JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lap­sia ja pai­me­nia

Aiemmat blogit
8.1.2016 7.06

Jou­lun al­la is­tun ta­ka­pen­kis­sä las­ten kans­sa, kat­son jou­lu­ku­va­el­maa. Van­hat pai­me­net kul­ke­vat sau­va kä­des­sään läpi seu­ra­sa­lin Ma­ri­an, Joo­se­fin ja pie­nen Jee­sus-lap­sen luo. Pian seu­raa­vat itä­mään tie­tä­jät lah­joi­neen ja ku­mar­ta­vat, van­ho­ja he­kin. Kaik­ki ku­mar­ta­vat pien­tä poi­kaa, joka nuk­kuu on­nel­li­sen nuo­ren äi­tin­sä sy­lis­sä.

Kat­son van­huk­sia, jot­ka tänä vuon­na esit­ti­vät ku­va­el­man, hi­das­ta kul­kua koh­ti Sei­men las­ta, koko ih­mis­kun­nan Va­pah­ta­jaa. Van­hus­ten ta­kia esi­tys on eri­tyi­sen juh­la­va. Mie­tin, et­tä nä­mä­kin van­huk­set ovat kuin lap­sia, ja van­huu­den ka­ris­ma on­kin oi­ke­as­taan nöy­ryyt­tä – sel­lais­ta, joka tu­lee pit­käs­tä elä­mäs­tä ja sii­tä mie­les­tä, joka to­te­aa: mi­nä­kin olen Ju­ma­lan kä­den al­la.

***

Ky­syn lap­sil­ta, mil­lai­nen jou­lu oli­si mu­ka­va. To­ka­luok­ka­lai­nen poi­ka sa­noo:

– Sii­vo­taan kaik­ki huo­neet ja ol­laan rau­has­sa.

Kuu­len, kuin­ka lap­set kes­kus­te­le­vat las­ten­huo­net­ta sii­vo­tes­sa, et­tä tär­kein lah­ja me ol­laan jo saa­tu. Tänä vuon­na lah­ja­toi­veet on help­po to­teut­taa: vä­re­jä, ky­niä, nuot­ti­kir­jo­ja, vih­ko­ja, kark­kia, pi­po­ja ja la­pa­sia, pari lau­ta­pe­liä. Sit­ten käy­dään kir­jas­tos­sa.

Po­jat te­ke­vät en­nen jou­lua ison pi­pa­ri­tai­ki­nan, lei­po­vat niin pal­jon kuin ha­lu­a­vat. Jou­lu­vii­kol­la haen toi­sen­kin sii­rap­pi­pul­lon, ei lopu pi­pa­rit. Jou­lu su­juu rau­has­sa, yh­des­sä. Jou­lu­rau­ha, jou­lu­e­van­ke­liu­mi, jou­lu­lau­lu­ja. Lau­ta­pe­le­jä ja lu­es­ke­lua.

***

Yli jou­lu­na­jan säi­lyy syys­lau­ha, lu­me­ton ai­ka tääl­lä­päin. Sit­ten tu­le­vat ko­vat tuu­let, myrs­ky, joka aloit­taa kyl­män ja pak­ka­syöt. Tuu­len pau­hu he­rät­tää yöl­lä, en tie­dä on­ko jat­ku­va uk­ko­nen vai len­to­ko­nei­ta ta­lon yl­lä, kun­nes ta­ju­an tuu­len voi­man. Val­von ja pi­me­äs­sä aja­tuk­set har­hai­le­vat.

Aa­mul­la poi­ka, joka nuk­kui yk­sin kel­la­ri­huo­nees­sa, sa­noo:

– Oli niin kova tuu­li, et­tä en saa­nut nu­kut­tua. Pe­lot­ti, kun ei ol­lut tur­va­tyy­nyä vie­res­sä, Nop­pa on mun tur­va­tyy­ny, poi­ka nau­rah­taa.

Poi­ka tar­koit­taa pie­nin­tä pik­ku­vel­jeä, joka useim­mi­ten nuk­kuu hä­nen vie­res­sään. Muis­tan nai­sen, joka sa­noi, et­tä pie­nen lap­sen kans­sa ei pe­lo­ta ol­la yk­sin ko­to­na. Lap­sen ym­pä­ril­lä on sel­lai­nen kehä, koko ta­lon ym­pä­ril­lä.

Ajat­te­len poi­kia ja ke­hiä. Ajat­te­len jou­lun rau­haa. Vaik­ka maa­il­ma pau­hai­si ym­pä­ril­lä, kun­pa mie­les­sä sai­si asua Jou­lun lap­sen rau­ha. Luot­ta­mus, et­tä tu­le­va­na­kin vuon­na as­ke­leem­me sai­si ol­la Ju­ma­lan kä­den al­la ja suo­jas­sa.

***

Jou­lut ei­vät ole täy­del­li­siä, niin kuin ei mi­kään tääl­lä. Ma­ta­la kes­ki­päi­vän au­rin­ko on häi­käi­se­vän kir­kas, pal­jas­taa sa­teen­piis­kaa­mat ik­ku­nas­ta, las­ten kä­den­jäl­jet, vaik­ka juu­ri­han pe­sin.

Päi­vä on taas kään­ty­nyt koh­ti va­loa. Jou­lu tait­toi pi­me­än. Sei­men lap­si­kaan ei syn­ty­nyt täy­del­li­seen, mut­ta täy­del­li­nen hän on, Rau­han­ruh­ti­nas nii­den sy­dä­mis­sä, joil­le evan­ke­liu­mi an­taa rau­han.

KaisuTuomaala
Olen turkulainen perheenäiti ja kuvaamataidonopettaja, joka asuu pellon reunassa. Minua kiinnostavat tyhjät kohdat ja tihentymät, elämän epärationaalisuus ja siitä selkiytyvä tarkoituksenmukaisuus, viivojen piirtäminen ja sanat. Voit antaa palautetta blogistani minulle osoitteeseen kaku.tuomaala@pp.inet.fi.
20.2.2020

Sa­nat, jot­ka Her­ra on pu­hu­nut, ovat hen­ki ja elä­mä. Joh. 6:63

Viikon kysymys