JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Tuu­len ja me­ren tuok­sun ta­kia

Rimpiläinen Maija
Aiemmat blogit
29.7.2017 10.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170729100000

– Se on ihan ir­ti, sa­non ve­neen ta­ka­tuh­don al­ta su­kel­luk­sis­ta toi­se­na pur­jeh­dus­päi­vä­nä.

Pel­lin­ki­läi­nen on ko­ti­sa­ta­mas­sa, ja tuu­li hei­lut­taa sitä ai­ka ta­val­la.

– Toi­nen pa­ko­put­ken put­kis­ta me­nee pönt­töön ja toi­nen suo­raan ve­neen lai­taan. Tämä kat­ken­nut me­nee suo­raan lai­taan ja on nyt ir­ti sii­tä, jat­kan.

Köm­min tuh­don al­ta pois, sil­lä siel­lä on tu­ka­lan ah­das­ta, ei­kä mis­tään oi­kein saa tu­kea.

– Kyl­lä mun jär­kee­ni ei mah­du, mi­ten kum­ma­sa tää on ra­ken­net­tu. Tätä et kor­jaa et mil­lään, kun ei ton­ne pää­se. Se on vis­siin niin aja­tel­tu, et­tei tätä tul­la ikä­nään kor­jaa­maan, sa­noo Moot­to­ri­a­si­an­tun­ti­ja sei­so­es­saan tuh­don edes­sä kä­det mus­ti­na ras­vas­ta.

Ve­neen tur­vo­tus ja ve­sil­le­las­ku oli­vat su­ju­neet hy­vin, mut­ta sit­ten yh­täk­kiä il­maan­tui kremp­po­ja, joi­hin en maal­la osan­nut va­rau­tua. Tämä pa­ko­put­ken ir­to­a­mi­nen lii­tok­sis­taan oli yk­si niis­tä. Kun vene kävi, pa­ko­put­ki pus­ki kä­ryt ja pa­ko­kaa­su­ve­den pils­siin. Pa­ko­put­ken kiin­nit­tä­mi­nen ta­kai­sin pai­koil­leen on­nis­tui­si vas­ta maal­la, jo­ten nyt se oli vain tu­kit­ta­va. Sitä var­ten läm­mi­tän ku­tis­tus­suk­kaa ve­neen hä­tä­va­rak­si tar­koi­te­tun kii­lan ym­pä­ril­le ja työn­nän sen pa­ko­put­ken pää­hän. Moot­to­ri­a­si­an­tun­ti­ja na­put­te­lee kii­lan tii­viis­ti put­keen ja pi­te­lee put­kea ko­hol­la, kun kiin­ni­tän tul­pan ku­tis­te­su­kan avul­la pa­ko­put­ken pää­hän. Olem­me in­nos­tu­nei­ta, sil­lä tämä rat­kai­su näyt­tää toi­mi­van.

– Nyt se on hyvä. Ajo­ää­ni on nyt sit­te vähä eri­lai­nen ku en­nen. Mut­ta kyl­lä täl­lä tän ke­sän pur­jeh­tii, Moot­to­ri­a­si­an­tun­ti­ja sa­noo.

Nor­ja­lai­nen sää­tie­do­tus lu­paa hy­vää ve­ne­ke­liä vii­kon­lo­puk­si. Läh­den Ys­tä­vän kans­sa Iso­saa­reen, joka on tänä ke­sä­nä en­sim­mäis­tä ker­taa avoin­na kai­kil­le. En­nen Kruu­nu­vuo­ren sel­kää ole­va He­vos­sal­men sil­ta kään­tyy, ja iso pur­je­ve­ne ajaa ohi. Ku­nin­kaan­saa­ren ja San­ta­ha­mi­nan sal­mes­sa pu­jo­tel­laan ah­taas­ta väy­läs­tä reit­ti­lii­ken­teen lai­vo­jen vä­lis­sä. Au­rin­ko pais­taa ja Pel­lin­ki­läi­nen kei­nuu lai­vo­jen jät­tä­mil­lä aal­loil­la.

Iso­saa­ren up­see­ri­ker­hos­ta os­tam­me lai­tu­ri­pai­kan ve­neel­le. Läh­dem­me tu­tus­tu­maan saa­reen op­paan seu­ras­sa. Kat­som­me ka­se­ma­tit, var­ti­o­tor­nit, ka­sar­mi­ra­ken­nuk­sen, hen­ki­lö­kun­nan ri­vi­ta­lot vil­liin­ty­nei­ne puu­tar­hoi­neen ja kii­ka­roim­me Sö­ders­kä­rin ma­ja­kan.

Kier­rok­sen jäl­keen loi­kim­me saa­ren ete­läi­set si­lo­kal­li­ot ja et­sim­me kau­neim­mat ki­vet ran­nal­ta. Saa­ren län­si­o­sas­sa py­säh­dym­me syö­mään met­sä­man­si­koi­ta me­si­an­ger­voi­den ja mai­to­hors­mien kes­kel­le. Il­lan is­tum­me va­rus­kun­nan van­has­sa sau­nas­sa ja uim­me vih­re­äs­sä me­res­sä.

Yök­si tu­lee tuu­li, tuu­li suo­raan poh­joi­ses­ta. Tuu­li ei ole kova, mut­ta sen ja iso­jen mat­kus­ta­ja­lai­vo­jen tuot­ta­mat aal­lot vat­kaa­vat lai­tu­ris­sa ole­via ve­nei­tä kuin yh­te­näis­tä laut­taa. Köy­det ni­ri­se­vät ja le­puut­ta­jat von­ku­vat koko yön. Ka­juu­tas­sa nuk­ku­mi­nen on mah­do­ton­ta, sil­lä ma­kuu­pus­sis­sa nuk­ku­va pyö­rii puo­lel­ta toi­sel­le kuin mi­kä­kin mak­ka­ra. Aa­mun tul­len huo­nos­ti nuk­ku­neet ih­mi­set kes­kus­te­le­vat hil­jai­si­na lai­tu­ril­la.

Aa­mul­la tuu­li tyyn­tyy ko­ko­naan. Tuul­ta yk­si met­ri se­kun­nis­sa lou­naas­ta. Ajam­me lai­va­väy­län reu­naa itään, koh­ti Pih­la­ja­luo­toa. Ran­tau­dum­me Pih­la­ja­luo­don koil­lis­ran­nal­le. Kii­ka­rin avul­la löy­dän kal­li­ol­ta kiin­ni­tys­ren­kaan ja oh­jaan ve­neen suo­raan sitä koh­ti. Ys­tä­vä heit­tää ank­ku­rin ve­teen ja va­paut­taa lii­naa. Ank­ku­ri tart­tuu sa­vi­poh­jaan vas­ta nel­jän­nel­lä ker­ral­la. Kun ank­ku­ri on kiin­ni poh­jas­sa, pai­nan vä­hän kaa­sua ja juok­sen ank­ku­rin lii­naan kiin­ni, ja Ys­tä­vä me­nee eteen hy­pä­täk­seen kal­li­ol­le. Jar­ru­tan ank­ku­ri­lii­nal­la ve­neen vauh­tia.

– Täs­sä hom­mas­sa oli­si hyvä, et­tä mei­tä oli­si kol­me, Ys­tä­vä sa­noo.

Hel­sin­gin lä­hi­saa­ret ovat täyn­nä his­to­ri­aa ja nii­den kal­li­ot pal­jai­ta ja si­lei­tä. Pui­ta saa­ris­sa on vä­hän ja ku­kat pie­niä. Kal­li­oi­hin on kai­ver­ret­tu mo­nia sig­nee­rauk­sia eri­lai­sis­ta elä­män­ti­lan­teis­ta, ja jot­kut ovat ha­kan­neet nii­hin jopa ku­via.

Il­lal­la seu­ra­pen­kis­sä kaik­ki tun­tuu huo­ju­val­ta. Pos­kia kuu­mot­taa. Saan kui­ten­kin kuun­nel­tua pu­heen ja lau­let­tua lau­lut. Il­lak­si on vie­lä men­tä­vä me­ren ää­rel­le ys­tä­vien kans­sa, tuu­leen ja me­ren tuok­suun ei kyl­läs­ty iki­nä.

MaijaRimpiläinen
Olen helsinkiläinen ja turisti kotikaupungissani. Pidän lauluista ja laulamisesta, valokuvista ja kuvaamisesta, merestä ja veneilystä. Teen työtä kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä edistävässä hankkeessa. Jos haluat kommentoida kirjoituksiani, voit laittaa viestiä osoitteeseen maijarmpl@gmail.com.
3.6.2020

Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: sil­lä, joka us­koo, on ikui­nen elä­mä." Joh. 6:47

Viikon kysymys