JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kuun­nel­la – tul­la kuul­luk­si

Heikkilä Mirja
Aiemmat blogit
20.9.2019 10.21

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420190920102100

Mis­tä­hän joh­tuu, et­tä ihan ou­dot ih­mi­set al­ka­vat ker­toa mi­nul­le elä­män­ta­ri­naan­sa? Joku sa­noi jos­kus: “Si­nul­la on sel­lai­set sil­mät, et­tä si­nul­le voi ker­toa.” Toi­nen to­te­si: “Olet sen nä­köi­nen et­tä si­nuun voi luot­taa.”

It­se ar­ve­len, et­tä ky­sy­mys on vain sii­tä, et­tä osaan kuun­nel­la.

Olen am­mat­ti­kuun­te­li­ja. Lää­kä­rin tu­lee saa­da esil­le po­ti­laan vai­va ja suru, avun tar­ve. Il­man­kos sa­tun­nai­set kans­sa­kul­ki­jat us­kou­tu­vat mi­nul­le, mut­ta am­mat­ti­kuun­te­li­jan roo­li on jos­kus myös taak­ka. On han­ka­la an­tau­tua di­a­lo­giin saa­ti ker­toa it­ses­tä. Kes­kus­te­lu muut­tuu no­pe­as­ti yk­si­puo­li­sek­si ky­se­lyk­si. Mik­si on­kaan niin vai­kea kes­kus­tel­la? Ker­toa ja kuun­nel­la vuo­ro­tel­len. Epäi­lyt­tää, olen­ko minä kiin­nos­ta­va? Ha­lu­aa­ko joku oi­ke­as­ti kuun­nel­la, mitä mi­nul­le kuu­luu? Voin­ko luot­taa sii­hen, et­tä asi­a­ni jää­vät ys­tä­vän as­ti­aan kuin sul­jet­tuun ruuk­kuun?

Toi­saal­ta sa­no­taan, et­tä lää­kä­ri ei ai­na jak­sa kuun­nel­la po­ti­las­ta tar­peek­si pit­kään, vaan kes­keyt­tää ja al­kaa pom­mit­taa ky­sy­myk­sil­lä. Jos hän jak­sai­si kuun­nel­la, hän sääs­tyi­si pään­vai­val­ta ja po­ti­las vält­täi­si tur­han tut­ki­mus- ja sel­vit­te­ly­rum­ban.

Myös te­ra­peu­tin ja toi­mit­ta­jan tai­toi­hin kuu­luu kuun­te­le­mi­nen. Erääl­lä kurs­sil­la har­joi­tel­tiin haas­tat­te­lua, ope­tel­tiin nyö­käyt­tä­mään pää­tä oi­kein ja roh­kai­se­vas­ti: ker­ro li­sää. Se piti teh­dä pel­käs­tään kat­seel­la ja kas­vo­jen il­meil­lä ei­kä ään­tä saa­nut pääs­tää, et­tei se sot­ki­si nau­hoi­tus­ta.

Ak­tii­vis­ta kuun­te­lua voi har­joi­tel­la seu­raa­vien oh­jei­den mu­kaan: hy­myi­le, kään­ny pu­hu­jaan päin, kal­lis­tu kes­kus­te­lu­kump­pa­nin suun­taan, kos­ke­ta ker­to­jaa neut­raa­lis­ti, esi­mer­kik­si kä­del­lä ol­ka­pääl­le, kat­so ker­to­jaa ja nyök­kää tai ynäh­te­le hä­nel­le hy­väk­sy­väs­ti.

En minä sen­tään ai­na jak­sa kuun­nel­la. Jos­kus käy niin, et­tä ky­syn sa­man ky­sy­myk­sen kah­des­ti pe­räk­käin. Lap­set sii­tä huo­maut­ta­vat ja moit­ti­vat, et­tä en kuun­te­le. Ai­heel­li­nen moi­te, kos­ka en­sim­mäi­nen vas­taus jäi kuu­le­mat­ta tai unoh­tui sa­man tien.

Yh­teen ai­kaan sain pu­he­lui­ta, jois­sa ih­mi­set ker­toi­vat vai­vois­taan ja sai­rauk­sis­taan. Eh­kä he toi­voi­vat apua, eh­kä kuun­te­li­jaa. Kun en jak­sa­nut tai ha­lun­nut kuun­nel­la, kun omat voi­mat oli­vat vä­his­sä, aloin ker­toa pääl­le omaa sai­raus­ker­to­mus­ta­ni. Se tep­si, pu­he­lu lop­pui yleen­sä mel­ko ly­hy­een.

On toi­sen­lais­ta­kin pääl­le pu­hu­mis­ta, oi­ke­as­taan toi­sen puo­les­ta pu­hu­mis­ta. Jos pu­he­ka­ve­ri et­sii sa­no­ja, ujos­te­lee, on epä­var­ma tai vas­ta har­joit­te­lee pu­hu­mis­ta, kii­rei­sem­pi al­kaa pu­hua puo­les­ta. Hi­das tai epä­var­ma puhe voi joh­tua myös esi­mer­kik­si puhe- tai kuu­lo­vam­mas­ta, sai­rau­des­ta tai van­huu­des­ta. Jo­kai­sel­la on oi­keus tul­la kuul­luk­si omil­la sa­noil­laan, joi­ta kes­kus­te­lu­kump­pa­ni ei voi tie­tää. Opin ym­mär­tä­mään tois­ta vas­ta kun mal­tan kuun­nel­la hän­tä rau­has­sa.

Kuul­luk­si tu­le­mi­sen ko­ke­mus syn­tyy jo ihan pie­ne­nä lap­se­na, en­nen pu­heen op­pi­mis­ta. Mei­dän ai­kuis­ten teh­tä­vä on an­taa lap­sel­le sa­no­ja. Mie­leen tu­lee ai­ka, jol­loin omat lap­set oli­vat pie­niä. Pu­huin, se­li­tin, ker­roin ja tulk­ka­sin il­mei­tä, liik­kei­tä ja ään­te­lyä. Yri­tin kuun­nel­la las­ten ke­hol­li­sia vies­te­jä.Py­rin muut­ta­maan kai­ken sa­noik­si. Il­tai­sin kie­li ja suu lä­hes kramp­pa­si­vat yh­tä­mit­tai­sen käy­tön ta­kia ja tun­tui hy­väl­tä saa­da ol­la hil­jaa, le­puut­taa kiel­tä. Tur­haan ei pu­hu­ta äi­din­kie­les­tä.

MirjaHeikkilä
18.9.2020

Syn­tim­me ovat meil­le lii­an ras­kaat, mut­ta sinä an­nat ne an­teek­si. Au­tu­as se, jon­ka sinä va­lit­set! Hän saa tul­la luok­se­si ja asua py­hä­kös­sä­si. Ps. 65:4–5

Viikon kysymys