JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kä­ve­lyl­lä au­rin­koi­ses­sa tal­vi­met­säs­sä

Suominen Sirkka
Aiemmat blogit
12.2.2015 6.28

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150212062800

Kä­ve­len pie­nen tyt­tä­ren­poi­ka­ni kans­sa moot­to­ri­kel­kan ajou­raa pit­kin au­rin­koi­ses­sa tal­vi­sääs­sä. Hel­mi­kuu on pian puo­les­sa vä­lis­sä. Tal­vi on kään­ty­mäs­sä ke­vät­tä koh­ti. Sii­nä pie­nen pe­räs­sä kä­vel­les­sä­ni ihai­len va­lon val­ta­vaa vai­ku­tus­ta ym­pä­röi­vään luon­toon. Se ai­van häi­käi­see ja saa han­gen hoh­ta­maan kuin oli­si täyn­nä pie­niä ki­mal­te­le­via ja­lo­ki­viä.

Ta­ka­na päin on vuo­den pi­mein ai­ka. Au­rin­gon pais­ta­es­sa pil­vet­tö­mäl­tä tai­vaal­ta sen kirk­kaus tun­tuu ih­meel­li­sel­tä ja lu­mi­set puut juh­la­pu­kui­sil­ta kun­ni­a­vie­rail­ta. Mie­len täyt­tää kii­tol­li­suus sii­tä, et­tä saam­me asua näin kau­niis­sa maas­sa, voim­me kul­kea va­paas­ti met­sis­sä ja naut­tia luon­non rau­has­ta.

En­nen tu­len kek­si­mis­tä­hän ih­mi­nen työs­ken­te­li vain sil­loin, kun au­rin­ko va­lai­si, au­rin­gon nou­sus­ta il­ta­hä­mä­riin. Sit­ten ih­mi­nen op­pi sy­tyt­tä­mään tu­len ja sen avul­la pys­tyt­tiin työs­ken­te­le­mään pal­jon pi­tem­pään. Nyt, kun säh­kö­va­lot va­lai­se­vat, voi­daan val­veil­la ole­mi­sen ai­kaa jat­kaa vaik­ka kel­lon ym­pä­ri.

Au­rin­gon­va­lol­la on pal­jon suo­tui­sia vai­ku­tuk­sia. Tut­ki­mus­ten mu­kaan se vai­kut­taa muun mu­as­sa uni- ja val­ve­ryt­miin, D-vi­ta­mii­nin saa­ta­vuu­teen ja va­lon puu­te voi ai­heut­taa kaa­mos­ma­sen­nus­ta.

Luon­nos­sa voim­me it­se näh­dä au­rin­gon vai­ku­tuk­sia kai­ken ai­kaa. Se su­lat­taa jään ja he­rät­tää luon­non elä­mään. Ei ole yh­tään ih­me, et­tä Ju­ma­lan ar­moa on ver­rat­tu au­rin­koon: ar­mon au­rin­ko su­lat­taa rou­tai­set sy­dä­met.

Esit­te­len pie­nel­le mat­ka­kump­pa­nil­le­ni ora­van jäl­kiä, kau­niis­ti kaar­tu­via pui­ta ja han­gen kau­nis­ta ki­mal­lus­ta, mut­ta ne jää­vät suo­si­os­sa toi­sek­si pa­rin puus­ta pu­don­neen ri­sun rin­nal­la. Toi­sen hän ojen­taa mi­nul­le.

Het­ken ku­lut­tua lap­si kaa­tuu han­gel­le ma­kaa­maan:

– Mum­mo, mi­nua vä­syt­tää.

On ai­ka kaar­taa ta­kai­sin ko­tiin.

SirkkaSuominen
Olen yli viisikymppinen nainen ja olen kasvattanut omat lapseni aikuisiksi. Minulla on kuusi lasta ja kuusi lastenlasta. Olen asunut monissa eri paikoissa ja työskennellyt koko aikuisikäni yhdessä ja samassa paikassa. Voit antaa minulle palautetta blogistani osoitteeseen sirkka.suo@gmail.com.
29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys