JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ne tu­li­vat ta­kai­sin

Aiemmat blogit
20.4.2017 6.58

Orans­sien nok­kien kär­jet kos­ket­ti­vat toi­si­aan ja kaa­re­vat kau­lat muo­dos­ti­vat yh­des­sä sy­dän­ku­vi­on. Sit­ten lin­nut aset­tui­vat vie­rek­käin ja kau­niis­ti ku­mar­ta­en pyy­si­vät lä­hel­lä ole­vaa tois­ta pa­ris­kun­taa mu­kaan leik­kiin. Sii­vet viu­hui­vat ja mus­tat ja­lat läp­syi­vät, kun nel­jä lau­lu­jout­sen­ta näyt­ti pyö­ri­vän pii­riä.

Nä­ky­mä kruu­na­si mie­les­sä­ni ke­vään tu­lon. Ne tu­li­vat ta­kai­sin. Puh­taan val­kei­den jout­sen­ten pa­luu poh­joi­seen on luon­toih­mi­sil­le vuo­den tär­keim­piä het­kiä. Se osoit­taa, et­tä kaik­ki on kun­nos­sa ja maa­il­ma pai­koil­laan.

Ai­na ei näin ole ol­lut. 1800-lu­vul­la jout­se­net oli­vat le­vit­täy­ty­neet maam­me poh­jois- ja kes­ki­o­siin. Sit­ten al­koi nii­den voi­mal­li­nen ja kes­tä­mä­tön met­säs­tys. Jo vuon­na 1916 suo­ma­lai­nen lin­tu­tie­tei­li­jä Ei­na­ri Me­ri­kal­lio va­roit­ti lau­lu­jout­sen­kan­nan ro­mah­ta­mi­ses­ta ih­mi­sen toi­mien vuok­si.

Lau­lu­jout­sen rau­hoi­tet­tiin vuon­na 1934. So­tien jäl­kei­se­nä pula-ai­ka­na sen met­säs­tys yleis­tyi kui­ten­kin voi­mak­kaas­ti koko Suo­mes­sa. Kan­ta taan­tui niin, et­tä vuo­si­sa­dan puo­li­vä­lis­sä jout­sen oli pe­rään­ty­nyt La­pin ja Kuu­sa­mon luok­se­pää­se­mät­tö­miin erä­mai­hin ja pe­si­viä pa­re­ja oli vain 15.

Ei­no Lei­no ru­noi­li vuon­na 1902 ete­lään muut­ta­vis­ta jout­se­nis­ta: ”Ma ru­koi­len, ma pyy­dän: pa­lat­kaa!” Vii­si­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min pa­luu ei ol­lut enää var­maa – jout­se­net näyt­täy­tyi­vät enää hy­vin har­voil­le. Lau­lu­jout­sen oli met­säs­tet­ty Suo­mes­sa lä­hes su­ku­puut­toon.

Lau­lu­jout­se­nen pe­las­ti eläin­lää­kä­ri, kir­jai­li­ja Yr­jö Kok­ko. Hän ryh­tyi so­dan jäl­keen val­mis­te­le­maan lau­lu­jout­sen­ta kos­ke­vaa kir­jaa. Hän ha­lu­si kir­jaan va­lo­ku­via, mut­ta jout­sen­ten löy­tä­mi­nen La­pin erä­mais­ta ei ol­lut help­poa. Vii­den vuo­den et­sin­nän ja 3 000 po­rol­la ja ja­lan tai­te­tun ki­lo­met­rin jäl­keen Kok­ko löy­si jout­se­nen hau­to­mas­sa kau­kai­ses­sa ja vai­ke­a­pää­syi­ses­sä lom­po­los­sa, Nor­jan ra­jan tun­tu­mas­sa.

Kok­ko kir­joit­ti vuo­laan ku­vauk­sen jout­sen­pa­rin elä­mäs­tä ja liit­ti sii­hen ot­ta­man­sa va­lo­ku­vat. Kir­jan ni­mek­si tuli ”Lau­lu­jout­sen – Ul­ti­ma Thu­len lin­tu”. Se il­mes­tyi vuon­na 1950. Vuon­na 1954 Kok­ko jul­kai­si toi­sen jout­sen­kir­jan ”Ne tu­le­vat ta­kai­sin”. Näis­tä kir­jois­ta tuli suo­ma­lai­sen luon­non­suo­je­lu­kir­jal­li­suu­den klas­si­koi­ta. Kir­jo­jen li­säk­si Kok­ko teki uu­pu­mat­ta va­lis­tus­työ­tä lau­lu­jout­se­nen puo­les­ta lu­ke­mat­to­min leh­ti­kir­joi­tuk­sin ja lu­en­noin.

Yr­jö Kok­ko sai asen­teet muut­tu­maan. Vai­non pää­tyt­tyä lau­lu­jout­sen on yleis­ty­nyt, ja sitä ta­va­taan jäl­leen koko maas­sa. Kun met­säs­tä­jät ei­vät ole sil­le enää uh­ka, alun pe­rin ih­mi­siin luot­ta­vai­ses­ti suh­tau­tu­nut lin­tu on saa­nut ta­kai­sin roh­keut­taan. Ny­kyi­sin Suo­mes­sa on noin 6 000 lau­lu­jout­sen­pa­ria. Ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­riö on mää­rit­tä­nyt rau­hoi­te­tuil­le eläin- ja kas­vi­la­jeil­le ar­vot, joi­den pe­rus­teel­la tuo­mi­ois­tui­met mää­rää­vät mak­su­ja ky­seis­ten eläin­ten tai kas­vien tu­ho­a­mi­ses­ta. Lau­lu­jout­se­nen am­pu­mi­ses­ta jou­tuu mak­sa­maan val­ti­ol­le kor­vaus­ta 2 018 eu­roa.

Lau­lu­jout­sen on Suo­men kan­sal­lis­lin­tu. Vii­me vuo­si­na on poh­dit­tu, et­tä ovat­ko lau­lu­jout­se­net uh­ka met­sä­han­hil­le. Tut­ki­joi­den mu­kaan met­säs­tä­jien väit­teil­le ei ole ka­tet­ta: lau­lu­jout­se­net ja han­het viih­ty­vät sa­moil­la apa­jil­la – yh­des­sä.

Lau­lu­jout­se­nen pe­sin­nän on­nis­tu­mi­nen edel­lyt­tää, et­tä avo­vet­tä on 150 päi­vää. Poh­joi­sem­pa­na lau­lu­jout­se­nen kor­vaa pik­ku­jout­sen, jol­le avo­ve­si­kau­den pi­tuu­dek­si riit­tää 120 päi­vää. Kyh­my­jout­sen puo­les­taan vaa­tii 180 avo­ve­si­päi­vää. Täl­lä ta­val­la avo­ve­si­kau­den pi­tuus ra­jaa eri jout­sen­la­jien le­vin­nei­syy­den poh­jois­ra­jat.

Jout­se­neen lii­te­tään pal­jon us­ko­muk­sia ja ta­ri­noi­ta. Eräs ta­ri­na ulot­tuu yli 600 vuo­den taak­se. Us­kon­puh­dis­tuk­sen edel­lä­kä­vi­jä Jan Hus väit­ti, et­tä ka­to­li­nen kirk­ko oli ir­taan­tu­nut Raa­ma­tus­ta. Kir­kol­lis­ko­kous tuo­mit­si hä­net kuo­le­maan. Hä­net pol­tet­tiin ro­vi­ol­la vuon­na 1415, ja tuh­kat ri­po­tel­tiin Rei­niin. Hu­sin nimi tar­koit­taa han­hea, ja hä­nen ker­ro­taan sa­no­neen: "Tämä han­hi pais­te­taan tu­les­sa, mut­ta mi­nun jäl­kee­ni tu­lee jout­sen, jota te et­te on­nis­tu polt­ta­maan.” Mart­ti Lut­her us­koi, et­tä Hu­sin jout­se­nen­nus­tus viit­ta­si hä­neen it­seen­sä.

Pro­feet­ta Je­re­mia kir­joit­ti, et­tä ”lin­nut­kin ka­to­a­vat ih­mis­ten pa­huu­den täh­den” (Jer. 12:4). Lars Levi La­es­ta­dius tun­nis­taa ih­mi­sen it­sek­kyy­den vai­ku­tuk­set luon­toon ja to­te­aa, et­tä ”Ju­ma­la kuu­lee luon­to­kap­pal­ten huo­kauk­set, jot­ka huo­kaa­vat sen ty­ran­nin ylit­se, joka hei­tä ra­sit­taa ylit­se hei­dän voi­man­sa, ja vaa­tii hei­tä or­juu­teen”.

Luon­non­suo­je­lun var­si­nai­nen he­rää­mi­nen ta­pah­tui La­es­ta­diuk­sen ai­ka­kau­den jäl­keen vuo­si­na 1880–1930. Sa­ka­ri To­pe­lius pe­rus­ti vuon­na 1870 en­sim­mäi­sen luon­non­suo­je­lu­jär­jes­tön (Ke­vät-yh­dis­tys). Se kes­kit­tyi lin­tu­jen­suo­je­luun. Yr­jö Ko­kon pa­nos­ta ylis­te­tään edel­leen – lau­lu­jout­se­nen his­to­ria on lin­nus­ton suo­je­lun suu­rim­pia voit­to­ja Suo­mes­sa. Ne tu­li­vat ta­kai­sin.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com