JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Yk­si­näi­sel­lä var­ti­o­pai­kal­la

30.1.2018 6.36

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180130063600

Syys­kuus­sa 2016 ka­sa­sin pol­ku­pyö­rä­ni ajo­kun­toon Pra­han len­to­ken­täl­lä Tse­keis­sä, kiin­ni­tin pyö­rä­lau­kut kiin­ni ja hyp­pä­sin sa­tu­laan. En vie­lä sil­loin aa­vis­ta­nut, mi­hin tuo pie­ni as­kel lo­pul­ta joh­tai­si. Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni is­tun hos­tel­lin pen­kil­lä Al­ma­tys­sa, Ka­zaks­ta­nis­sa, ih­me­tel­len mi­ten minä tän­ne pää­dyin.

Kaik­ki al­koi sii­tä, kun en ko­ke­nut opis­ke­le­maa­ni alaa oi­ke­ak­si. Ir­ti­sa­not­tu­a­ni opis­ke­luo­i­keu­te­ni mie­tin, mitä teh­dä seu­raa­viin pää­sy­ko­kei­siin as­ti. Ha­lu­sin mat­kus­taa ja seik­kail­la. Pää­tin pyö­räil­lä Eu­roo­pas­sa kuu­si kuu­kaut­ta.

Kah­den kuu­kau­den mat­kus­ta­mi­sen jäl­keen ta­pa­sin eng­lan­ti­lais­pyö­räi­li­jän. Hän oli mat­kal­la Uu­teen See­lan­tiin. Mie­tin, et­tä mik­si en me­ni­si sa­maa mat­kaa. Siis­pä muu­tin suun­ni­tel­mi­a­ni len­nos­ta.

Tuo pää­tös on vie­nyt mi­nua nyt rei­lun vuo­den ajan Eu­roo­pas­ta Turk­kiin, Kau­kaa­si­aan, Ira­niin ja Kes­ki-Aa­si­aan. Päi­vät pyö­rän sa­tu­las­sa viet­tä­en olen liik­ku­nut hi­taas­ti, mut­ta var­mas­ti. Olen nuk­ku­nut hos­tel­leis­sa, ih­mis­ten ko­to­na, kir­kois­sa, mos­kei­jois­sa, hy­lä­tyis­sä ra­ken­nuk­sis­sa, pol­ku­pyö­rä­liik­kees­sä ja lu­kui­sia ker­to­ja täh­ti­tai­vaan al­la tai tel­tas­sa­ni. Olen mat­kus­ta­nut noin 18 000 ki­lo­met­riä 23 maas­sa.

Olen usein ky­sy­nyt it­sel­tä­ni, mitä ih­met­tä olen läh­te­nyt te­ke­mään. En ol­lut suun­ni­tel­lut mat­kaa­ni näin pit­käk­si. Mi­nul­la ei ol­lut ra­haa täl­lai­seen mat­kaan, joka oli en­sim­mäi­nen pyö­rä­mat­ka­ni, en­kä läh­ties­sä­ni edes tien­nyt, mi­ten puh­jen­nut kumi pai­ka­taan.

"Olet roh­kea", olen usein kuul­lut sa­not­ta­van. Olen yrit­tä­nyt sa­noa, et­ten ole teh­nyt mi­tään sel­lais­ta, mi­hin kuka ta­han­sa ei pys­tyi­si. "Mut­ta olet roh­kea, kun us­kal­sit läh­teä", kuu­luu yleen­sä vas­taus. On ol­lut han­ka­la se­lit­tää, et­ten minä oli­si kos­kaan läh­te­nyt, jos oli­sin suun­ni­tel­lut läh­te­vä­ni täl­lai­sel­le mat­kal­le. Pi­kem­min­kin kom­pas­tuin tä­hän mah­dol­li­suu­teen va­hin­gos­sa. Olen usein miet­ti­nyt, et­tä jos oli­sin roh­kea, pak­kai­sin ta­va­rat ja me­ni­sin ko­tiin.

En oli­si kos­kaan us­ko­nut, et­tä voi­sin jos­kus vie­dä epä­re­a­lis­ti­sen pää­hän­pis­to­ni pit­käs­tä pyö­rä­ret­kes­tä pää­tök­seen. Mo­nes­ti olen ru­koil­lut, et­tä asi­at jär­jes­tyi­si­vät ja voi­sin jat­kaa mat­kaa. Asi­at ovat­kin jär­jes­ty­neet mitä ih­meel­li­sim­mäl­lä ta­val­la. Ju­ma­la on siu­nan­nut. Vii­su­mi- ja pa­him­mat ra­ha­huo­let­kin ovat hel­pot­ta­neet.

Olen ko­ke­nut, et­tä pit­kä ai­ka yk­sin ul­ko­mail­la on us­ko­ne­lä­mäs­sä kuin erä­maa: läh­teel­tä seu­raa­val­le on pit­kä mat­ka. Tois­ten us­ko­vais­ten yh­tey­teen ei pää­se usein ja val­vo­mi­sen mer­ki­tys ko­ros­tuu. Se on yk­si­näi­nen var­ti­o­paik­ka. Kun on pit­kään pois­sa tois­ten us­ko­vais­ten yh­tey­des­tä, omat us­kon­kä­si­tyk­set voi­vat hä­mär­tyä. Raja oi­ke­an ja vää­rän vä­lil­lä voi al­kaa liu­kua.

Mi­nul­le oli käy­nyt niin. Olin sil­loin ol­lut jo yli vuo­den ul­ko­mail­la. Olin kas­va­mas­sa pois pie­nen pai­kal­ta. Olin al­ka­nut pi­tää oma­na an­si­o­na sitä, mitä Ju­ma­la oli siu­nan­nut. Ha­lu­sin kyl­lä ol­la us­ko­mas­sa, mut­ta us­kon mer­ki­tys oli al­ka­nut su­men­tua, ei­kä syn­tiä ai­na jak­sa­nut pan­na pois. Kun ei ol­lut us­ko­vai­sia ym­pä­ril­lä, ei ol­lut ke­tään ke­nen kans­sa pei­la­ta omia ar­vo­jaan. Seu­ro­jen kuun­te­le­mi­nen­kin oli jää­nyt vä­hem­mäl­le, kuin var­kain. Syn­tiä oli tart­tu­nut, mut­ta en ol­lut jak­sa­nut pan­na sitä pois. Olin kul­ke­nut toi­nen jal­ka maa­il­mas­sa ja toi­nen Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa. Pu­huin näis­tä tun­nois­ta­ni ys­tä­vil­le­ni ja pyy­sin syn­te­jä an­teek­si.

Ris­tin kä­te­ni. Olen saa­nut pal­jon ja miet­ti­nyt, vie­lä­kö voin pyy­tää li­sää. Mut­ta yh­tä asi­aa ha­lu­an pyy­tää roh­ke­as­ti: an­na mi­nul­le suo­je­lu­sen­ke­lei­tä mat­kal­le tur­vak­si, val­vo­vaa miel­tä ja roh­keut­ta tul­la pois, jos se on tar­peen us­ko­ni säi­lyt­tä­mi­sek­si.

Ju­ma­la on siu­nan­nut kak­si vie­rai­lua Suo­meen. Il­man nii­tä tus­kin oli­sin enää us­ko­mas­sa. Olen ko­ke­nut, et­tä us­ko­mi­nen ul­ko­mail­la ei ole hel­pom­paa, ei­kä vai­ke­am­paa, kuin Suo­mes­sa, mut­ta se on eri­lais­ta. Kiu­sauk­set ovat eri­lai­sia, ja nii­den kans­sa on yleen­sä yk­sin. Sik­si on tär­ke­ää pi­tää yh­teyt­tä mui­hin us­ko­vai­siin. It­se olen mes­ta­ri unoh­ta­maan yh­tey­den­pi­don. On­ko si­nul­la lä­hei­siä ul­ko­mail­la? Lai­ta heil­le vies­ti jo tä­nään. Kysy, mi­ten olet jak­sa­nut kil­voi­tel­la.

MarkusKauhanen
Olen seikkailu- ja matkakärpäsen puraisema nuori, joka ei ole löytänyt koulun penkiltä vastausta kysymykseen "mikä minusta tulee isona?". Tätä blogia aloittaessani olen ollut jo hieman yli vuoden polkupyörämatkalla kohti Uutta Seelantia, matkalla, jonka piti olla vain puolen vuoden reissu Eurooppaan. Kirjoitan elämästäni, kohtaamistani ihmisistä, sattumuksista tien päällä ja yksinäisestä vartiopaikasta kaukana kotoa. Toivon kirjoituksistani palautetta sähköpostitse: markus.s.kauhanen@gmail.com
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys