JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Nyt meil­le ta­pah­tuu hy­viä asi­oi­ta!

Vesterinen Raija
Aiemmat blogit
17.3.2017 6.44

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170317064400

Olen huo­man­nut, et­tä elä­mä me­nee usein jak­sot­tain. On hy­viä ai­ko­ja ja haas­ta­via ai­ko­ja ja jos­kus jopa yli­pää­se­mät­tö­män ras­kai­ta jak­so­ja. Näi­hin voi si­säl­tyä su­rua ja iloa, it­kua ja nau­rua, rak­kaut­ta­kin. Vä­lil­lä voi ol­la sees­tei­sem­piä vai­hei­ta, jol­loin elä­mä kul­kee koh­ta­lai­sen ta­sais­ta ra­taa. Vai­kei­na ai­koi­na ei vält­tä­mät­tä ai­na muis­ta tai jak­sa us­koa, et­tä au­rin­ko voi vie­lä jos­kus pil­kis­tää pil­ven ta­kaa. Jak­san­ko iloi­ta sil­loin, kun asi­at tun­tu­vat me­ne­vän hy­vin? Huo­maan­ko ol­la kii­tol­li­nen hel­pom­mis­ta ajois­ta?

Kir­joi­tin tam­mi­kuun blo­gi­teks­tis­sä­ni tänä vuon­na edes­sä­ni ole­vis­ta haas­teis­ta ja pe­lois­ta­ni nii­den suh­teen. Olen jou­tu­nut use­am­man vuo­den tais­te­le­maan ta­pa­tur­mai­sen vam­mau­tu­mi­sen myö­tä mi­nul­le kuu­lu­vis­ta kor­vauk­sis­ta. Tämä on ol­lut ta­lou­del­li­ses­ti ja hen­ki­ses­ti hy­vin vai­ke­aa ai­kaa. Ai­vo- ja nis­ka­vam­man saa­neel­la ja koko per­heel­lä oli­si riit­tä­väs­ti haas­tet­ta ar­jes­sa il­man täl­lai­sia tais­te­lui­ta­kin. Olem­me jou­tu­neet tur­vau­tu­maan näi­nä vuo­si­na yh­teis­kun­nan apuun mo­nel­la eri ta­val­la. Olem­me saa­neet ta­lou­del­lis­ta apua sekä myös tu­kea jak­sa­mi­seen muun mu­as­sa per­he­neu­vo­lan ja las­ten tu­ki­per­heen muo­dos­sa. Tänä ke­vää­nä piti al­kaa oi­keusp­ro­ses­si kor­vau­sa­si­an rat­kai­se­mi­sek­si.

Pyy­sin tam­mi­kuun kir­joi­tuk­ses­sa esi­ru­kouk­sia, jot­ta sel­vi­äi­sim­me täs­tä edes­sä ole­vas­ta oi­keusp­ro­ses­sis­ta ja kaik­ki me­ni­si hy­vin. Nämä ru­kouk­set on kuul­tu. Saim­me vas­ta­puo­len kans­sa teh­tyä so­vin­to­rat­kai­sun, ja oi­keu­den­käyn­ti pe­ruun­tuu ko­ko­naan. Olen ol­lut sii­tä läh­tien ai­van hal­ke­a­mai­sil­la­ni ilos­ta ja kii­tol­li­suu­des­ta. Ilo on pul­pun­nut sy­väl­tä. Jos­tain syys­tä sen­kin läpi on tun­tu­nut sil­tä, et­tä te­ki­si mie­li it­keä. It­keä kaik­ki ne vai­ke­at päi­vät ja het­ket pois mie­les­tä. Sil­ti ilo on ol­lut vah­vem­pi ei­kä it­kua ole tul­lut. Jat­ku­via ki­pu­ja ja eri­lai­sia ra­joit­tei­ta kor­vauk­set ei­vät pois­ta, mut­ta tun­ne oi­keu­den­mu­kai­suu­den to­teu­tu­mi­ses­ta hel­pot­taa oloa muul­la ta­val­la. Sa­mal­la on ol­lut kirk­kaa­na mie­les­sä, et­tä Ju­ma­la se oli, joka aut­toi täs­sä­kin asi­as­sa. Hän kuu­li ru­kouk­set ja huo­kauk­set. Hän lä­het­ti meil­le avun ja rat­kai­sun.

Tä­män vuo­den hiih­to­lo­ma oli meil­le iki­muis­tois­ta ai­kaa. Olim­me las­ten kans­sa pit­kään suun­ni­tel­leet koi­ran hank­ki­mis­ta. Mie­tim­me, et­tä sii­tä oli­si iloa mi­nul­le, kun olen päi­vi­sin ko­to­na ja muut per­heen­jä­se­net töis­sä ja kou­lus­sa. Toi­sek­si kai­pa­sim­me koi­ra­ka­ve­ria ym­pä­ri vuo­den te­ke­mil­lem­me ret­kil­le. Tä­män en­sim­mäi­sen koi­ran han­kin­ta oli vaa­ti­nut mo­nen kuu­kau­den ja vuo­den tun­nus­te­lun, mil­loin oli­si oi­kea het­ki. Nyt ai­ka oli kyp­sä. Läh­dim­me lo­ma­reis­sul­le Itä-Suo­meen ja sa­mal­la ha­ke­maan uut­ta tu­lo­kas­ta. Mat­kal­la kat­se­lim­me malt­ta­mat­to­mi­na uu­des­taan ja uu­des­taan pen­nus­ta lä­he­tet­ty­jä ku­via. Sa­mal­la mie­les­sä pyö­ri myös se kaik­ki työ ja vai­va, mitä koi­ran­pen­nun kas­vat­ta­mi­nen vaa­tii. Sil­ti ilo oli jäl­leen vah­vem­pi ja ki­hel­möi­vä odo­tus toi hy­vää miel­tä.

Tuo­na rat­kai­se­va­na päi­vä­nä mie­he­ni läh­ti poi­kien kans­sa las­ket­te­le­maan Ko­lin rin­teil­le ja minä läh­din tyt­tö­jen kans­sa ta­paa­maan meil­le tu­le­vaa pien­tä pen­tua. Tu­tus­tu­mis­käyn­nin jäl­keen, il­lan si­ni­sen het­ken ai­kaan, aje­lin tyt­tö­jen kans­sa au­tol­la Uk­ko-Ko­lin huip­pua koh­ti, ja sa­mal­la soi pu­he­lin. Asi­a­na­ja­ja­ni soit­ti ja ker­toi, et­tä tuo ai­em­min teks­tis­sä ker­to­ma­ni so­vin­to oli tul­lut. Sitä het­keä en tai­da ihan heti unoh­taa. Mie­les­sä kävi mel­koi­nen tun­ne­myrs­ky. Mi­nun piti heti soit­taa vie­lä rin­tees­sä ole­val­le mie­hel­le­ni tämä uu­ti­nen.

Kii­pe­sim­me tyt­tö­jen kans­sa vie­lä kat­se­le­maan nä­kö­a­lo­ja niin kor­ke­al­le koh­ti Uk­ko-Ko­lin huip­pua kuin pää­sim­me. Oli epä­to­del­li­nen olo. Upe­at mai­se­mat il­lan­hä­mys­sä si­ni­sen eri sä­vyis­sä avau­tui­vat edes­säm­me, ja si­säl­lä kup­li ilo. Po­jat­kin tu­li­vat mie­he­ni kans­sa seu­raam­me kat­se­le­maan mai­se­mia. Ker­roin lap­sil­le hy­vän uu­ti­sen so­vin­nos­ta. Poi­ka­ni huo­ka­si sy­dä­men­sä poh­jas­ta: ”Nyt meil­le ta­pah­tuu hy­viä asi­oi­ta!” Sil­lä het­kel­lä mi­nul­la oli it­ku lä­hel­lä. Po­jan il­mees­tä näki, et­tä vii­me vuo­sien ko­et­te­le­muk­set oli­vat ol­leet ras­kai­ta hä­nel­le­kin, mut­ta nyt ne sai­vat väis­tyä ja oli ai­ka iloi­ta.

En malt­ta­nut ol­la to­te­a­mat­ta per­heel­le­ni, et­tä ol­laan nyt iloi­sia ja kii­tol­li­sia näis­tä hy­vis­tä asi­ois­ta. Muis­tel­laan nii­tä sit­ten, jos jos­kus tu­lee­kin vai­ke­am­pia ai­ko­ja ei­kä va­loa näy. Voi­han se ol­la hy­vä­kin, et­tä elä­mä ei ole ai­na ta­sa­pak­sua. Sil­loin se on ai­na­kin vä­ri­käs­tä, mu­ka­na koko tun­tei­den kir­jo.

RaijaVesterinen
Tapaturman aiheuttama vammautuminen johti minut työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana. Enää ei ole kiire mihinkään. Viikot muodostuvat rauhallisista hetkistä, joissa usein pieni asia tuo ison ilon: luonnon kauneus, odottamaton kohtaaminen, arjen sattumukset. Kuvaan blogissani elämän ilmiöitä pitkäaikaissairaan näkökulmasta. Toivon, että osaisin myös kertoa uskon tuomasta ilosta ja turvasta. Enimmäkseen liikun rakkaissa kotimaisemissani Porvoossa. raija.vesterinen@kolumbus.fi
31.5.2020

Jee­sus sa­noi: "Jos te ra­kas­tat­te mi­nua, te nou­da­tat­te mi­nun käs­ky­jä­ni. Minä kään­nyn Isän puo­leen, ja hän an­taa teil­le toi­sen puo­lus­ta­jan, joka on kans­san­ne ikui­ses­ti. Tämä puo­lus­ta­ja on To­tuu­den Hen­ki." Joh. 14:15-17

Viikon kysymys