JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Suviseurat kotipihalla – odotamme jo kovasti kesää!

suviseuroja Kohti
Aiemmat blogit
2.3.2016 6.45

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160302064500

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten kuu­lim­me ko­ti­ky­läl­läm­me jär­jes­tet­tä­vis­tä Su­vi­seu­rois­ta. Ne oli­si­vat vuon­na 2016, siis jos­sain tu­le­vai­suu­des­sa. Las­kim­me las­ten kans­sa sen vuo­den ikä­vuo­sia: rip­pi­kou­lu tu­li­si sa­mal­le vuo­si­lu­vul­le nuo­ren mie­hen elä­mään, sekä ai­na­kin pe­rus­kou­lun aloi­tus­ta, päät­tä­mis­tä, am­mat­tiin val­mis­tu­mis­ta. Mo­nen­lais­ta etap­pia.

Yh­täk­kiä vuo­si 2016 on­kin jo kä­sil­lä. Olem­me käy­neet uu­teen vuo­teen luot­ta­vai­sin mie­lin. Tämä vuo­si tu­lee jää­mään ko­ti­seu­dul­lem­me mie­leen su­vi­seu­ra­vuo­te­na.

Olen tut­ki­nut uu­del­la mie­len­kiin­nol­la SRK:n Su­vi­seu­rois­ta ker­to­vaa kir­jaa Suvi on läs­nä. Eri­tyi­ses­ti Tor­ni­on ja Haa­pa­ran­nan alu­een isot seu­rat ovat ol­leet kiin­nos­ta­vaa lu­et­ta­vaa. Toi­sen­lai­set ovat seu­ra­puit­teet mei­dän ajas­sam­me, mut­ta tär­kein, Ju­ma­lan sana, on py­sy­nyt ai­van sa­ma­na.

Ko­ti­pi­ham­me on ai­van seu­ra­ken­tän kes­kel­lä. Mil­loin­kaan em­me ole pääs­seet kent­tä­ma­joi­tuk­sen avul­la näin lä­hel­le seu­ra­ra­vin­to­laa ja iso­a­telt­taa kuin nyt. Ison­tel­tan osia on tuol­la met­sän lai­das­sa ”tal­viu­nil­la” peit­teen al­la. Mo­net seu­ro­jen te­räs­kon­teis­ta ovat tal­veh­ti­mas­sa ko­tim­me vie­res­sä. Pie­nen mat­kan pää­hän on lai­tet­tu la­don sei­nään tu­le­vas­ta seu­ra­ta­pah­tu­mas­ta ker­to­va kylt­ti.

Pal­jon on ol­lut au­tol­la liik­ku­jia, ys­tä­vät ja ky­lä­läi­set ovat ol­leet kiin­nos­tu­nei­ta Su­vi­seu­rois­ta. Kaik­ki ovat il­mais­seet ha­lun­sa tul­la tu­tus­tu­maan tä­hän mit­ta­vaan ta­pah­tu­maan. Osa on muis­tel­lut vuo­den 1994 Su­vi­seu­ro­ja, jot­ka oli­vat myös täl­lä seu­dul­la.

Aluk­si aja­tus Su­vi­seu­rois­ta oman ko­din ym­pä­ril­lä nos­tat­ti mo­nen­lais­ta, ris­ti­rii­tais­ta­kin, tun­net­ta. Tai­vaan Isä on an­ta­nut voi­mia ja olem­me saa­neet kes­kus­tel­la su­vi­seu­ra­ta­pah­tu­mas­ta ra­ken­ta­vas­ti us­kos­ta vie­lä osat­to­mien tut­ta­vien ja lä­heis­ten kans­sa. Lap­set ovat ker­to­neet kou­lus­sa ja ka­ve­reil­le ta­pah­tu­mas­ta ja kut­su­neet pai­kan pääl­le Su­vi­seu­roi­hin.

Ta­pah­tu­maan kuu­lu­vaa mo­ni­nais­ta tal­koo­työ­tä olem­me saa­neet seu­ra­ta ai­ti­o­pai­kal­ta. Per­heem­me isäl­lä on oma vas­tuu­teh­tä­vän­sä, joka on vie­nyt pal­jon ai­kaa pie­ny­rit­tä­jän ar­ki­töi­den li­säk­si. So­vim­me lop­pu­ke­säl­lä, et­tä su­vi­seu­ra­työ me­nee mui­den me­no­jen edel­le, mar­jas­tus mu­kaan lu­kien, kui­ten­kaan vä­syt­tä­mät­tä it­seä ja per­het­tä lii­kaa.

Su­vi­seu­ra­työ on koko ajan läs­nä, ik­ku­nois­tam­me on nä­kö­a­lat seu­ra-alu­eel­le – ai­van sama, mis­tä ik­ku­nas­ta ulos tii­rai­lee. Lop­pu­ke­säl­lä ja syk­syl­lä oli pal­jon tal­koi­ta, ja meil­lä rau­hal­li­seen elä­mään tot­tu­neil­la opet­te­le­mis­ta sii­nä, et­tä ih­mi­siä tuli ja meni. Työn ää­niä kuu­lui aa­mu­var­hai­ses­ta jos­kus yö­myö­hään. Piti ope­tel­la vä­lil­lä ir­taan­tu­maan jat­ku­vas­ta seu­ra­työs­tä. Jopa las­ten kans­sa ui­ma­ran­nal­le meno vii­me ke­säl­le har­vi­nai­se­na läm­pi­mä­nä il­ta­na he­rät­ti ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta vas­tuu­ta kan­ta­val­la osa­puo­lel­la.

Seu­ra-alue ui­nuu nyt jään ja lu­mi­peit­teen al­la. Lop­pu­ke­sän sa­teet nos­ti­vat esiin miet­teet seu­ra­ken­tän kes­tä­vyy­des­tä ja seu­ra-ajan sääs­tä. Syk­syl­lä ko­koon­nuim­me toi­min­ta­päi­vään kes­kus­ken­täl­le. Sa­de­pil­vet näyt­ti­vät uh­kaa­vil­ta. Toi­min­ta­päi­vän päät­tä­vän har­tau­den ajan olim­me ”elo­huo­nees­sa”, sa­det­ta tuli het­ken. Sen jäl­keen kes­kus­ken­tän yl­le il­mes­tyi täy­del­li­nen sa­teen­kaa­ri, joka ulot­tui ison tel­tan pai­kal­ta kes­kus­ken­tän reu­naan. Tuli tur­val­li­nen olo. Tai­vaan Isä on tu­le­vis­sa­kin Su­vi­seu­rois­sa sään ja il­man sää­tä­jä, ei­kä mei­dän tar­vit­se kan­taa lii­an suur­ta huo­lien taak­kaa.

Vaik­ka tie­däm­me al­ku­ke­sän ja su­vi­seu­ra-ajan ole­van eri­tyi­sen työ­läi­tä, sil­ti odo­tam­me jo ko­vas­ti ke­sää. On iha­na näh­dä ja kuul­la Su­vi­seu­rat omas­sa ko­dis­sa. Mie­li­ku­vat lii­tä­vät usein en­si ke­sään, läm­pöi­siin, au­rin­koi­siin päi­viin ja sii­hen pu­heen ja lau­lun so­ri­naan, joka täs­sä ym­pä­ril­lä tu­lee ole­maan. Ky­lä­tie, joka nyt tal­vel­la on ver­ra­ton kul­kea pot­ku­ril­la, muut­tuu muu­ta­man päi­vän ajak­si alu­een ruuh­kai­sim­mak­si tiek­si. Näil­le pel­to­au­keil­le ko­koon­tuu mo­nin­ker­tai­ses­ti ko­ti­kau­pun­gin asu­kas­mää­rän ver­ran ih­mi­siä ym­pä­ri maa­pal­loa.

Nämä Su­vi­seu­rat ovat tuo­neet mi­nul­le ai­van uu­den­lai­sen nä­kö­kul­man seu­ra­jär­jes­te­lyi­hin. Vuo­sien työ hui­pen­tuu muu­ta­man päi­vän pi­tui­seen seu­ra­ta­pah­tu­maan. Maa­no­mis­ta­jat osal­lis­tu­vat mai­den­sa kun­nos­tuk­seen, maa­ti­loil­la teh­dään sa­to­suun­ni­tel­mat Su­vi­seu­rat huo­mi­oi­den. Jot­kin ti­lat ovat vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen saa­neet sa­toa pel­loil­ta, jot­ka nyt olem­me saa­neet su­vi­seu­ra­käyt­töön.

Nyt ym­mär­rän, mi­ten mer­kit­tä­vä on toi­mi­va, avoin yh­teis­työ seu­ra­or­ga­ni­saa­ti­os­sa sekä ky­lä­läis­ten et­tä maa­no­mis­ta­jien kans­sa. Yh­des­sä toi­mien ja suun­ni­tel­len voim­me luo­da seu­roil­le ja maan­vil­je­lyk­sel­le ajal­li­set puit­teet. Ky­lä­läis­ten ky­sy­myk­siin py­rim­me vas­taa­maan to­tuu­den­mu­kai­ses­ti, ja otam­me tar­vit­ta­es­sa asi­ois­ta sel­koa tai oh­jaam­me ky­sy­jän oi­ke­an tie­don läh­teel­le. Tie­tä­mät­tö­myys mit­ta­vas­ta ta­pah­tu­mas­ta ai­heut­taa mo­nen­lais­ta ky­sy­mys­tä, ai­van sii­tä läh­tien, pal­jon­ko seu­ra-alu­een pää­sy­lip­pu mak­saa.

Avoi­min ja luot­ta­vai­sin mie­lin odo­tam­me tu­le­vaa ke­vät­tä ja ke­sää. Tai­vaan Isäl­lä on vara an­taa meil­le riit­tä­väs­ti voi­ma­va­ro­ja ja siu­nauk­sen­sa näil­le­kin seu­roil­le.

Mar­ja-Lii­sa Hen­ti­lä

KohtiSuviseuroja
Miten suviseurakaupungin rakentaminen etenee? Millaisia kokemuksia työssä mukana olevilla organisaation toimihenkilöillä ja vastuuhenkilöillä on? Entä talkoolaisilla, valmisteluja seuraavilla eläkeläisillä, nuorilla tai muilla suviseurajärjestelyissä mukana olevilla? Näistä voit lukea tästä suviseurojen tiedotustoimikunnan kokoamasta suviseurajärjestäjien blogista. Voit antaa kirjoituksista palautetta tiedotustoimikunnalle osoitteeseen info@suviseurat.fi
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys