Torstai 15.11.2018
"
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

”Mummolla on uus pappa”

23.4.2015 06:03 | Anna Virtanen
– Kerro sinä, mitä näet, kun minä en näillä savisilmilläni näe.
Olin papan kanssa kävelemässä Pokelassa mummon ja papan mökille. Huvilaksi me sitä sanottiin. Lämmin hiekkatie rahisi jalkojemme alla. Minua vähän jännitti, osaanko taluttaa pappaa niin, ettei hän tipahda ojaan. Kerroin papalle havaintojani.
– Laitumella on lehemiä. Kohta tullaan korkeitten puitten luo. Täällä on lintuja, nokkosia ja vadelmapuskia. Järvi näkkyy kauempana.
Jotain tällaista kertoilin. Lappajärvi välkehti. Oli kesä. Oli lapsuus.

Mummolan tuvassa seurasin, miten papan käsi liikkui herkästi kanteleella. Sävel soi, vaikka pappa ei nähnyt kanteleen kieliä. Papalla oli aina pimeää, niin enokin oli lapsena ajatellut, kun oli illan pimeydessä makoillut vuoteellaan. Papan vahva ääni lauloi:
– Mun henkeäni salpaa, liha heikko ja syntinen. On ainetta vain halpaa maja taivahan kyyhkysen. – – Saa silloin siivet soutaa suvi-ilmahan siintävään, kun enkelsaatto noutaa pyhät kuorohon kiittävään.
Taivaassa ei olla sokeita, rampoja tai raadollisia.

Hetket oman papan seurassa ovat minulle tärkeitä muistoja. Kun ensin isäni kuoli, sitten puolisoni kasvatti-isä ja vielä Heimo-vaari, tuli suru siitäkin, kun lapsilla ei ole pappaa. Naapurin poikakin kysyi:
– Miksi Virtasilta kuolee kaikki papat?

Kotona lapset juttelivat vähän haikeina, että kunpa meillä olisi pappa. Lasten Anneli-täti oli mennyt muutama vuosi sitten Matti-sedän kanssa naimisiin. Vanhin pojista mietiskeli, että onhan Annelilla Matti, sehän voisi olla meidän pappa ja totesi vielä, että Matti ei kuole pitkään aikaan. Kerroin Annelille ja Matille lasten ajatuksista. He alkoivat mielellään lapsillemme varamummoksi ja -papaksi.

Meidän Toukon ristiäisissä soi kannel. Isovanhempien laulussa rukoiltiin, että "kuljethan aina pienten mukana". Matti-pappa soitti ja lauloi, Anneli-mummokin lauloi. Muistoissani palasin lapsuuden kesään, Pokelan rantaan, oman papan käsipuoleen.

Oli jälleen kastejuhlan aika, Ilonan, nuorimmaisemme. Aila-äiti-mummo oli apuna laittamassa. Hänellä soi puhelin ja siitä alkoi onnellisten puheluiden ja tapahtumien sarja, joka johti äitini uuteen avioliittoon.
Pikkupoika sanoi eräänä päivänä naapurissa asuvalle ystävälleen:
– Meiän mummolla on uus pappa, sen nimi on Pentti.
– Mikä sen Pentin sukunimi on?
Poika ei muistanut, mutta vastasi vekkulisti:
– Ruusumäki.
– Onko Ruusumäen Pentti teidän pappa?!
Molemmat pikkupojat nauroivat iloisesti. (Pentti Ruusumäki on Markus Majaluoman kirjoittamien lastenkirjojen inhimillinen isähahmo, jolle sattuu ja tapahtuu ja jota lapset rakastavat.)

Aila-mummolla ja Pentti-papalla on yhteensä paljon lapsia. Valokuvat ovat seinällä kahdella pitkällä hyllyllä, kaikki olemme siellä heitä lähellä. Koululainen sanoo silmät loistaen:
– Varmasti Euroopan suurin perhe! Äiti, koulussa eivät uskoneet, kun sanoin, että mulla on 200 serkkua.
Olen onnellinen, että lapset saavat tallentaa sydämiinsä muistoja papoistakin. Ehkä niissä muistoissa on valoa, levollisuutta, lempeitä sanoja ja huumoria. Ja sävel, joka soi vuosienkin päästä.

Oma pappani on jo perillä. Joskus, kun on ollut pimeää tai hiekkatien tomu on tukkinut näkymiä, olen muistanut pappaa. Hän saa jo nähdä sen, mitä minä en savisilmilläni näe. 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi