JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

So­lut­tau­tu­mi­sia ja lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta

Suominen Sarianna
Aiemmat blogit
28.8.2018 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180828063000

Muis­tan yhä läm­möl­lä sitä ai­kaa kun sain pa­ran­nuk­sen ar­mon. Sitä, mi­ten run­sas pai­kal­lis­ten us­ko­vais­ten jouk­ko ot­ti mi­nut avo­sy­lin vas­taan ja ai­van kuin vei men­nes­sään uu­teen elä­mään. Ihan kuin ra­kas­ti mi­nut mu­kaan­sa. Mi­nut, mie­he­ni ja lap­se­ni. Yh­täk­kiä mi­nul­la oli­kin pie­nen kau­pun­gin ver­ran uu­sia ja mie­len­kiin­toi­sia ih­mi­siä, jot­ka kut­sui­vat mi­nua kau­niil­la hel­lit­te­ly­ni­mil­lä ku­ten us­kon­si­sar, sis­ko, ra­kas lä­him­mäi­nen ja uu­si ys­tä­vä. Olin pu­hu­tel­tu ja eh­kä hie­man huu­maan­tu­nut­kin sii­tä huo­mi­on ja läm­mön mää­räs­tä, joka mi­nuun ja per­hee­see­ni koh­dis­tui. Ky­lä­kut­su­ja sa­te­li enem­män kuin eh­dim­me vas­taa­not­taa, mie­len­kiin­toi­sia, uu­sia ”pe­rin­tei­tä” muo­dos­tui pie­nem­pien po­ru­koi­den ko­koon­tu­mis­ten muo­dos­sa. Saim­me myös kun­ni­a­teh­tä­viä – meis­tä tuli kum­me­ja ruu­sun­nup­pui­sil­le ny­ke­rö­ne­nil­le ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. On­nel­li­se­na nau­tin näis­tä ih­mi­sis­tä, lä­him­mäi­sis­tä­ni, Ju­ma­lan lah­ja­na ja mat­ka­ys­tä­vi­nä tääl­lä maan pääl­lä. So­lut­tau­duin su­ju­vas­ti jouk­koon.

Yh­dys­val­toi­hin muu­ton myö­tä us­ko­vais­ten ys­tä­vien rin­ta­ma laa­je­ni en­ti­ses­tään. Yk­si per­he huo­leh­ti in­teg­roi­tu­mi­sem­me si­kä­läis­ten us­ko­nys­tä­vien ver­kos­toi­hin ja ta­pah­tu­miin, toi­nen ot­ti sy­dä­me­na­si­ak­seen aut­taa eri­tyis­lap­sen asi­ois­sa ja kol­mas huo­leh­ti mie­len­kiin­nos­ta­ni hy­vään ruo­kaan aje­lut­ta­mal­la mi­nua ym­pä­ri osa­val­ti­o­ta par­hai­den tex­mex-paik­ko­jen ja pai­kal­lis­ten lei­po­mo­herk­ku­jen ää­rel­le. Nel­jäs kier­rät­ti par­haim­piin pik­nik- ja ret­kei­ly­mai­se­miin, ja vii­den­nen kans­sa bon­gail­tiin hulp­peim­mat ui­ma­pai­kat. Osal­lis­tuim­me eri­lai­siin per­he- ja su­ku­juh­liin, ja mei­dät las­ket­tiin yh­den su­vun uu­sik­si ul­ko­jä­se­nik­si su­rut­ta. Jos en ol­lut­kaan har­kin­nut so­lut­tau­tu­mis­ta, niin mei­dät so­lu­tet­tiin si­kä­läi­seen elä­mään het­ke­ä­kään epä­röi­mät­tä ja täy­del­lä vauh­dil­la.

Suo­meen pa­lat­tu­a­ni oli edes­sä uu­si so­lut­tau­tu­mis­kier­ros uu­des­sa ko­ti­kau­pun­gis­sa. Jäl­leen ker­ran. Muut­to­päi­vän jäl­kei­se­nä sun­nun­tai­na sän­tä­sin puo­li­au­ti­os­ta asun­nos­ta, muu­ton kes­kel­tä, uu­den ko­ti­kau­pun­kim­me rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le sa­de­kuu­ron saat­te­le­ma­na, vet­tä va­lu­va­na ja hen­gäs­ty­nee­nä seu­roi­hin. En­sim­mäi­nen va­paa penk­ki osui kah­vi­lan puo­lel­le. Saa­toin seu­ra­pu­heen ai­ka­na si­vu­sil­mäl­lä vai­vih­kaa tark­kail­la uu­den ko­ti­sii­o­nin vä­keä. Sil­mä­ni osui­vat omiin jal­koi­hi­ni ja var­vas­tos­sui­hi­ni, jot­ka olin läh­ties­sä to­tu­tus­ti tem­pais­sut jal­kaa­ni. Nau­rat­ti. Näin minä pal­jas­tuin jo en­sim­mäi­sel­lä seu­ra­mat­kal­la huo­let­to­mak­si var­vas­tos­su­tal­laa­jak­si! Oli kui­ten­kin hyvä ol­la sii­nä ko­toi­san seu­ra­sa­lin pen­kis­sä, vaik­ka olin­kin siel­lä uu­si. Ih­mi­set tu­li­vat ter­veh­ti­mään ja te­ke­mään tut­ta­vuut­ta seu­ro­jen pää­tyt­tyä. Läm­pöi­nen vas­taa­not­to. So­lut­tau­tu­mi­nen osak­si uut­ta ko­ti­sii­o­nia oli al­ka­nut.

Ke­sän jäl­keen moni ih­mi­nen on uu­den edes­sä. On saat­ta­nut vaih­tua ko­ti­paik­ka­kun­ta ja ko­ti­sii­o­ni. En­nal­ta tun­te­mat­to­man rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ovien avaa­mi­nen voi jän­nit­tää. Tu­tut ys­tä­vät ja su­ku­lai­set saat­ta­vat ol­la sa­to­jen, jopa tu­han­sien ki­lo­met­rien pääs­sä. Seu­ra­pen­kis­sä olo voi tun­tua ko­vin yk­si­näi­sel­tä mui­den luon­te­vaa kes­kus­te­lua ja kans­sa­käy­mis­tä seu­ra­tes­sa. Var­sin­kin nuo­rem­pien seu­ra­vie­rai­den koh­dal­la saat­taa ol­la mah­do­ton kyn­nys lä­hes­tyä mui­ta nuo­ria, kos­ka ei ha­lua häi­ri­tä ke­tään ei­kä var­sin­kaan tup­pau­tua jouk­koon. Ky­lä­kut­su­ja­kaan ei tun­nu ny­kyi­sin tu­le­van en­ti­seen mal­liin.

It­se mo­net uu­det alut ko­ke­nee­na toi­voi­sin huo­mi­oi­va­ni vä­ki­jou­kos­ta myös hei­dät, jot­ka kai­paa­vat kes­kus­te­lu­kump­pa­nia ja ky­lä­paik­kaa. Hei­dät, jot­ka ovat uu­sia paik­ka­kun­nal­la. Tai hei­dät, jot­ka ovat syys­tä tai toi­ses­ta muu­ten vain yk­si­näi­siä ja kai­paa­vat lä­him­mäis­tä. Toi­voi­sin, et­tä omat nuo­re­ni roh­ke­ni­si­vat lä­hes­tyä tois­ta nuor­ta, joka kul­kee seu­rois­sa uu­te­na tai yk­sin. Oman ko­ke­muk­sen myö­tä voim­me hel­pos­ti pa­lau­tel­la mie­leen, mil­tä toi­ses­ta saat­taa tun­tua uu­des­sa ti­lan­tees­sa. Juu­ri nyt on oi­kea het­ki lä­hes­tyä tois­ta ih­mis­tä ja lait­taa kier­tä­mään se lä­him­mäi­sen­rak­kaus ja ys­tä­väl­li­syys, jos­ta it­se on niin mo­net ker­rat saa­nut run­sain mi­toin naut­tia.

SariannaSuominen
50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. sarianna.suomi@gmail.com
5.8.2020

Ju­ma­lan sana on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka, se is­kee sy­vään ja viil­tää hal­ki sie­lun ja hen­gen, ni­ve­let ja lui­den yti­met, se pal­jas­taa si­sim­mät ai­keem­me ja aja­tuk­sem­me. Hepr. 4:12

Viikon kysymys