JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Mum­mut opet­ti­vat us­ko­maan

Lehtola Juho
Aiemmat blogit
29.5.2014 7.20

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140529072000

Ajat­te­le­pa het­ki omia iso­van­hem­pi­a­si. Jos olet saa­nut lap­suu­des­sa­si elää hei­dän kans­saan, muis­to­jen tul­va täyt­tää to­den­nä­köi­ses­ti mie­le­si het­kes­sä. Suh­de iso­van­hem­piin on par­haim­mil­laan täyn­nä hel­lyyt­tä, ar­vos­ta­mis­ta, hy­väk­sy­mis­tä ja yh­teis­tä iloa.

"Tääl­lä ei saa mi­tään iki­nä tehä, mä muu­tan mum­mo­laan!" Sään­tö­kes­kus­te­lu poi­ka­ni kans­sa toi hä­nel­le mie­leen le­gen­daa­ri­sen vaih­to­eh­don: muut­to mum­mo­laan on rat­kai­su! Siel­lä ei tur­hia ni­po­te­ta. Siel­lä saa kaik­kea enem­män. Saa enem­män herk­ku­ja ja va­paam­min teh­dä mitä hu­vit­taa. Siel­lä saa val­voa myö­hään ja ol­la enem­män ko­neel­la.

Iso­van­hem­pien ase­mas­sa on help­po hiu­kan höl­lä­tä ar­jen pe­li­sään­nöis­tä. Olen jos­kus sa­no­nut las­te­ni iso­van­hem­mil­le, et­tä he an­ta­vat lap­sil­le­ni lii­an hel­pos­ti pe­rik­si ja rik­ko­vat joi­ta­kin per­hees­säm­me so­vit­tu­ja käy­tän­tö­jä. Mut­ta yh­tä usein olen jo het­ken pääs­tä tul­lut toi­siin aja­tuk­siin näh­des­sä­ni, mitä mum­mo­la­vie­rai­lut lap­sil­le­ni mer­kit­se­vät. Eh­kä ren­nom­pi asen­ne on vä­lil­lä pai­kal­laan. Eh­kä lap­set­kin tar­vit­se­vat vä­lil­lä lo­maa ar­ki­ru­tii­neis­ta.

Joku iso­äi­ti ku­va­si suh­det­taan las­ten­lap­siin­sa näin: Omien las­te­ni kans­sa en eh­ti­nyt niin pal­jon naut­tia yh­des­sä­o­los­ta kuin nyt las­ten­las­ten kans­sa. Las­ten­lap­sis­sa saan kuin ru­si­nat pul­las­ta – saan iloi­ta yh­tei­sis­tä het­kis­tä vail­la kii­ret­tä ja kas­va­tus­vas­tuu­ta.

Mitä mer­kit­see yh­teys iso­van­hem­piin? It­se en eh­ti­nyt nä­ke­mään kum­paa­kaan isoi­sää­ni. Jos­kus sil­ti kuin sa­laa kai­paan hei­tä­kin. Oli­sin ha­lun­nut tun­tea hei­dät, pal­jon näh­neet ja so­dan ko­ke­neet mie­het. On­nek­si lap­suu­tee­ni kui­ten­kin kuu­lui lä­hei­ses­ti kak­si mum­mua, joi­ta muis­tan läm­möl­lä. Mum­mut te­ki­vät maa­il­man par­hai­ta herk­ku­ja, joi­ta ei ny­kyi­sin saa mis­tään. He ker­toi­vat jän­niä ta­ri­noi­ta vuo­si­kym­men­ten ta­kaa. He loh­dut­ti­vat, opet­ti­vat ja ra­kas­ti­vat. Mum­mut myös opet­ti­vat us­ko­maan. Hei­dän esi­mer­kil­lään ja sa­noil­laan on ol­lut kau­as­kan­toi­nen vai­ku­tus.

19-vuo­ti­aa­na kir­joi­tin mum­mu­a­ni muis­tel­len näin:

Se mus­ta­kan­ti­nen lau­lu­kir­ja

näyt­ti van­hal­ta ja ar­vok­kaal­ta.

Yh­des­sä lau­loim­me:

"Ovat syn­ti­ni an­teek­si suu­ret,

koko vel­ka­ni mak­set­tu."

Tun­sin, et­tä mum­mu oli kuin en­ke­li.

Suo­je­lu­sen­ke­li.

Nou­sin van­han kou­lun por­tai­ta

mie­les­sä mum­mun sa­nat:

Kal­lein­ta on ol­la us­ko­mas­sa.

JuhoLehtola
Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä. Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com
14.8.2020

Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä. Ps. 119:130

Viikon kysymys