– Ho­hoii, kaik­ki!! Tul­kaa­pa tän­ne, niin kat­so­taan mi­ten lii­ma­le­vy teh­dään!

Vart­ti­tun­nin ope­tus­tuo­ki­on jäl­keen opas­tan tyy­ty­väi­se­nä seu­raa­via jo toi­ses­sa asi­as­sa, kun huo­mi­o­ta­ni jäl­leen kai­va­taan. Tun­ne vaih­tuu no­pe­as­ti har­mi­tuk­seen, kun het­ki sit­ten ope­tus­tuo­ki­os­sa mu­ka­na ol­lut op­pi­las ky­syy, kuin uu­te­na asi­a­na:

– Ope, hei, mi­ten lii­ma­le­vy teh­dään?

– En­kös just neu­vo­nu, mi­ten se ta­pah­tuu?

– En minä enää muis­ta.

– Aha... No oo­tap­pa vä­hän, tuun ihan just...

Täl­lais­ta on ar­ke­ni Reis­jär­ven kris­til­li­sen opis­ton tek­ni­sen työn tun­neil­la älyt­tö­mim­mil­lään: op­pi­laat odot­ta­vat, ope juok­see, sa­mo­ja asi­oi­ta jau­he­taan mo­neen ker­taan.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten pää­sin li­sä­kou­lu­tuk­seen, jos­sa joh­ta­mis- ja tuo­te­ke­hi­ty­so­pis­ke­lu­jen ohel­la pe­reh­dyt­tiin tii­mi­val­men­nuk­sen maa­il­maan. Tuon kou­lu­tuk­sen ai­ka­na mie­tin oman työ­ni ke­hit­tä­mis­tä eri­tyi­sel­lä tar­mol­la.

Sain aja­tuk­sen, et­tä teen ope­tus­vi­de­oi­ta ope­tet­ta­vis­ta asi­ois­ta. Pul­ma­na oli, mis­sä ja mi­ten op­pi­las kat­soi­si vi­de­on. Vii­mein rat­kai­su löy­tyi: yh­dis­te­tään op­pi­lai­den äly­pu­he­li­met ja ope­tus­vi­de­ot toi­siin­sa qr-koo­dien avul­la! Luok­ka­huo­neen sei­näl­lä oli­si siis qr-koo­di, jon­ka opis­ke­li­ja skan­nai­si omal­la pu­he­li­mel­laan, ja pu­he­li­men näy­töl­le avau­tui­si het­kes­sä vi­deo.

Yh­des­sä työ­ka­ve­rei­den kans­sa teim­me täs­tä oi­val­luk­ses­ta Ope­tus­hal­li­tuk­sen ra­hoit­ta­man Mo­bii­li­o­pis­to-hank­keen, jon­ka kon­sep­ti on “ei oo­te­ta, vaan ote­taan se­le­vää ja teh­hään”.

Tä­män hank­keen myö­tä muut­tuu kol­me asi­aa. En­sin­nä­kin opes­ta tu­lee mo­nes­sa koh­taa tar­pee­ton ja hä­nen roo­lin­sa muut­tuu val­men­ta­vam­paan suun­taan. Hä­nen ei tar­vit­se enää ku­lut­taa ai­kaa sa­moi­na tois­tu­vien asi­oi­den opet­ta­mi­seen. Toi­sek­si op­pi­mi­sym­pä­ris­tö muut­tuu. Luo­kan sei­nil­le lii­ma­tut qr-koo­dit te­ke­vät luo­kas­ta käyt­tö­liit­ty­män, kuin in­ter­net-si­vun, jos­ta avau­tuu eri­lai­sia toi­min­to­ja. Kol­mas, ja var­maan mer­kit­tä­vin muu­tos on se, et­tä odot­ta­vas­ta, ky­sy­väs­tä op­pi­jas­ta tu­lee ak­tii­vi­nen te­ki­jä, tou­hu­a­ja.

Omal­la kän­ny­käl­lä omaan yk­si­löl­li­seen tah­tiin kat­sot­ta­va vi­deo on sa­mal­la vas­taus myös ope­tuk­sen eriyt­tä­mi­seen. Ku­kin opis­ke­li­ja kat­soo vi­de­on niin mo­nes­ti, et­tä on si­säis­tä­nyt asi­an, jot­ta voi työs­ken­nel­lä. Ke­nen­kään ei tar­vit­se odot­taa tai ko­kea tur­hau­tu­mis­ta sii­tä, et­tä jou­tuu taas kuun­te­le­maan ope­tus­ta asi­ois­ta, jot­ka ei­vät sil­lä het­kel­lä it­seä kos­ke­ta mi­ten­kään.

Tätä toi­min­ta­mal­lia ke­hi­täm­me nyt opis­tol­la mo­nel­la sa­ral­la. Työ­ka­ve­rit te­ke­vät par­hail­laan muun mu­as­sa tis­ki- ja sii­vous­vi­de­oi­ta. Jän­ni­tyk­sel­lä odo­tan, mil­lais­ta jäl­keä näis­tä syn­tyy.

Sitä mu­kaa kun vi­de­oi­ta saa­daan val­miik­si, jää enem­män ai­kaa myös sii­hen, mi­hin op­pi­laat eni­ten ai­kaam­me tar­vit­se­vat. Pys­tym­me ole­maan enem­män ti­lan­tees­sa läs­nä, kes­kus­te­le­maan elä­mäs­tä ja ar­jes­ta. Ole­maan nuo­rel­le tu­ke­na sii­nä, mikä on kul­loin­kin tär­ke­ää. Pak­kaam­me yh­des­sä eväi­tä elä­mää var­ten.

On mo­ti­voi­vaa ol­la töis­sä työ­pai­kas­sa, jon­ka kult­tuu­riin kuu­luu ko­kei­le­mi­nen ja ke­hit­tä­mi­nen. Yk­si asia täs­sä kui­ten­kin vä­hän am­mat­tiyl­peyt­tä la­tis­taa: edi­toi­mal­la mi­nus­ta­kin saa täy­del­li­sen open! Open, jol­ta ei unoh­du sa­noa mi­tään, joka opet­taa asi­at tar­kas­ti oi­ke­as­sa jär­jes­tyk­ses­sä ja ai­na sa­mal­la in­nos­tuk­sel­la, kai­kil­le ta­sa­puo­li­ses­ti vuo­des­ta toi­seen. Tä­hän ei re­aa­li­Tuo­mo pys­ty, vaik­ka oli­si kuin­ka pö­hi­nä pääl­lä.

Reis­jär­ven kris­til­li­sen opis­ton tek­nis­ten ai­nei­den opet­ta­ja

Tuo­mo Jo­ki­ta­lo

Twit­ter: @Tuo­mo­Jo­ki­ta­lo

tuo­mo.jo­ki­ta­lo@rkro­pis­to.fi

Rkro works­hop yo­u­tu­be -ka­na­van QR-koo­di

Rkro works­hop yo­u­tu­be -ka­na­van in­ter­net­ly­hy­to­soi­te: http://51.fi/rkrows