JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lei­ri-ih­mi­siä ja murk­ku­kurs­si­ta­paa­mi­sia

Suominen Sarianna
Aiemmat blogit
5.11.2018 6.22

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181105062200

Muis­tan, et­tä poi­ka­ni kum­mi­se­tä on mi­nul­le jos­kus sa­no­nut, et­tei ole lei­ri-ih­mi­nen. Lei­ri-ih­mi­nen? Mikä se sel­lai­nen laji on?

Tänä syk­sy­nä olen viet­tä­nyt vii­kon­lop­pu­ja eri puo­lil­la Suo­mea lei­reil­lä ja kurs­seil­la jo kol­meen ot­tee­seen. Olen pääs­syt vie­rai­le­maan Rau­ti­o­saa­res­sa ja Ra­nu­al­la. Tä­män li­säk­si osal­lis­tuin jo pe­rin­teek­si muo­dos­tu­neel­le murk­ku­kurs­sil­le, joka jär­jes­tet­tiin jo 10. ker­taa. Täl­lä ker­taa kurs­si­vii­kon­lop­pu to­teu­tui Her­von hu­vi­loil­la Lam­mil­la. Te­kee­kö ak­tii­vi­nen lei­rei­ly mi­nus­ta pe­sun­kes­tä­vän lei­ri-ih­mi­sen?

En­tä mikä ih­meen murk­ku­kurs­si? Yh­dek­sän vuot­ta sit­ten Jäm­sän opis­to jär­jes­ti kurs­sin mur­ro­si­käis­ten las­ten van­hem­mil­le. Kurs­si­vii­kon­lop­pu tar­jo­si omaan ar­kee­ni nik­se­jä ja käy­tän­nön vink­ke­jä per­heem­me en­sim­mäis­ten mur­ro­si­käis­ten nuor­ten kans­sa elä­mi­seen. Vii­kon­lop­pu eväs­ti ver­tais­ta­ri­noil­la. Kas, en pai­ni­kaan näi­den asi­oi­den kans­sa yk­sin!

Jäm­sän kurs­sin läh­tö­päi­vän kes­kus­te­lu ja pu­heen­vuo­rot sy­ven­si­vät kurs­sin tun­nel­man niin ti­he­äk­si, et­tä koin tar­vet­ta ko­koon­tua sa­mois­sa mer­keis­sä uu­des­taan. Näin tai­si ko­kea moni muu­kin, sil­lä sii­tä käyn­nis­tyi vuo­sia kes­tä­nyt ta­paa­mis­ten ket­ju, joi­hin on osal­lis­tu­nut pää­o­sin sama noin 10–14 avi­o­pa­rin po­ruk­ka Jäm­sän kurs­sil­ta läh­tien.

Vuo­sien saa­tos­sa olen saa­nut pait­si uu­sia, lä­hei­siä ys­tä­viä, myös seu­ra­ta sil­lois­ten murk­ku­jem­me kas­vu­ta­ri­noi­ta, jot­ka ovat an­ta­neet uu­den­lais­ta pers­pek­tii­viä per­hee­ni seu­raa­vien mur­ro­si­käis­ten kas­vua seu­ra­tes­sa­ni. Olen saa­nut ai­na­kin hau­raan tu­le­vai­suu­den­nä­ky­män, et­tä vie­lä jos­kus ne etei­sen epä­mää­räi­set ken­kä­röyk­ki­öt löy­tä­vät paik­kan­sa so­mas­sa ken­kä­ri­vis­sä, ja nyt jo var­muu­del­la tie­dän, et­tä murk­kui­käi­sen sil­mien­pyö­rit­te­ly­kau­si ”äi­ti ha­loo” -kom­ment­tei­neen me­nee ohi ajal­laan. Olen saat­ta­nut hi­tu­sen op­pia ot­ta­maan murk­kui­käi­sen van­hem­muu­des­sa ren­nom­min, ym­mär­tä­väi­sem­min ja kat­se­le­maan jois­sa­kin mut­kis­sa pik­ku­a­si­oi­ta sor­mien läpi. ”älä äi­ti ra­gee” -ke­ho­tuk­sia kuu­len in­hi­mil­lis­tä kyl­lä yhä, kun vä­sy­nee­nä pa­pa­tan pal­jos­ta pe­li­ko­nei­den käy­tös­tä ja pöy­däl­le unoh­tu­neis­ta mai­to­pur­keis­ta.

Murk­ku­kurs­si­po­ruk­kam­me on kiin­nos­ta­nut mui­ta­kin ys­tä­vi­ä­ni. ”Voi kun­pa mi­nä­kin pää­si­sin tuol­lai­seen ryh­mään!” huo­ka­si yk­si. ”Taas­ko te ko­koon­nut­te, yhä vain uu­des­taan ja uu­des­taan, vuo­si toi­sen­sa jäl­keen?” ih­met­te­li toi­nen. Mitä sit­ten sa­non hä­nel­le, joka mie­lel­lään ko­koon­tui­si sa­mal­la ta­val­la? Mene veik­ko­nen lei­ril­le tai kurs­sil­le. Jos sil­tä tun­tuu, niin ole siel­lä ak­tii­vi­nen ja osal­lis­tu kes­kus­te­luun, tu­tus­tu ver­tai­sii­si, ke­ho­tan. Mie­les­tä­ni osal­lis­tu­mi­nen kan­nat­taa ai­na, ja par­haim­mil­laan se tuot­taa iloa ja voi­maan­tu­mis­ta vie­lä vuo­sien jäl­keen­kin.

Murk­ku­kurs­si­ko­koon­tu­mis­tem­me 10. vuo­si on en­si vuon­na. Aja­tuk­se­na on ko­koon­tua syk­syn lo­pul­la yh­teen lei­ri­vii­kon­lo­pun ajak­si. On tar­koi­tus kut­sua mu­kaan myös al­ku­pe­räi­sen lei­rin oh­jaa­ja­kak­sik­ko. Toi­vee­na on mah­dol­li­sim­man run­sas­lu­kui­se­na yh­des­sä muis­tel­la kym­me­nen vuo­den pi­tuis­ta mat­kaa ja sitä en­sim­mäis­tä kurs­sia, jos­ta jat­ko­ta­paa­mis­ten idea läh­ti itä­mään. Ei­vät­pä tain­neet Rei­jo ja Rai­ja aa­vis­taa Jäm­säs­sä vuon­na 2009, mi­ten mer­kit­tä­vän kurs­sin oh­jaa­ji­na ja opet­ta­ji­na toi­mi­vat.

Ja vie­lä sii­tä, et­tä mil­lai­nen on lei­ri-ih­mi­nen. Olen­ko minä lei­ri-ih­mi­nen? Minä en to­si­aan­kaan tie­dä. Lei­reil­lä ja kurs­seil­la on mei­tä, jot­ka osal­lis­tum­me lei­reil­le vuo­sit­tain. Ja sit­ten on hei­tä, jot­ka sat­tu­vat tai­pu­maan lei­ril­le sen yh­den koh­ta­lok­kaan ker­ran – ja jää­vät kouk­kuun. Eh­kä meis­sä kai­kis­sa asuu sit­ten­kin pie­ni lei­ri-ih­mi­nen, jos asi­aa rii­it­tä­vän sy­väl­tä tut­kai­lee?

SariannaSuominen
50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. sarianna.suomi@gmail.com
31.5.2020

Jee­sus sa­noi: "Jos te ra­kas­tat­te mi­nua, te nou­da­tat­te mi­nun käs­ky­jä­ni. Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti. Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki." Joh. 14:15-17

Viikon kysymys