Lau­loin erään op­pi­lai­tok­sen kirk­ko­ti­lai­suu­des­sa yk­sin­lau­lun. Lau­lun pää­tyt­tyä joku hih­kai­si ja al­koi ta­put­taa. En­sin häm­men­nyin, mut­ta sit­ten tun­nis­tin ke­hi­tys­vam­mai­sen po­jan kes­kel­tä kirk­koa. Se oli unoh­tu­ma­ton ko­ke­mus. Olim­me ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa, mut­ta ap­lo­dit ei­vät sil­ti tul­leet vää­rään ai­kaan vää­räs­sä pai­kas­sa. Koin, et­tä po­jan ta­pu­tuk­set tu­li­vat sy­dä­mes­tä, jos­sa vai­kut­taa lap­sen­mie­li­nen us­ko.

Mei­dän­kin oli­si kat­sot­ta­va elä­määm­me lap­se­nus­kol­la, sil­lä Va­pah­ta­jan mu­kaan "hei­dän kal­tais­ten­sa on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta". Vuo­sia sit­ten erääl­lä te­o­lo­gi­an lu­en­nol­la yk­si opis­ke­li­jois­ta meni miet­te­li­ääk­si. Hän sa­noi ole­van­sa hiu­kan se­kai­sin asi­ois­ta, jois­ta lu­en­noit­si­ja oli pu­hu­nut. Hän ky­syi lu­en­noit­si­jal­ta ky­sy­myk­sen, jota usein muis­te­len: Riit­tää­kö enää Ab­ra­ha­min us­ko? Ky­sy­mys he­rät­ti hy­vän ja tar­peel­li­sen kes­kus­te­lun.

Yk­sin­ker­tai­nen Ab­ra­ha­min us­ko on edel­leen tar­peen. Lap­sen­mie­li­sel­lä us­kol­la voi omis­taa lu­pauk­sia, jot­ka ei­vät jär­jel­le avau­du. Sii­o­nin lau­lus­sa lau­le­taan: "Ih­met­te­len lap­sen­mie­lin Ab­ra­ha­min us­koa, kun hän al­la täh­ti­tai­vaan luot­ti sa­naan Her­ran­sa." On tur­val­lis­ta ol­la lap­sen­mie­li­nen ih­met­te­li­jä.