JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Pers­pek­tii­vi roh­kai­si, loh­dut­ti ja vir­kis­ti

Paavola Vilja
Aiemmat blogit
13.4.2016 7.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160413070000

Aluk­si är­syt­ti koko ee­pos, en­kä ai­ko­nut lu­kea sitä ol­len­kaan. Mikä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sis­sa sin­kuis­sa on niin mer­kil­lis­tä, et­tä ai­heen ym­pä­ril­le pi­tää koo­ta ko­ko­nai­nen kir­ja? Em­me­kö sai­si vain ol­la.

Os­tin Jo­han­na Lu­mi­jär­ven ja Vesa Jur­mun toi­mit­ta­man Pers­pek­tii­vin (2015) saa­mal­la­ni lah­ja­kor­til­la sil­lä ve­ruk­keel­la, et­tä voin an­taa sen ys­tä­vil­le­ni kier­toon.

Kun ma­ka­sin tois­ta päi­vää kuu­me­tau­dis­ta ty­per­ty­nee­nä, sain vah­van­vä­ris­ten kan­sien vä­lis­tä ky­lään loh­dul­li­sen, ym­mär­tä­vän jou­kon.

Ah­mai­sin te­ok­sen mel­kein ko­ko­nai­suu­des­saan sii­nä sa­mas­sa puo­li-is­tu­vas­sa asen­nos­sa, ja kuu­me al­koi las­kea pel­käs­tä ym­mär­re­tyk­si tu­le­mi­sen ilos­ta.

Tun­nis­tin pal­jon tut­tua. Koin tur­val­lis­ta hy­väk­syn­tää, mut­ta sain näh­dä vie­raam­pi­a­kin kul­mia.

Ihas­tuin erääs­sä teks­tis­sä esiin­ty­nee­seen vii­kon­lop­pu­ko­ti-sa­naan.

Sel­lais­ta se on, tu­tuim­pien ys­tä­vien kans­sa roo­lit ja suun­ni­tel­mat elä­vät vii­kon­lop­pu­na kuin per­heen­jä­sen­ten kans­sa, ja kaik­ki ener­gia voi­daan käyt­tää mu­ka­vas­ti juu­ri niin kuin ku­na­kin het­ke­nä tun­tuu luon­te­val­ta. Ja joka ker­ta sel­lai­sen vii­kon­lop­pu­ko­din pur­ka­mi­nen vaa­tii asen­net­ta, kun vas­tas­sa on koti, jon­ne ku­kaan ei ole vie­lä sinä päi­vä­nä sy­tyt­tä­nyt va­lo­ja.

Pi­din sii­tä, et­tä Pers­pek­tii­vis­sä on esil­lä myös nai­mi­sis­sa ole­vien ih­mis­ten nä­kö­kul­mia yk­si­näi­syy­teen. Te­ok­sen nimi on vii­saas­ti va­lit­tu.

Mi­ten minä olen ajau­tu­nut tä­hän tun­tee­seen, et­tä mi­nul­la on koti, jos­sa on oma puo­li­so ja omia lap­sia, mut­ta jos­sa mi­nua it­se­ä­ni ei oi­kein ole. Tai siis et­tä minä olen sen kai­ken kes­kel­lä yk­sin. (Hint­sa­la: Uo­mat)

Per­heet­tö­mien ih­mis­ten elä­miä kat­so­taan Pers­pek­tii­vis­sä koh­taa­mis­ten, teh­tä­vien ja tun­te­mus­ten nä­kö­kul­mis­ta. Eri­lai­set toi­seu­den ko­ke­muk­set ovat esil­lä, mut­ta ei­vät mi­nus­ta lii­kaa. Esil­le nou­se­vat har­ras­tus­ten, työn ja luot­ta­mus­teh­tä­vien ulot­tu­vuu­det. Myös elä­män­ti­lan­tei­den muu­tok­sis­ta pu­hu­taan roh­ke­as­ti, mut­ta hie­no­va­rai­sin sä­vyin, ja lii­ket­tä ta­pah­tuu eri suun­tiin.

Kun en ym­mär­rä tätä it­se­kään. Jo­ten­kin mi­nus­ta tun­tuu, et­tä odo­tin ja toi­voin koko ajan jo­tain muu­ta kuin mitä oli. Jo­tain sel­lais­ta mitä oli ol­lut, mitä olin me­net­tä­nyt. (Las­si­la: Et­tei mi­nua jä­tet­täi­si)

Kaik­kein tär­keim­mäl­tä tun­tuu, et­tä Pers­pek­tii­vin jo­kai­nen teks­ti kir­joit­taa omal­la ta­val­laan ih­mi­sen ai­nut­laa­tui­ses­ta, omas­ta ja ar­vok­kaas­ta teh­tä­väs­tä, joka ei ole riip­pu­vai­nen – sa­mal­la ta­val­la us­ko­vien­kaan kes­kel­lä – val­lit­se­vis­ta nor­meis­ta tai ar­vos­tuk­sis­ta.

Heil­le hän on Lin­nea vain, ei­kä muu­ta tar­vi­ta. Ko­tiin läh­ties­sä jo­ten­kin tun­tuu, et­tä kyl­lä hän sel­vi­ää, kyl­lä hän kes­tää tä­män. (Ni­mi­merk­ki: Lin­nea)

Teos on re­hel­li­nen, avoin ja mo­niu­lot­tei­nen. Se ei ole pelk­kä sink­ku­kir­ja. Se on mo­ni­ää­ni­nen kir­ja, jon­ka ko­ko­aa yh­dek­si te­ok­sek­si ih­me­tys Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen mo­ni­nai­suu­des­ta. Ja vaik­ka teks­teis­sä on ki­pei­tä­kin koh­tia, ne ovat kaik­ki poh­ja­vi­reel­tään va­loi­sia.

Ha­lu­ai­sin, et­tä jo­kai­nen lap­si sai­si kas­vaa omas­sa ko­dis­saan omien van­hem­pien­sa kans­sa, hy­väs­sä hoi­dos­sa. Jos kui­ten­kin joku lap­si tar­vit­see toi­sen ko­din, toi­von, et­tä minä saan sen ko­din tar­jo­ta. (Ni­mi­merk­ki: Ja­et­tu äi­tiys)

Pers­pek­tii­vin teks­teis­sä ei ole olen­nai­sin­ta, mi­ten teks­tien ra­ken­teet tu­ke­vat tee­mo­ja tai mil­lai­sia lau­se­ra­ken­tei­ta ja sa­nan­va­lin­to­ja on käy­tet­ty. Olen­nai­sem­mal­ta tun­tuu taso teks­tu­aa­li­sen pin­nan al­la. – Ja sil­ti suu­rin osa teks­teis­tä on val­lan su­ju­vaa lu­et­ta­vaa, ei­kä lu­kies­sa tar­vit­se käyt­tää juu­ri­kaan eri­tyis­tä hy­vän­tah­toi­suut­ta.

Re­a­goin­ti­tai­ton­sa oman­lai­sil­laan ih­mi­syy­den ken­til­lä hank­ki­nee­na hän tie­si mi­nun ole­van kiin­nos­ta­vam­pi koh­de. Ole­muk­sen­sa tar­kas­ti tie­dos­ta­en hän ve­nyt­ti ala­huu­len­sa va­sen­ta lai­taa koh­ti lat­ti­aa ja mit­tai­li kat­seel­laan mi­nua kuin saa­li­se­läin­tä. (Har­ti­kai­nen: Kuor­ma­la­va)

Vii­mei­sen osan raa­ma­tul­li­set ar­tik­ke­lit jä­tän sil­mäi­lyl­le. Ne sy­ven­tä­vät ja pe­rus­te­le­vat edel­lä ker­rot­tu­ja ta­ri­noi­ta tär­ke­äl­lä ta­val­la, pu­dot­ta­vat ank­ku­rin, jot­ta teks­tit saa­vat ol­la niin kuin ovat.

Toi­voi­sin mel­kein, et­tä joku tart­tui­si Pers­pek­tii­viin tut­ki­jan ot­teel­la ja kat­soi­si, mil­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set yh­den ih­mi­sen per­heet näyt­tä­vät näi­den teks­tien va­los­sa.

Vie­lä enem­män toi­von, et­tä sa­man ar­vo­maa­il­man ja­ka­vat lu­ki­jat tart­tui­si­vat kir­jaan ja löy­täi­si­vät sii­tä ter­veel­li­sel­lä ta­val­la toi­sen­lai­sia kat­so­mis­kul­mia ja ta­va­no­mai­set juo­ni­kaa­vi­ot ohit­ta­via, pu­hut­te­le­via elä­män­ta­ri­noi­ta.

Kart­ta ma­kaa luu­kun pääl­lä. Löy­dän sii­tä kum­me­lin. Kään­te­len pää­tä joka puo­lel­le. Kaik­ki­al­la sa­man­nä­köis­tä. Sit­ten löy­dän väy­lä­mer­kin ja ta­ju­an, mi­ten päin ol­laan. (Rim­pi­läi­nen: Pel­lin­ki­läi­nen)

ViljaPaavola
Olen kolmikymppinen keskisuomalainen, joka katselee blogissa elämänpiiriään yhteiskunnallisesta, viestinnällisestä ja ihan vaan inhimillisestä näkökulmasta. Kommentteja, terveisiä ja palautetta voit laittaa osoitteeseen vilja.paavola@gmail.com.
14.8.2020

Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä. Ps. 119:130

Viikon kysymys