JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ky­sy­mi­nen ja kes­kus­te­lu ovat tär­kei­tä tai­to­ja

Halonen Daniel
Aiemmat blogit
9.9.2017 6.28

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170909062800

Olen tänä ke­sä­nä use­as­ti ajau­tu­nut kes­kus­te­le­maan kes­kus­te­lu­tai­to­jen tär­key­des­tä. Ajat­te­len it­se, et­tä yk­sin­ker­tai­set suo­rat ky­sy­myk­set an­ta­vat hel­pon pe­rus­tan kes­kus­te­lul­le. Jos on huo­les­tu­nut jon­kun ih­mi­sen voin­nis­ta, voi ta­val­li­sen ”mitä kuu­luu?” -ky­sy­myk­sen si­jaan ky­syä suo­raan ”olet­ko vä­sy­nyt?”. Sil­loin vas­taa­jan on hel­pom­pi ker­toa, mikä täl­lä het­kel­lä vä­syt­tää. ”Pi­dät­kö syk­sys­tä?” -ky­sy­mys voi joh­taa hie­noon kes­kus­te­luun vuo­de­na­jois­ta, mikä on mie­les­tä­ni mie­len­kiin­toi­sem­pi pu­hee­nai­he kuin tä­män­het­ki­ses­tä sääs­tä jut­te­le­mi­nen.

Minä ai­na­kin pi­dän sii­tä, kun huo­maan, et­tä jo­ta­ku­ta kiin­nos­taa juu­ri mi­nun vas­tauk­se­ni. Tun­tuu hy­väl­tä aja­tel­la, et­tä joku huo­leh­tii mi­nus­ta ja hy­vin­voin­nis­ta­ni – ja taas toi­saal­ta pe­rus­te­len mie­lel­lä­ni, mik­si syk­sy on hie­nom­pi vuo­de­nai­ka kuin ke­vät.

Jol­le­kin on vai­ke­aa tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin, toi­nen ar­vai­lee mui­den aja­tuk­sia, ei­kä osaa ky­syä suo­raan. Mo­lem­mis­sa ti­lan­teis­sa suo­sit­te­li­sin ky­sy­mään roh­ke­am­min. Ky­sy­mi­nen ei ole ai­no­as­taan hyvä kei­no op­pia li­sää uu­sis­ta tut­ta­vuuk­sis­ta, vaan jos­kus suo­ria ky­sy­myk­siä tar­vi­taan myös ihan lä­hel­le. Vai­keis­ta asi­ois­ta on hel­pom­pi al­kaa pu­hua, kun joku esit­tää ky­sy­myk­sen.

Mitä sit­ten teh­dään, kun saa vas­tauk­sen, jota ei ym­mär­rä? Jos­kus ky­sy­jä ja vas­taa­ja ovat lii­an kau­ka­na toi­sis­taan, ei­kä kes­kus­te­lu pää­se ta­voit­tee­seen­sa, eli ym­mär­ryk­seen. Vä­lil­lä on hyvä tar­kis­taa, et­tä ovat­ko kes­kus­te­luun osal­lis­tu­vat osa­puo­let sa­mal­la aal­lon­pi­tuu­del­la: ”Tie­dät­hän, mitä tämä sana tar­koit­taa?” ”An­teek­si, sel­ven­nät­kö vie­lä mitä tar­koi­tat, kun sa­noit näin?” Voi ol­la, et­tä pa­ri­kymp­pi­nen nuo­ri ai­kui­nen ei vie­lä ker­taa­kaan ole kuul­lut se­li­tet­tä­vän, mitä tar­koit­ta­vat esi­mer­kik­si sa­nat van­hurs­kas ja kil­voit­te­lu.

Ky­sy­mi­nen on eh­dot­to­man tär­ke­ää us­ko­na­si­ois­sa. Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä pal­jol­ta vää­ri­nym­mär­tä­mi­sel­tä ja pa­hal­ta mie­lel­tä sääs­tyt­täi­siin, kun us­kal­let­tai­siin ky­syä roh­ke­am­min. Oman pään si­säl­lä omi­tui­set­kin aja­tus­ra­ken­nel­mat ja pää­tel­mät vah­vis­tu­vat, kun ei roh­ke­ne ky­syä vie­res­sä is­tu­val­ta, et­tä ”olen­ko minä nyt ihan pi­hal­la, vai on­ko tämä asia to­del­la näin?”.

Olen muu­ta­man ker­ran pa­hoit­ta­nut mie­le­ni ti­lan­tees­sa, jos­sa ys­tä­vä­ni on il­moit­ta­nut, et­tei ha­lua ol­la enää us­ko­vai­nen, kun us­ko­vai­se­na pi­täi­si ol­la sel­lai­nen tai täl­lai­nen. Tai vie­lä ikä­väm­pää on ol­lut, jos vies­tis­sä mi­nul­le ra­kas­ta yh­tei­söä on ku­vail­tu sel­lai­se­na, jona en sitä kos­kaan ole tun­te­nut hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti.

Help­po mi­nun oli­si sa­noa, et­tä ei, ei, tuo ei ole tot­ta! Mut­ta minä ha­lu­an luot­taa sii­hen, et­tä ih­mi­set ovat re­hel­li­siä mi­nul­le, mikä tar­koit­taa, et­tä ne ikä­vät ko­ke­muk­set, joi­ta ys­tä­vil­lä­ni on ol­lut, voi­vat ihan hy­vin pi­tää paik­kan­sa.

Jois­sa­kin ti­lan­teis­sa mie­lee­ni hii­pii sil­ti toi­nen­kin aja­tus: mitä jos kyse on ol­lut vää­ri­nym­mär­tä­mi­ses­tä? Jos joku on­kin pu­hu­nut mut­kia oi­ko­en ko­vaan ää­neen toi­sel­le ki­pe­äs­tä asi­as­ta? Mitä jos joku on­kin tai­ta­mat­to­mas­ti pe­rus­tel­lut sa­no­jaan, kun ei ole pi­tä­nyt nii­den mer­ki­tys­tä niin suu­re­na? Mo­net asi­at saat­ta­vat ol­la täy­sin toi­sar­voi­sia yh­del­le ja ää­ret­tö­män tär­kei­tä toi­sel­le.

Kun­pa osai­sim­me pu­hua asi­ois­ta mah­dol­li­sim­man mut­kat­to­mas­ti, ys­tä­väl­li­ses­ti ja ym­mär­ret­tä­väs­ti, jot­ta vies­tim­me kuul­tai­siin sel­lai­se­na, jok­si se on tar­koi­tet­tu. Olem­me kaik­ki vuo­ro­tel­len ky­sy­jän ja vas­taa­jan ase­mas­sa, muis­tam­me­han siis koh­da­ta toi­nen toi­sem­me ar­vos­ta­en ja yh­teis­tä ym­mär­rys­tä et­sien.

DanielHalonen
7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys