Maanantai 18.2.2019
"
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

​Onnellisessa kodissa jokaista katsotaan arvostavasti

8.9.2014 06:43 | Aino Kanniainen
Vastaajaani on jätetty lyhyt viesti: "Onko mahdollista saada puhua kanssasi?" Jostain syystä ajattelen, että kysymyksessä ei ole tavanomainen ajanvaraus. Aavistan, että soittopyyntöön vastaamiseen tarvitaan enemmän aikaa kuin mitä asiakasvastaanoton lomassa on mahdollista käyttää. Lähetän siis vastauksen, jossa kerron, milloin minua voi tavoitella. 

Käynnistän auton. Edessä on tunnin ajomatka. Nyt on aikaa olla puhelimessa ja kuulla, millaisella asialla soittaja minua haluaa lähestyä. Olemme tavanneet joku vuosi sitten jossakin naistenillassa ohimennen. Lyhyt kohtaaminen eteisen naulakoilla palautuu kuitenkin mieleeni.

Kuulen kysymyksen, jonka käsittelyyn soittaja toivoo saavansa saman arvopohjan omaavan ihmisen näkökulmaa. Perhetilanne on vaikea. Puolisoiden välillä keskusteluyhteys on kadonnut. Monenlaista ikävää on tapahtunut. Pyydän kertomaan lisää. Esitän tarkentavia kysymyksiä. Kuuntelen ja annan toisen puhua. Tiedän, että näin voin parhaiten auttaa toista sanoittamaan, jäsentämään ja löytämään vaihtoehtoja, jotka sopivat juuri hänelle ja heidän tilanteeseensa. 

Kysyn, miten lapset kokevat kodin ilmapiiriin. Annan tietoa mahdollisista auttamis- ja viranomaistahoista, joista voi hakea apua yksin tai puolison kanssa yhdessä. Kysyn, mikä on auttanut jaksamaan. Se, että on ainakin yksi ystävä, jonka kanssa on voinut puhua pohjia myöten. Se, että on päättänyt lähteä hakemaan muutosta ja apua tilanteeseen. Se, että voi uskoa Jumalan johdatukseen vaikeuksienkin keskellä.

Puhelun jälkeen ajattelen lämmöllä tätä perheenäitiä ja hänen perhettään. Toivon, että rakkaus ja toinen toisensa kunnioittaminen palaisivat heidän kotiinsa. Uskon tämän toteutuvan, mikäli molemmat puolisot sitoutuvat samaan tavoitteeseen. Olenhan vuosien varrella nähnyt niin monien vaikeidenkin perhetilanteiden eheytymistä – joskus pitkänkin prosessin kautta. 

Tottahan jokainen haluaa elää onnellisessa kodissa. Tottahan jokainen vanhempi haluaa antaa lapsilleen turvallisen lapsuuden. Joskus ihminen voi kuitenkin sokeutua omaan toimintaansa niin, ettei näe ja kuule läheistensä tarpeita. Ja on hukassa itsensäkin kanssa silloin. Jos omat keinot eivät vie eteenpäin, kynnys avun hakemiseen saisi olla matala. Kysymyshän on niin merkittävästä asiasta kuin omasta, toisen ja koko perheen hyvinvoinnista. 

Me jokainen kaipaamme hyväksyntää. Me jokainen tarvitsemme rakkautta ja anteeksiantamusta eniten juuri silloin, kun sitä vähiten ansaitsemme. Olen usein muistellut perheterapiaopinnoista mieleeni jäänyttä lausetta: "Onnellinen koti – se paikka ja ne ihmiset, jotka katsovat sinua arvostavasti." Voiko tuon paremmin sanoa? Arvostelevien silmälasien vaihtaminen arvostaviin silmälaseihin saa aina ihmeitä aikaan. 

Armollinen ilmapiiri avaa elämään virren 471 kuvaamia näköaloja: 

"Hyvä Jumala, kiitän kodista, omaisista, perheestämme. Sinulta on elämämme. Kaikki rakkaani ovat lahjaasi. Herra, opeta, että kotona kuuntelemme toisiamme, iloitsemme onnestamme, emme riitele, turhaan kiistele. Anna voimia oikein toimia. Silloin meillä jokaisella kotona on hyvä olla eikä minua mikään pelota. Suojaa kotia, meitä kaikkia. Pyydän, Herra, viisautta, ystävyyttä, rakkautta. Anna yhdessä meidän pysyä."

Vanhemmat

Uudemmat

Aino Kanniainen

Työskentelen psykoterapeuttina, kouluttajana ja työnohjaajana. Elämänrikkautta tuovat perheenjäsenet: puoliso, seitsemän poikaa, yksi tytär sekä miniät, vävy ja lapsenlapset. Vapaa-ajalla minut voi löytää samoilemassa metsissä tai rannoilla kamera kaulalla, marjastamassa, raivaamassa metsää tai uppoutuneena hyvään kirjaan. Yhteiskunnalliset luottamustehtävät ovat myös osa elämääni. Psykoterapeuttina ja perheterapeuttina kohtaan elämän koko kirjoa ihmisten raskaimmista vaiheista onnen ja kiitollisuuden hetkiin saakka. Näistä aineksista tulen ammentamaan kirjoitusteni aiheita, vaikeitakaan teemoja kaihtamatta – valoisasti ja kristillisen uskon tuomia näköaloja peilaten.
Aino Kanniainen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi