JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Minähän ymmärrän, mitä tässä laulussa sanotaan!

Halonen Daniel
Aiemmat blogit
2.11.2017 6.49

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171102064900

Ur­ku­ri aloit­taa al­ku­soi­ton soit­ta­mi­sen vie­lä ker­ran. Yh­des­sä sä­kees­sä on run­saas­ti ta­vu­ja, ja sä­vel mo­nel­le lau­la­jal­le uu­si. Jän­nit­ty­neet sil­mät seu­raa­vat tar­kas­ti, kun ko­ho­tan kä­te­ni hen­gi­tyk­sen mer­kik­si.

Olem­me Jäm­sän opis­tol­la. Tar­koi­tuk­se­na on ää­nit­tää ke­säl­lä jul­kais­tun uu­den ruot­sin­kie­li­sen Sii­o­nin lau­lut -ko­ko­el­man lau­lu­ja le­vyl­le. ää­ni­tyk­sen tuot­ta­ja­na toi­mii SFC, SRK:n Ruot­sis­sa toi­mi­va si­sar­jär­jes­tö. SFC:n ta­voit­tee­na on, et­tä ää­nit­teen avul­la uu­si lau­lu­kir­ja tu­li­si tu­tuk­si.

Lau­la­jia on tul­lut Taa­lain­maal­ta ja Tuk­hol­mas­ta. Uu­det lau­lut ei­vät ai­na­kaan Tuk­hol­mas­sa ole vie­lä tul­leet tu­tuik­si. Seu­ro­ja jär­jes­te­tään siel­lä tääl­lä, ei­kä sa­no­ja voi­da hei­jas­taa val­ko­kan­kaal­le.

Kun muu­tin Tuk­hol­maan, häm­mäs­tyin, kun seu­rois­sa lau­let­tiin vai­sus­ti ja suo­mek­si. Tie­sin, et­tä ruot­sin­kie­li­siä lau­lu­ja ja vir­siä oli var­mas­ti ole­mas­sa, mut­ta mi­nul­le sa­not­tiin, et­tä Tuk­hol­mas­sa ol­laan to­tut­tu lau­la­maan näi­tä suo­men­kie­li­siä ver­si­oi­ta Sii­o­nin lau­luis­ta.

Suu­rin osa nuo­ris­ta ei to­sin lau­la­nut lain­kaan. Vaik­ka mo­nien nuor­ten ko­to­na pu­hu­taan suo­mea, on hei­dän ajat­te­lun­sa, kou­lu­työn ja tun­tei­den­sa kie­lek­si muo­dos­tu­nut ruot­si. Suo­men­kie­li­set lau­lut si­säl­tä­vät pal­jon sel­lais­ta sa­nas­toa ja ru­nol­lis­ta kiel­tä, joka on mo­nel­le vai­ke­aa ym­mär­tää.

Tu­le­va ää­ni­tys­vii­kon­lop­pu ei hou­ku­tel­lut yh­tään. Vie­lä au­tos­sa per­jan­tain ja lau­an­tain vä­li­se­nä yö­nä aja­es­sa­ni koh­ti Jäm­sää huo­kai­lin, et­tä mik­si sitä piti tä­hän­kin pro­jek­tiin suos­tua. Läh­teä työ- ja kou­lu­vii­kon jäl­keen joh­ta­maan ää­ni­tyk­siä. ää­ni­tyk­siä, jois­sa lau­le­taan en­nal­ta tun­te­mat­to­mia lau­lu­ja vain vä­hän lau­la­nei­den lau­la­jien kans­sa.

Nä­päy­tän kät­tä­ni il­mas­sa aloi­tuk­sen mer­kik­si. Lau­la­jat al­ka­vat lau­laa, ur­ku­ri soit­taa ja mu­siik­ki täyt­tää juh­la­sa­lin. Jat­kan kä­sie­ni lii­kut­te­lua il­mas­sa ja yri­tän kai­kil­la kas­vo­je­ni li­hak­sil­la roh­kais­ta lau­la­jia iloi­seen lau­la­mi­seen. Pu­hu­mi­nen ää­ni­tys­ker­to­jen vä­lis­sä on tuot­ta­nut tu­los­ta. Lau­la­jat sei­so­vat ryh­dis­sä ja yrit­tä­vät ai­na vä­lil­lä tark­kail­la kä­sie­ni osoit­ta­maa puls­sia, vaik­ka iso osa kes­kit­ty­mi­ses­tä me­nee­kin sa­no­jen lu­ke­mi­seen.

Vii­mei­sen sä­ve­len jäl­keen jä­tän kä­te­ni il­maan roik­ku­maan sen mer­kik­si, et­tä vie­lä ei saa aloit­taa liik­ku­mis­ta, pu­hu­mis­ta, ys­ki­mis­tä tai muu­ta, joka voi­si häi­ri­tä jäl­ki­kai­un tal­len­tu­mis­ta nau­hal­le. Kun las­ken kä­te­ni alas ja sa­non ”hyvä!”, puh­ke­a­vat lau­la­jat ta­put­ta­maan. Mi­nun on help­po yh­tyä iloon. Lau­lun ää­ni­tys oli on­nis­tu­nut.

Vii­kon­lo­pun kurs­sil­la lau­lu­ja lau­let­tiin har­joi­tuk­sis­sa, ää­ni­tyk­ses­sä ja vie­lä sun­nun­tain kak­si­kie­li­ses­sä mes­sus­sa Jäm­sän kir­kos­sa. Oli ilo huo­ma­ta, kuin­ka uu­det­kin sä­vel­mät jäi­vät mo­nil­la soi­maan pää­hän ja ilois­ta hy­räi­lyä kuu­lui siel­tä tääl­tä pit­kin vii­kon­lop­pua.

Vii­kon­lop­pu ylit­ti omat odo­tuk­se­ni. Ma­te­ri­aa­lia ker­tyi CD-le­vyl­li­sen ver­ran, ja luu­len, et­tä seu­raa­va­na sun­nun­tai­na seu­rois­sa lau­luun yh­tyy myös nuo­rem­pi seu­ra­kan­sa.

– Nyt kun me osa­taan näi­tä lau­lu­ja, niin mei­dän pi­tää jär­jes­tää lau­luil­to­ja Tuk­hol­mas­sa­kin. Mi­nä­hän ym­mär­rän, mitä täs­sä lau­lus­sa sa­no­taan! yk­si lau­la­jis­ta tii­vis­ti ää­ni­tys­ru­pe­a­man jäl­keen.

DanielHalonen
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys