JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

Aiemmat blogit
5.7.2014 7.26

Nel­jän­nen ret­ki­päi­vän il­ta­na tuu­li tyyn­tyi. Las­ke­va au­rin­ko pei­lau­tui no­pe­as­ti si­le­ne­väs­tä Suo­men­lah­den pin­nas­ta. Me­loim­me ka­ja­keil­la Ve­nä­jän ra­jal­ta koh­ti Maa­ri­an­ha­mi­naa. Kol­me ja puo­li päi­vää olim­me tais­tel­leet na­va­kas­sa vas­ta­tuu­les­sa, ja mat­ka ete­ni vain tau­ois­ta tin­ki­mäl­lä ja yö­un­ta ly­hen­tä­mäl­lä.

Muis­tan en­sim­mäi­sen ret­ki­päi­vän vas­taan vyö­ry­vän, ka­ja­kin kant­ta huuh­to­van aal­lo­kon. Ta­voi­tim­me avoi­mel­la me­rel­lä pie­nen lin­tu­luo­don, jon­ka suo­jaan jäim­me het­kek­si le­väh­tä­mään. Oli lin­tu­jen pe­sin­tä­ai­ka, ei­kä luo­dol­le saa­nut nous­ta. Jat­koim­me vas­ta­tuu­leen. Va­jaan tun­nin me­lon­nan jäl­keen Ma­ti­as huu­si aal­lo­kon se­as­ta, et­tä älä kat­so taak­se. Kat­soin. Olim­me eden­neet luo­dol­ta tus­kin viit­tä­sa­taa met­riä.

Olen asu­nut vä­vy­poi­ka­ni kans­sa pie­nes­sä tel­tas­sa yh­teen­sä kuu­kau­den ajan eri­pi­tui­sil­la me­lon­ta­ret­kil­lä. Olem­me syö­neet sa­mas­ta kat­ti­las­ta, tait­ta­neet pit­kiä päi­vä­mat­ko­ja, ol­leet vä­sy­nei­tä, myrs­kys­sä, su­mus­sa ja ek­syk­sis­sä ja ol­leet täy­sin toi­sis­tam­me riip­pu­vai­sia. Pit­käl­lä, fyy­si­ses­ti ras­kaal­la mat­kal­la on ret­ki­to­ve­riin voi­ta­va luot­taa täy­del­li­ses­ti.

Yh­teis­työ ja to­ve­ruus ei­vät ai­na suju sau­mat­to­mas­ti. On ti­lan­tei­ta, jois­sa vä­li­mat­ka kas­vaa, kum­pi­kin tar­vit­see omaa ai­kaa ja ti­laa. Ai­na ei tar­vit­se pu­hua. On myös ti­lan­tei­ta, jois­sa sa­no­tut ja sa­no­mat­to­mat sa­nat vai­vaa­vat. Mie­li pa­hoit­tuu ja hap­pa­nee, kun­nes myk­kyys ava­taan. Vain eri­mie­li­syyk­sien sel­vit­tä­mi­nen ja so­pi­mi­nen pa­laut­ta­vat ilon ja yk­si­tuu­mai­suu­den.

Vaa­ti­val­la mat­kal­la on tär­ke­ää, et­tä pää­mää­rä tie­de­tään ja ta­voit­tee­seen si­tou­du­taan. Vaik­ka pää­mää­rä oli­si sel­vä, voi rei­tis­tä, no­peu­des­ta, tau­ko­jen pai­kois­ta tai ajois­ta ol­la poik­ke­a­via aja­tuk­sia. Jos näi­tä nä­ke­myk­siä ei avoi­mes­ti kä­si­tel­lä, on mat­kal­la odo­tet­ta­vis­sa pit­kiä hil­jai­sia jak­so­ja, äreyt­tä ja epä­luot­ta­mus­ta, pa­haa miel­tä.

En­sim­mäi­nen yh­tei­nen ret­kem­me vei Päi­jän­teen läpi Jy­väs­ky­läs­tä Lah­teen. Las­kim­me ka­ja­kit ve­teen yli­o­pis­ton ran­nas­ta. Poik­ke­sin heti en­si­met­rien jäl­keen rei­til­tä va­lo­ku­vaa­maan jär­ven­se­läl­lä suih­kut­ta­vaa suih­ku­läh­det­tä. Jäl­keen­päin Ma­ti­as ker­toi miet­ti­neen­sä, kuin­ka­han kau­an ret­ki kes­tää, jos poik­ke­an va­lo­ku­vaa­maan jo­kai­sen kiin­nos­ta­van koh­teen.

Ka­me­ra kul­kee mu­ka­na kai­kil­la ret­kil­lä­ni. Su­vi­seu­rois­sa jul­kis­tet­tiin SRK:n ajan­koh­tais­kir­ja ”Kris­ti­tyn va­paus. Kir­jan kan­si­ku­vas­sa – joka on myös tä­män teks­tin alus­sa – Ma­ti­as me­loo edel­lä, minä jät­täy­dyn jäl­keen va­lo­ku­vaa­maan tyyn­ty­vää, ret­ken nel­jän­nen päi­vän il­taa itäi­sel­lä Suo­men­lah­del­la. Au­rin­ko kul­taa tyyn­ty­vän me­ren pin­nan, meno on ke­vyt­tä, kuin me­loi­si myö­tä­mä­keen.

Me­rel­lä elä­mä ku­tis­tuu yk­sin­ker­tai­siin pe­ru­sa­si­oi­hin. Sel­keä ta­voi­te, fyy­si­nen työ, lepo, ruo­ka ja uni. Ar­jen työt, huo­let ja taa­kat jää­vät taka-alal­le, jopa unoh­tu­vat het­kek­si.

Us­ko­ne­lä­mä­ni me­ri­ret­kiä ovat su­vi­seu­rat ja muut suu­ret ke­sä­seu­rat, kris­til­li­syy­tem­me jul­kai­sut ret­ke­ni me­ri­kart­to­ja. Ar­jen huo­let, taa­kat ja mur­heet etään­ty­vät muu­ta­mak­si päi­väk­si, sy­dän le­väh­tää, pää­mää­rä ja oi­kea reit­ti kir­kas­tu­vat.

Olavi Voittonen julkisti vuosikirjan ”Kristityn vapaus” Pyhäjoen suviseurojen avajaisissa.

Olavi Voittonen julkisti vuosikirjan ”Kristityn vapaus” Pyhäjoen suviseurojen avajaisissa.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
20.2.2020

Sa­nat, jot­ka Her­ra on pu­hu­nut, ovat hen­ki ja elä­mä. Joh. 6:63

Viikon kysymys