JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Sääs­tä asi­aa

Aiemmat blogit
28.3.2014 11.59

Oli tä­nään taas sur­kea lu­mi­sa­de. Ei­len ka­ma­la pak­ka­nen ja tois­sa­päi­vä­nä, voit­ko kur­jem­paa ku­vi­tel­la, vih­moi ali­jääh­ty­nyt­tä vet­tä! Ja ke­säl­lä sie­tä­mät­tö­mät hel­teet, mil­loin ei sat­tu­nut sa­ta­maan kaa­ta­mal­la.

Tut­tua, vai mitä?

Olen mon­ta ker­taa miet­ti­nyt, mik­si il­mois­ta va­li­te­taan niin mie­lel­lään. Yleen­sä sää on en­sim­mäi­nen pu­hee­nai­he ja jos­kus te­kee mie­li rää­kyä, kun kans­sa­pu­hu­ja ei muis­ta, et­tä tal­ven ta­pa­na on tar­jo­ta kai­ken­lai­sia enem­män tai vä­hem­män hyy­tä­viä va­ri­aa­ti­oi­ta pak­kas- ja lu­mi­sa­deil­mois­ta. Ai­van joka iki­nen tal­vi! Sit­ten olen miet­ti­nyt, et­tä sääs­tä va­lit­ta­mi­nen on var­maan vain tur­val­li­nen tapa pur­kaa omaa pa­haa oloa. Ei ole help­po ker­toa to­tuut­ta: Minä sa­tun nyt vain ole­maan niin pa­hal­la tuu­lel­la. Tai: il­mas­to aa­mul­la ko­to­na oli hie­man an­kea… Niin­pä. On tur­val­li­sem­paa pu­hua il­mois­ta kuin il­mas­tos­ta, sääs­tä kuin omas­ta pääs­tä.

Mut­ta mi­nus­ta on su­rul­lis­ta, jos sääs­tä va­lit­ta­va ei ky­ke­ne lu­mi­sa­teel­ta nä­ke­mään hiu­ta­lei­den tai­do­kas­ta ra­ken­net­ta. Tai ve­si­sa­teel­ta pi­sa­ran va­lon ja vä­rien hei­jas­tus­ta. Ei jak­sa kat­soa pi­tem­mäl­le ja sy­vem­mäl­le. Sii­hen, et­tä Luo­ja kai­kes­sa vii­sau­des­saan on an­ta­nut säi­den­kin vaih­te­lun meil­le vir­kis­tyk­sek­si. It­se muis­tan, kun per­heen to­hi­nan kes­kel­lä oma mit­ta ru­pe­si täyt­ty­mään, kaik­kein pa­ras kei­no tyh­jen­tää pää oli pai­nua lu­mi­tuis­kuun len­kil­le. Kun vii­ma pai­noi jää­tä­vän sa­teen päin kas­vo­ja ja kyl­män pis­te­ly vaih­tui pin­ta­ve­ri­suon­ten kuu­mo­tuk­seen, oli help­po pa­la­ta. Sil­loin ko­din ik­ku­nat heh­kui­vat läm­pi­mäs­ti.

Ajat­te­len, et­tä luon­to ja sen kaik­ki vi­vah­teet ja vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lut on an­net­tu meil­le mie­len le­puut­ta­mis­ta var­ten. Se on an­net­tu myös haas­teek­si ja voi­mien kar­tut­ta­mi­sek­si. Siel­lä Ju­ma­la il­moit­taa myös mah­ta­vuu­ten­sa ja pai­naa ih­mi­sen pie­nen pai­kal­le. Hän pu­huu siel­lä voi­ma­kas­ta, pe­lot­ta­vaa­kin kiel­tä ja pu­hut­te­lee näin ih­mis­las­ta.

Mie­les­tä­ni ny­ky­ai­ka­na ih­mi­sil­tä on hä­mär­ty­nyt ym­mär­rys sii­tä, et­tä luo­ma­kun­ta on Ju­ma­lan luo­mis­työ. Ker­ran sa­tuin lu­ke­maan jos­ta­kin kes­kus­te­lu­pals­tal­ta, mi­ten joku oli näh­nyt luon­non­ka­tast­ro­feis­sa Ju­ma­lan pu­hut­te­lun. Tun­tui tosi pa­hal­ta lu­kea vas­taus sii­hen kom­ment­tiin: ”Ha­loo, nyt on ky­sy­mys luon­nos­ta, pidä Ju­ma­la sii­tä eros­sa.” Vas­taa­jal­ta oli unoh­tu­nut, et­tä luo­tua ei ole il­man luo­jaa.

Koen, et­tä lem­pe­äs­sä lou­na­tuu­les­sa voi kuul­la rak­kai­ta Ju­ma­lan ter­vei­siä.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
20.2.2020

Sa­nat, jot­ka Her­ra on pu­hu­nut, ovat hen­ki ja elä­mä. Joh. 6:63

Viikon kysymys