JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kesä mie­les­sä­ni

Aiemmat blogit
14.8.2018 6.31

Elo­kuu on al­ka­nut. Tie­to­ko­net­ta ava­tes­sa­ni ajat­te­len, et­tä mei­dän mo­lem­pien – sekä mi­nun et­tä ko­neen – loma on ohi. Blo­gi­teks­tin pa­lau­tuk­sen erä­päi­vä on tä­nään, jo­ten yh­tään pi­dem­mäl­le en voi va­paa­ta enää ve­nyt­tää. Yli­huo­men­na al­ka­vat las­ten kou­lut. Nel­jän päi­vän ku­lut­tua pa­laan it­se töi­hin. Al­kaa syk­syä koh­ti sol­ju­va ar­ki ja hä­mär­ty­vät il­lat.

Tie­to­ko­neen tuu­le­tin hu­mi­see hil­jaa. Tyh­jä teks­ti­ruu­tu täyt­tyy kir­jai­mis­ta ver­kal­leen. Aja­tuk­se­ni ovat vie­lä loma-asen­nos­sa, jo­ten ajat­te­len ol­la vaa­ti­mat­ta it­sel­tä­ni suu­ria. Kan­na­not­to­jen ja mie­li­pi­tei­den ai­ka on myö­hem­min, sa­moin in­nos­tu­neen kir­joi­tuk­sen pa­lon. On yl­lät­tä­vän va­paut­ta­vaa kir­joit­taa il­man ai­het­ta, näp­päil­lä une­no­mai­ses­sa tun­nel­mas­sa mitä sat­tuu mie­leen tu­le­maan ihan vain juu­ri nyt.

Au­rin­ko pais­taa ik­ku­nan ta­ka­na. Niin se on pais­ta­nut koko ke­sän. Kesä, tuo ih­meel­li­nen vie­lä lä­hei­ses­sä muis­tis­sa ole­va ajan­jak­so, joka ai­na­kin säi­den puo­les­ta näyt­tää vie­lä het­ken jat­ku­van, on ol­lut mo­nel­la­kin ta­paa poik­keuk­sel­li­nen. Tou­ko­kuun puo­li­vä­lin ai­koi­hin al­ka­nut au­rin­gon­pais­te jat­kuu edel­leen lä­hes­tyt­tä­es­sä elo­kuun puol­ta­vä­liä. Pit­kä ja har­maa ke­vät­kin jäi tänä vuon­na vä­lis­tä, pi­hal­lam­me vii­mei­set lu­mi­ka­sat vas­ta su­li­vat pui­den al­ka­es­sa vi­her­tää.

Ja läm­pö, sitä riit­tää ai­na vain.

Tänä ke­sä­nä per­heel­läm­me oli yh­teis­tä lo­maa lä­hes vii­si viik­koa. Puo­li­so­ni töi­den luon­teen vuok­si täl­lais­ta ti­lan­net­ta ei meil­lä ai­em­min ole ol­lut. Aloi­tim­me lo­mam­me suun­taa­mal­la au­to- ja asun­to­vau­nu­jo­noon koh­ti ää­ne­kos­ken su­vi­seu­ro­ja ja pää­tim­me sen Ra­nu­an opis­to­seu­roi­hin. Ajat­te­len, et­tä pa­rem­paa lo­man aloi­tus­ta ja lo­pe­tus­ta ei eh­kä ole ole­mas­sa. Näi­den rak­kai­den ke­sä­ta­pah­tu­mien vä­lis­sä kier­te­lim­me kii­reet­tö­mäs­ti ko­ti­maam­me eri kolk­kia, kat­se­lim­me mai­se­mia, elim­me ja olim­me. Ko­ti­nam­me oli asun­to­vau­nu, au­to ja kau­nis Suo­men­maa.

Pari ker­taa hei­nä­kuun ai­ka­na kä­väi­sim­me ko­to­na pe­se­mäs­sä pyyk­kiä, leik­kaa­mas­sa nur­mik­koa ja säi­lö­mäs­sä man­si­kat tal­ven va­ral­le. Pyyk­ki lie­hui ul­ko­na na­rul­la, ko­neel­li­nen kui­vui tun­nis­sa. Sää oli mitä us­ko­mat­to­min ja ui­ma­ve­det läm­pi­miä lä­hes mis­sä ta­han­sa muu­al­la pait­si Jää­me­res­sä.

Nau­tin suun­nat­to­mas­ti läm­mös­tä. Ko­to­na ol­les­sam­me il­ma­läm­pö­pum­pun vii­len­tä­vä vai­ku­tus teki ul­ko­na pais­ta­vas­ta au­rin­gos­ta pel­käs­tään ys­tä­vän. Sa­moin siir­ty­mät au­tol­la pai­kas­ta toi­seen tun­tui­vat ter­ve­tul­leil­ta vii­len­nyk­sil­tä. Yöt asun­to­vau­nus­sa su­jui­vat, kun vaan huo­leh­dim­me pai­kan sel­lai­sek­si, et­tä aa­mu­au­rin­ko ei pääs­syt pais­ta­maan suo­raan ik­ku­noi­hin. Ik­ku­nat sai­vat ol­la rei­lus­ti au­ki. Vai­kut­ti sil­tä, et­tä ini­se­vät hyt­ty­set oli­vat kai­kon­neet koko maas­ta. Edes poh­joi­sim­mas­sa Suo­mes­sa nii­tä ei juu­ri ol­lut.

Naut­ties­sa­ni it­se läm­mös­tä luin sa­maan ai­kaan uu­ti­sia hel­teen hait­ta­vai­ku­tuk­sis­ta eri ih­mis­ryh­mil­le. Ikään­ty­neit­ten asuin­lai­tok­sis­sa ja vuo­de­o­sas­toil­la kuu­muus han­ka­loit­ti huo­mat­ta­vas­ti van­hus­ten ole­mis­ta. Sa­moin luin ker­ros­ta­lois­sa asu­vis­ta van­huk­sis­ta, joi­den ko­dit läm­pe­ni­vät vaa­ral­li­ses­ti. Myös omas­sa lä­hi­pii­ris­sä­ni ai­he oli ajan­koh­tai­nen, mut­ta mä­rä­tie­toi­sil­la jär­jes­te­lyil­lä asia saa­tiin rat­kais­tua. Mi­kä­li ke­sät al­ka­vat ol­la jat­kos­sa yh­tä kuu­mia, suo­sit­te­len eh­dot­to­mas­ti il­ma­läm­pö­pum­pun tai muun vii­len­ti­men hank­ki­mis­ta joka ko­tiin.

Tu­le­va tal­vi jos ei nyt ai­van pe­lo­ta niin ai­na­kin vä­hän mie­ti­tyt­tää. Mi­ten sel­vi­än kyl­mäs­tä ja pit­käs­tä pi­me­äs­tä il­man au­rin­gon va­loa ja läm­pöä? Mi­ten sel­vi­än ar­jes­ta il­man ke­sä­seu­ro­jen tur­val­lis­ta ja rau­hal­lis­ta tun­net­ta ja tun­nel­maa? Mi­ten jak­san ol­la ai­kaan­saa­va ja huo­leh­ti­va myös tal­ven pi­meim­pään ja kyl­mim­pään ai­kaan? Mi­ten sai­sin en­si ke­sän odo­tuk­sen su­ju­maan hel­pom­min naut­tien niis­tä hy­vis­tä puo­lis­ta, joi­ta tu­le­va tal­vi voi tar­jo­ta?

Vuo­si sit­ten ke­säl­lä ei au­rin­koa juu­ri nä­ky­nyt. Vii­me tal­vi tun­tui pit­käl­tä var­maan sii­tä­kin syys­tä, kun eli­mis­tös­sä ei juu­ri ol­lut luon­tai­sia d-vi­ta­mii­ni­va­ras­to­ja. It­se asi­as­sa en edes tie­dä, va­ras­toi­tuu­ko d-vi­ta­mii­ni eli­mis­töön, mut­ta teen sen ver­ran peh­me­ää las­kua ar­keen, et­tä Goog­les­ta en ai­na­kaan vie­lä jak­sa asi­aa tar­kis­taa. Sik­si tuu­dit­tau­dun yk­sin­ker­tai­ses­ti sii­hen aja­tuk­seen, et­tä olen tan­kan­nut eli­mis­töö­ni ja mie­lee­ni oi­kein suu­ret va­ras­tot ke­sää. Läm­pöä, va­loa, iloa, toi­voa, pais­tet­ta, ke­veyt­tä ja lä­hei­syyt­tä.

Näi­den ase­va­ras­to­jen lem­pe­än luon­teen vuok­si tal­ven ei eh­kä tar­vit­se­kaan tun­tua vi­hol­li­sel­ta.

ReijaKaarlejärvi
Ihmettelen elämää, sen vahvoja värejä, valoa ja varjoja. Jaksan yhä uudelleen vaikuttua ihmisyyden moninaisuudesta, viisaudesta, pienuudesta, kauneudesta ja kivusta. Nautin luonnosta, vuodenaikojen vaihtelusta, perinteistä ja kirjoittamisesta. Arvostan aitoa kohtaamista ja hyväksynnän tuomaa lämpöä. Katselen asioita naisen, äidin, puolison ja ystävän silmin. Näkökulmaa teksteihini tuo myös työni lastensuojelun ja perhetyön parissa. Minut tavoittaa osoitteesta reija.kaarle@gmail.com
18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys