JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kiu­saa­mi­ses­ta

H. Arttu
Aiemmat blogit
29.10.2016 6.35

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161029063500

Erää­nä syys­kui­se­na kes­ki­viik­ko­na py­säh­dyn Päi­vä­mies­tä lu­kies­sa­ni. Leh­den kes­ki­vai­heil­le on ko­pi­oi­tu ar­tik­ke­li uu­sim­mas­ta Ajan­koh­tais­ta-kir­jas­ta. Teks­tin kes­kel­tä kat­se­le­vat kir­joit­ta­jan mus­ta­val­koi­set kas­vot. Ai­he on van­ha, tut­tu, mut­ta ei kos­kaan tur­val­li­nen. Luen, pa­laan ta­kai­sin kir­joit­ta­jan kas­voi­hin, jat­kan lu­ke­mis­ta. Yri­tän et­siä ku­vas­ta men­nyt­tä. Pien­tä poi­kaa, joka ker­ran tu­han­sien kal­tais­ten­sa ta­voin kä­ve­li kou­luun rep­pu se­läs­sä. Pot­kai­si eh­kä jon­kun ki­ven mat­kal­laan, ku­mar­tui kur­kis­ta­maan lä­hei­sen ojan sam­ma­koi­ta. Mie­tis­ke­li eh­kä kie­len sa­no­ja, ker­tai­li muis­ti­sään­tö­jä tai las­ku­kaa­vaa. Muis­te­li eh­kä, et­tä tu­li­vat­ko si­sä­lii­kun­ta­vaat­teet mu­kaan? Re­pus­sa oli kir­jo­jen li­säk­si kui­ten­kin muu­ta­kin pai­no­las­tia. Poi­kaa kiu­sat­tiin kou­lus­sa.

Kou­lu­kiu­saa­mi­nen on ter­mi­nä mie­les­tä­ni hiu­kan vai­kea, jo­ten pu­hun yleen­sä pel­käs­tään kiu­saa­mi­ses­ta tai kiu­saa­mi­ses­ta kou­lus­sa. Kou­lu­han var­si­nai­ses­ti ei var­mas­ti­kaan kiu­saa ke­tään muu­ten kuin kur­jal­la si­säil­mal­laan tai sie­ni­kas­vus­toil­la ik­ku­noi­den vä­lis­sä. Ikä­vim­mät kiu­saa­mis­ti­lan­teet ajoit­tu­vat useim­mi­ten sin­ne, min­ne kou­lu ei yl­lä: va­paa-ai­kaan, kou­lu­mat­koil­le ja ny­ky­päi­vä­nä va­li­tet­ta­van usein net­tiin ja so­si­aa­li­sen me­di­an vä­li­nei­siin. Tar­kas­ti struk­tu­roi­duis­sa op­pi­mis­ti­lan­teis­sa kiu­saa­mis­ta har­vem­min ta­pah­tuu, sil­lä nii­hin on ai­kui­sen help­poa puut­tua.

Kamp­paa­mi­set, tö­ni­mi­set, hauk­ku­mi­set ja po­ru­kan ul­ko­puo­lel­le sul­ke­mi­set teh­dään siel­lä, min­ne opet­ta­ja ei näe: vä­li­tun­neil­la, käy­tä­vil­lä, kou­lu­mat­koil­la, ret­kil­lä, va­pais­sa ti­lan­teis­sa. Kai­ken tä­män tie­dos­ta­en on ai­na yh­tä eri­kois­ta, et­tä näi­tä va­paam­pia ti­lan­tei­ta lap­set, päät­tä­jät ja kas­va­tu­sa­lan am­mat­ti­lai­set vi­ras­tois­saan kou­luun useim­mi­ten ha­lu­a­vat ja vaa­ti­vat. Ja ym­mär­ret­tä­vää­hän se on­kin: koko elä­mään­sä ei voi hal­li­ta is­tu­mal­la pul­pe­tin ja tuo­lin vä­li­ses­sä suo­jas­sa.

Kiu­saa­mi­nen on vas­ten­mie­li­nen il­miö, ta­pah­tuu sitä sit­ten kou­lus­sa, työ­pai­kal­la tai ko­to­na. Kiu­saa­mi­sen pe­rim­mäis­tä syy­tä on usein pur­ku­kes­kus­te­luis­sa sekä sel­vit­tä­jän et­tä ti­lan­tee­seen ajau­tu­nei­den vai­ke­aa hah­mot­taa. Pää­piir­teit­täin kyse on val­lan­käy­tön­ha­lus­ta, joka tun­tuu ole­van ih­mi­sel­le va­li­tet­ta­van usein si­sään­ra­ken­net­tu­na jo pie­nes­tä pi­tä­en. Lap­suu­si­än al­ku­vai­hei­siin kuu­lu­va huo­mi­on­ha­ku ja nar­sis­ti­nen ajat­te­lu omis­ta oi­keuk­sis­ta ja­los­tu­vat ih­mi­se­lon var­si­tiel­lä vä­hi­tel­len ja ver­hou­tu­vat ai­kui­si­äl­lä hy­vin pei­tel­tyi­nä pil­kah­ta­en vain sil­loin täl­löin jos­tain siel­tä kai­ken lo­mas­ta. Minä it­se ja minä en­sin! -asen­teel­laan lap­set har­joit­te­le­vat tu­le­vaa elä­mää var­ten. So­si­aa­li­sis­ten suh­tei­den konf­lik­teis­sa lap­si tar­vit­see run­saas­ti ai­kui­sen tu­kea, apua ja kan­nus­tus­ta. Tar­vi­taan sen poh­ti­mis­ta, et­tä mi­ten meni noin niin kuin omas­ta mie­les­tä.

Mikä kiu­saa­mis­ti­lan­teen sit­ten lau­kai­see? Kuka kiu­saa ja mik­si? Ki­va­kou­lu.fi-si­vus­to muis­tut­taa, et­tä kiu­saa­mi­seen syyl­lis­ty­vät usein ai­van ta­val­li­set ja mu­ka­vat lap­set, jot­ka yh­des­sä tu­le­vat käyt­täy­ty­neek­si il­ke­äs­ti yh­tä ryh­män jä­sen­tä koh­taan. Ryh­män­pai­ne, heik­ko it­se­tun­to, han­ka­luu­det omas­sa elä­mäs­sä, vää­rät esi­ku­vat ja mal­lit – syi­tä lie­nee yh­tä mo­nia kuin kiu­saa­ji­a­kin. Kiu­saa­mi­sen kit­ke­mi­sek­si kou­luil­la on käy­tös­sään eri­lai­sia mal­le­ja ja oh­jel­mia, mut­ta ikui­suu­son­gel­ma ei pois­tu pel­kän kou­lun toi­min­nan kaut­ta. Tal­koi­siin tar­vi­taan kaik­ki. Kiu­sat­tu­jen ker­to­muk­sia me­di­as­ta seu­ra­tes­sa tun­tee riit­tä­mät­tö­myyt­tä niin kas­vat­ta­ja­na kuin kans­sa­kul­ki­ja­na. Usein niis­sä löy­tyy syy­tet­tä­vä taho: joku joka ei teh­nyt yh­tään mi­tään ja um­mis­ti sil­män­sä. Val­miit toi­min­ta­mal­lit on­gel­man kit­ke­mi­sek­si ovat upei­ta apu­kä­siä, mut­ta kui­ten­kin lop­pu­vii­mein vain laas­ta­ria haa­van pääl­le. Isoin on­gel­ma täs­sä kai­ken taus­tal­la olem­me me ai­kui­set, lap­siem­me van­hem­mat. Kyky sie­tää eri­lai­suut­ta on omi­nai­suus, jo­hon lap­si tar­vit­see yh­tä vah­van mal­lin kuin tar­moon teh­dä ko­ti­töi­tä.

Lap­si ais­tii ym­pä­ris­tös­tään val­ta­vas­ti ää­neen sa­no­ma­ton­ta ja ylös kir­joit­ta­ma­ton­ta vies­tin­tää. Se, mi­ten lap­sen ym­pä­ril­lä ole­vat ai­kui­set pu­hu­vat muis­ta ih­mi­sis­tä, ker­taan­tuu va­li­tet­ta­vas­ti lap­sen suus­sa en­nem­min tai myö­hem­min. Mi­tään sen mas­sii­vi­sem­paa ei tar­vi­ta, yk­si­kin vino hymy, ke­peä nau­rah­dus, pu­hi­na tai huo­kaus riit­tää luo­maan poh­jaa. Suh­tau­tu­mi­sem­me edes jol­la­kin ta­paa eri­lai­siin ih­mi­siin siir­tyy kuin huo­maa­mat­ta eteen­päin. Aja­tus­ta­pam­me mie­his­tä ja nai­sis­ta, li­ha­vis­ta ja lai­hois­ta, ko­ti­mai­sis­ta ja ul­ko­maa­lai­sis­ta, us­kon­nol­li­sis­ta tai sek­su­aa­li­vä­hem­mis­töis­tä ovat vaih­da­tus­pöy­däl­lä lap­si­am­me var­ten. Ja sit­ten me ai­kui­set kuu­lem­me asi­oi­ta mu­ku­lois­tam­me ja häm­mäs­te­lem­me: siis ei meil­lä kos­kaan pu­hu­ta mi­tään tuol­lai­sia, on op­pi­nut var­mas­ti ka­ve­reil­ta.

Niin­pä niin, jon­kun lap­sia ne ka­ve­rit­kin ovat. Jos­sain on se ai­kui­nen, jon­ka asen­teis­sa oli­si va­raa muu­tok­siin. Kiu­saa­mi­ses­ta van­hem­pai­nil­lois­sa pu­hu­mas­sa kier­tä­nyt me­di­a­per­soo­na Kat­ja Ståhl ker­toi vuo­sia sit­ten erääs­sä kou­lu­tus­ti­lai­suu­des­sa aloit­ta­van­sa van­hem­pai­nil­lat ai­na ky­sy­mäl­lä: ”No niin, ne joi­den lap­set ovat nii­tä kou­lu­kiu­saa­jia, nos­ta­kaa­pa te kä­det ylös.” Kos­ka yh­tään kät­tä ei yleen­sä nou­se, on Ståh­lil­la val­mii­na jat­ko­ky­sy­mys: ”No mut­ta hy­vä­nen ai­ka, mis­tä ne kiu­saa­jat sit­ten tu­le­vat, käy­vät­kö ne tääl­lä kou­lus­sa vain pi­ka­vi­sii­til­lä, kiu­saa­vat ja läh­te­vät pois?”

Ai­kuis­vä­es­tös­sä il­me­ne­väs­tä vi­has­ta ja huo­nos­ta käy­tök­ses­tä on mie­les­tä­ni nos­tet­tu edes jol­lain ta­paa tar­peel­lis­ta me­te­liä vas­ta ai­van vii­me ai­koi­na. Eu­roo­pan uu­sien kan­sain­va­el­lus­ten myö­tä esil­le tul­lut ul­ko­maa­lais­vi­ha kam­mot­ta­vi­ne kään­tei­neen on va­li­tet­ta­va esi­merk­ki sii­tä, et­tä ai­kuis­vä­es­tön kas­vat­ta­mi­sel­le su­vait­se­vai­sem­man il­ma­pii­rin luo­mi­sek­si oli­si huu­ta­va tar­ve.

Vaik­ka asia uu­vut­taa, kä­sien nos­ta­mi­nen ylös ei au­ta. Ke­nen­kään ei pidä jää­dä kan­ta­maan epä­oi­keu­den­mu­kais­ta koh­te­lua yk­sin mie­les­sään. Ku­kaan ei saa käyt­täy­tyä vas­toin yh­tei­siä pe­li­sään­tö­jä. Tär­keä asia kiu­saa­mis­ti­lan­tei­den rat­kai­sus­sa kui­ten­kin on – ta­pah­tui­pa kiu­saa­mi­nen mis­sä ta­han­sa – kyky pyy­tää ja an­taa an­teek­si ja unoh­taa. Jos an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta ja -saa­mi­ses­ta pu­hu­taan ää­neen ja pie­net­kin sat­tu­muk­set so­vi­taan rei­lus­ti ja heti, ei isom­pia kuor­mia syn­ny niin hel­pos­ti.

Sil­loin Pie­ta­ri tuli Jee­suk­sen luo ja sa­noi: "Her­ra, jos vel­je­ni yhä uu­des­taan te­kee vää­rin mi­nua koh­taan, niin kuin­ka mon­ta ker­taa mi­nun on an­net­ta­va hä­nel­le an­teek­si? Pe­rä­ti seit­se­män ker­taa­ko?" "Ei seit­se­män, vaan seit­se­män­kym­men­tä­seit­se­män ker­taa", vas­ta­si Jee­sus. (Matt. 18:2122.)

ArttuH.
18.9.2020

Syn­tim­me ovat meil­le lii­an ras­kaat, mut­ta sinä an­nat ne an­teek­si. Au­tu­as se, jon­ka sinä va­lit­set! Hän saa tul­la luok­se­si ja asua py­hä­kös­sä­si. Ps. 65:4–5

Viikon kysymys