JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Poi­ka, joka sa­noi on­nel­li­nen

L. Lotta
Aiemmat blogit
15.1.2015 6.51

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150115065100

Iso­nen tu­lee rip­pi­kou­lu­lei­rin aloi­tus­jak­sol­ta ko­tiin ja uu­vah­taa no­ja­tuo­liin.

– Jos ha­lu­at tie­tää mikä oli pa­ras­ta… niin var­maan poi­ka, joka sa­noi on­nel­li­nen.

– On­nel­li­nen?

– Tu­tus­tu­mis­lei­kis­sä. Kun piti ku­vail­la it­seä yh­del­lä sa­nal­la.

– Mmm?

– Et­tä se poi­ka koki niin jo lei­rin en­sim­mäi­si­nä tun­tei­na. Sen kas­vot vaan lois­ti. Jäin miet­ti­mään mis­tä se kum­pu­si…

Omas­ta rip­pi­lei­ris­tä­ni muis­tan edel­tä­vän syk­syn mit­taan epä­mää­räi­sek­si mön­tik­si tii­vis­ty­neen jän­ni­tyk­sen. Per­heen van­hin­ta ei­vät si­sa­rus­ten ta­ri­nat ei­vät­kä so­si­aa­li­sen me­di­an ryh­mät ol­leet val­mis­ta­neet sii­hen, mikä lei­ri­kes­kuk­ses­sa odot­ti. Mut­ta vaik­ka yri­tin pii­lou­tua ka­me­ran taak­se, jo tal­vi­jak­son en­sim­mäi­se­nä il­ta­na sain su­pa­tus­ka­ve­rei­ta.

Tun­nil­la pap­pi piir­si kol­mi­on si­säl­le sil­män: yk­si Ju­ma­la, kol­me per­soo­naa. Ky­syin te­o­lo­gil­ta tun­nin jäl­keen, on­ko maa­pal­lon ul­ko­puo­lel­la elä­mää. Te­o­lo­gi sa­noi, et­tä sitä saa huo­let­ta ol­la miet­ti­mät­tä. Mie­tin kui­ten­kin, ky­sy­mys­laa­tik­koon as­ti. Kon­fir­maa­ti­o­kir­kos­sa rip­pi­lau­lu ta­ker­tui etu­ri­vin ty­tön kurk­kuun. Yk­si poi­ka niis­ti kra­vat­tiin. Mi­kään ei mul­lis­tu­nut, mut­ta jäi eh­tool­li­sen tur­val­li­nen mys­tee­ri ja liu­ta Mes­sen­ger-ka­ve­rei­ta.

Jäl­keen­päin nou­si use­as­ti aja­tus, et­tä voi kun sai­si käy­dä rip­pi­kou­lun nyt, kun mo­net asi­at tun­tu­vat vai­ke­am­mil­ta kuin 14-vuo­ti­aa­na, jol­loin epäi­lyk­set ei­vät vie­lä ku­rit­ta­neet lap­se­nus­koa. Ja sain kuin sain­kin mah­dol­li­suu­den käy­dä ri­pa­rin vie­lä mon­ta ker­taa – iso­sen roo­lis­sa. Tuli uu­sia, voi­ku­kan vä­ri­siä ri­pa­ri­ko­ke­muk­sia: Su­kel­lel­tiin ran­ta­ve­des­tä iso­sen huk­ku­nei­ta sil­mä­la­se­ja. Sou­det­tiin ryh­mä­teh­tä­vän ni­mis­sä saa­reen pys­tyt­tä­mään pa­pe­ri­sa­teen­kaar­ta, Noo­an lii­ton merk­kiä.

Pik­ku­vel­je­ä­ni ajoi iso­sen teh­tä­vään oman rip­pi­kou­lun tär­keä ko­ke­mus: luot­ta­mus tur­val­li­seen isos­poi­kaan. Nyt hän­kin tie­tää, mil­tä tun­tuu ol­la se iso­nen, hel­lyy­des­tä pa­kah­tu­en kat­sel­la ta­ka­pen­kis­tä tai­pu­nei­ta päi­tä ja toi­voa, et­tä jo­kai­nen nois­ta nuo­ris­ta sai­si täl­lä lei­ril­lä tun­tea it­sen­sä ar­vok­kaak­si.

Olem­me ko­ke­neet, et­tä käy­tän­nön asi­oi­den hoi­ta­mi­sen ja lei­kit­tä­mi­sen lo­mas­sa iso­sel­la on tär­keä kuun­te­lu­teh­tä­vä. Jos­kus ryh­mä­työn edel­le me­nee jon­kun lei­ri­läi­sen il­maan heit­tä­mä ky­sy­mys, jota tun­tuu tär­ke­äl­tä poh­tia juu­ri sii­nä, muu­ta­man ih­mi­sen kes­ken. Tai kun jos­ta­kin lei­ri­läi­ses­tä tun­tuu niin pa­hal­ta, et­tei ha­lua nous­ta aa­mul­la sän­gys­tä. Sil­loin­kin ju­tel­laan. Pa­ras rip­pi­lei­rin il­ma­pii­rin hoi­ta­ja on ol­lut ar­mo­e­van­ke­liu­mi. Sitä iso­nen­kin tar­vit­see, ja pap­pi ja kant­to­ri.

Uu­vah­ta­nut isos­poi­ka vie­res­sä­ni ei ihan het­keen jak­sa nous­ta no­ja­tuo­lis­ta, mut­ta toi­voo ihan sa­maa kuin mi­nä­kin: et­tä jo­kai­nen tä­män ke­vään ri­pa­ri­lai­nen voi­si tuon erään 14-vuo­ti­aan po­jan ta­voin sa­noa, et­tä on­nel­li­nen.

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys