JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

On­ni

Aiemmat blogit
19.1.2020 6.25

Isä­ni, joka on Ola­vi, on sil­ti oi­ke­as­ti On­ni. Mi­nus­ta se on oi­kein hyvä nimi, vaik­ka elä­mä ei oli­si­kaan pelk­kää ylä­mä­keä (mi­nus­ta hiih­tä­es­sä ylä­mä­et ovat mu­ka­via). Ja ei­hän isä ni­men saa­des­saan voi­nut vai­kut­taa asi­aan, sii­hen, et­tä hä­net ko­et­tiin suu­re­na on­ne­na per­hees­sään ja sii­tä ni­mi­kin.

Mi­nul­la on ol­lut on­ni saa­da kir­joit­ta­mi­sen lah­ja. Tar­koi­tan sil­lä sitä, et­tä koen kir­joit­ta­mi­ses­ta iloa! Päi­vä­mie­hen blo­gis­tin ko­men­nuk­se­ni on nyt pää­tök­ses­sään. Kun kol­me vuot­ta sit­ten sain pyyn­nön al­kaa kir­joit­taa, aluk­si kiel­täy­dyin. Sit­ten mie­tit­ty­ä­ni suos­tuin. Kir­joit­tai­sin­han jo­hon­kin joka ta­pauk­ses­sa. Fa­ce­boo­kiin en ole to­sin nyt kir­joit­ta­nut, eh­kä jat­kan jol­lain toi­sel­la alus­tal­la myö­hem­min.

Mie­tin mis­tä kir­joit­tai­sin. Ky­syin sitä ys­tä­vil­tä, joil­ta olen saa­nut hy­viä vih­jei­tä ai­em­min­kin. Ajat­te­lin, et­tä se voi­si ol­la jo­tain elä­män tär­kei­tä asi­oi­ta hi­pai­se­vaa, sy­väl­lis­tä­kin. Jo­tain jää­hy­väis­sa­no­jen ta­pais­ta – niin juh­lal­li­sel­ta kuin se äkis­ti vai­kut­taa­kin. Ha­lu­an jo­tain hy­vää ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä an­taa läk­si­äi­sek­si jo­kai­sel­le.

Olen saa­nut run­saas­ti pa­lau­tet­ta teks­teis­tä­ni. Pää­o­sin kiit­tä­vää mut­ta myös hip­pa­sen kriit­tis­tä­kin pa­lau­tet­ta. Se on ol­lut sel­lais­ta, jota en ol­lut toi­vo­nut. Ra­ken­ta­vaa se on ol­lut sik­si, et­tä olen ke­hit­ty­nyt kir­joit­ta­ja­na. Us­kon sii­tä ole­van iloa ja hyö­tyä. Teks­te­jä­ni on lu­ke­nut myös ih­mi­siä, jot­ka ei­vät ole elä­väs­tä us­kos­ta osal­li­sia. Kii­tos si­nul­le, joka luit teks­ti­ni ja an­noit pa­lau­tet­ta­kin!

Erään op­pi­tun­nin aluk­si pik­kui­nen op­pi­las ker­toi äi­tin­sä ky­sy­neen, et­tä on­ko se tei­dän kä­si­työn ope Sep­po joku kir­jai­li­ja­kin. Hän kun oli löy­tä­nyt ne­tis­tä Päi­vä­mies-blo­gi­ni. Ko­kei­lin goog­la­ta ni­mel­lä­ni ja tot­ta to­si­aan siel­tä tuli en­sim­mäi­se­nä se Kut­sut­tu­na-blo­gi­teks­ti! Hie­man häm­men­ty­nee­nä myön­sin kir­joit­ta­va­ni kyl­lä blo­gia. Olen iloi­nen ja on­nel­li­nen, et­tä luit teks­ti­ni ja ker­roit tyt­tä­rel­le­si­kin!

Kii­tos teil­le mo­nil­le, joi­hin tu­tus­tuin pa­laut­tei­den kaut­ta. Teil­le, jot­ka ja­oit­te kos­ket­ta­vas­ti elä­mään­ne myö­hem­min säh­kö­pos­tit­se, What­sap­pil­la, kah­vi­ku­pin ää­res­sä ja seu­ra­pen­kis­sä. Olen saa­nut teis­tä mo­nis­ta ys­tä­viä, ja sii­tä olen ää­ret­tö­män on­nel­li­nen!  ”Ih­mi­nen, jol­la on ys­tä­vä, pi­tää ole­man ys­tä­väl­li­nen; sil­lä ys­tä­vä pi­tää lu­jem­min hä­nen kans­san­sa kuin veli” (Sa­nanl. 17:24).

Kii­tos Siru-ys­tä­väl­le, joka pait­si roh­kai­si, myös kään­si teks­te­jä­ni eng­lan­nik­si, kii­tos myös teil­le ul­ko­mail­la asu­vil­le, jot­ka luit­te nii­tä! On on­ni ja­kaa yh­tei­nen elä­vä us­ko tei­dän kans­san­ne. Kii­tos Päi­vä­mie­hen toi­mi­tuk­sel­le teks­tie­ni muok­kaa­mi­ses­ta, sii­tä on ol­lut suur­ta apua mo­nes­ti. Kii­tos ys­tä­vil­le, jot­ka esi­luit­te teks­ti­ni toi­si­naan pyy­det­tä­es­sä.

Mi­nul­la on ol­lut on­nel­li­nen elä­mä. Sii­hen on mah­tu­nut pal­jon vas­toin­käy­mi­siä, sai­raut­ta ja ah­dis­tus­ta. Olen var­ma, et­tä il­man noi­ta kit­ke­riä sit­ruu­na­lah­jo­ja en oli­si näin on­nel­li­nen! Ajat­te­len, et­tä vain sil­loin on mah­dol­lis­ta ha­vai­ta ilo, kun sen het­kek­si me­net­tää. Vä­hän pes­si­mis­ti­se­nä luon­tee­na olen jou­tu­nut myön­tä­mään, et­tä ei sur­kea olo säi­ly­nyt­kään ku­ten ole­tin, vaan se kään­tyi vä­ki­sin­kin ilok­si en­nen pit­kää!

Ih­mi­nen voi toki teh­dä­kin on­nen­sa eteen jo­tain. Erään suo­ma­lai­sen on­nel­li­suus­tut­ki­muk­sen mu­kaan on­nel­li­sim­mat ih­mi­set aut­ta­vat mui­ta. He ei­vät jää vat­vo­maan asi­oi­ta, ja heil­lä on nä­kö­kul­man vaih­ta­mi­sen kyky. Riit­tä­vä lepo, ter­veel­li­nen ra­vin­to ja sään­nöl­li­nen lii­kun­ta tuo­vat pal­jon iloa ja on­nea.

Nuo pi­tä­vät to­dis­te­tus­ti paik­kan­sa, mut­ta osa meis­tä ei ky­ke­ne noi­ta asi­oi­ta suo­rit­ta­maan ei­kä saa­vut­ta­maan. Sinä lu­ki­ja­ni olet eh­kä sai­raa­las­sa, van­ki­las­sa tai yk­si­näi­syy­des­sä. Si­nul­la ei vält­tä­mät­tä ole mah­dol­li­suuk­sia teh­dä mo­nia asi­oi­ta. Mut­ta mikä lah­ja: suu­rin on­ni ja ilo löy­tyy sii­tä – ja vain sii­tä – kun saa omis­taa elä­vää us­koa sy­dä­mes­sään! ”Au­tu­aat ovat ne, joi­den­ka vää­ryy­det ovat an­teek­si an­ne­tut, ja joi­den­ka syn­nit pei­te­tyt ovat” (Room. 3:7). Ajat­te­le – saat sen lah­ja­na, il­man min­kään­lais­ta vaa­ti­mus­ta tun­tees­ta tai tie­dos­ta! Jo pie­ni lap­si omis­taa elä­vän us­kon sy­dä­men­sä aar­tee­na. Saat lap­sen lail­la sen ot­taa vas­taan ja omis­taa it­se­kin.

Ju­ma­la siu­nat­koon ja var­jel­koon si­nun pol­ku­si, lu­ki­ja­ni. On­nel­lis­ta uut­ta vuot­ta 2020!

Ju­ma­lan rau­han ter­vei­sin Sep­po

SeppoTervo
18.2.2020

Kyl­vä­kää oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, kor­jat­kaa us­kol­li­suut­ta! Rai­vat­kaa it­sel­len­ne uu­dis­pel­to! Nyt on ai­ka et­siä mi­nua, Her­raa, minä tu­len var­mas­ti ja an­nan teil­le siu­nauk­sen sa­teen. Hoos. 10:12

Viikon kysymys