tä­vän kau­nii­seen uu­teen ko­tiin. Siel­lä sain vie­lä li­sää uu­sia ys­tä­viä, jo­ten pi­tää­nee paik­kan­sa, et­tä mat­kai­lu avar­taa.

Ju­na­mat­kat ovat mu­ka­via. Sil­loin on ai­kaa an­taa aja­tus­ten kul­kea omia pol­ku­jaan. Kun olin pie­ni, mat­kus­tim­me ju­nal­la Pei­poh­jaan ja siel­tä mum­mu­laan Kau­vat­sal­le. Ju­nas­sa oli mu­ka­va kat­sel­la ohi kiil­tä­viä, ala­ti vaih­tu­via mai­se­mia. Toi­si­naan ju­na­ra­ta kul­ki kal­li­oi­den kes­kel­le lou­hit­tua väy­lää pit­kin. Se tun­tui pie­nes­tä ty­tös­tä ih­meel­li­sel­tä ja vä­hän jän­nit­tä­väl­tä­kin. Ihas­te­lin jyl­hiä, pys­ty­suo­ria ki­vi­sei­niä ja niis­sä va­lu­via pie­niä ve­si­va­no­ja.

Hel­sin­gis­sä on yk­si maa­il­man kau­neim­mis­ta kir­kois­ta. Sii­nä ih­mi­sen te­ke­mä suun­nit­te­lu- ja ra­ken­nus­työ yh­dis­tyy jyl­hän luon­non­ma­te­ri­aa­lin kans­sa mitä hie­noim­mal­la ta­val­la. Temp­pe­li­nau­ki­on kirk­ko on lou­hit­tu kal­li­oon. Ul­ko­a­päin ei ar­vai­si, mi­ten ai­nut­laa­tui­nen ja suu­ri kirk­ko kal­li­oon kät­key­tyy.

Tämä kirk­ko on nä­ke­mi­sen ja ko­ke­mi­sen ar­voi­nen paik­ka. Siel­lä ih­mi­nen tun­tee oman pie­nuu­ten­sa ja Luo­jan ih­meel­li­syys ym­pä­röi tur­val­li­se­na ja voi­mal­li­se­na. Siel­lä, kes­kel­lä ar­jen kii­rei­tä, ais­tii rau­haa, har­taut­ta ja kal­li­oi­den tuo­maa py­sy­vyyt­tä. On ai­kaa py­säh­tyä ja miet­tiä, on­ko mi­nun pe­rus­tuk­se­ni kal­li­ol­le ra­ken­net­tu.