Perjantai 18.1.2019
"
Minä olen löytänyt palvelijani Daavidin ja voidellut hänet pyhällä öljylläni. Minun voimani vahvistaa häntä ja käteni on hänen tukenaan. Ps. 89:21-22

Kevät herättää talviunesta

21.5.2015 06:25 | Anna Virtanen
Se aika on jälleen koittanut. Puoliso kuuntelee kerrontaani ja yhtäkkiä huomaan, että ei kuuntelekaan. Automatkalla hänen katseensa tarkkailee kaikkea liikkuvaa, vesistöjen kohdalla katse terävöityy entisestään. Kesken kylästelyn hän jää katsomaan pihamaalle ja osoittaa vieressään oleville lapsillekin jotain. Äitienpäiväkakun kerman vatkaus jää kesken, kun puoliso ryntää pihalle. Illalla, kun lapset jo nukkuvat, hän saattaa seisoa pitkän tovin avonaisen oven pielessä ja kuunnella. Eräänä iltayönä hän lähti mitään sanomatta juosta vinttasemaan rantatietä alaspäin ja paineli metsäpöpelikköön.

On kevät, lintujen muuttoaika, ja lintuharrastaja iloitsee siivekkäiden ystäviensä paluusta. Ei puoliso aina linnun perään juokse. Se yksi yöllinen vaikutti erikoiselta – ja ehti mennä menojaan. Vähän harvinaisemmista mies haluaa saada kiikarilla tai kaukoputkella varmuuden. Esimerkiksi maakotka vai merikotka. Vanttauksen voimalaitoksen kala-altaat houkuttelevat merikotkia Kemijoen ylle, siksi tämä uljas lintu kuuluu kylämaisemaan. Mutta sykähdyttävää on nähdä aivan tavislintujakin, kuten kevään ensimmäinen västäräkki, peippo, pääskynen tai kulorastas. 

Kerron jotain ja puoliso keskeyttää - Kuuntele, kuovi on tullut. Lauantaiaamun hyvät huomenet kuulen sanoin: ”Pajulinnun kuulin tänään.”Töistä tultuaan hänellä on erityistä kerrottavaa: Rovaniemellä on nähty pikkutrappi. Edellisestä havainnosta täällä on yli 200 vuotta. Katsomme yhdessä nettikuvaa harvinaisuudesta.

Kun asuimme ensimmäistä kesää nykyisessä kodissamme, naapurikylän pellolle lensi savannihaikara. Lintu viihtyi siellä useamman päivän, ja sitä kävi ihastelemassa iso joukko ihmisiä. Upea lintu, jonka rariteettikomitea luokitteli tarhakarkulaiseksi. Edellisenä kesänä tuon kylän, Pekkalan, pelloilla oli astellut lehmähaikara, ei jokapäiväinen tuttavuus sekään.

Minuunkin on vähän tarttunut lintuinnostus. Joudun vain useat linnut opettelemaan joka kevät uudestaan. Iloitsen mieheni linturiemusta. Keskustelukatkot kuuluvat asiaan. Ne kestävät yleensä lyhyen ajan, sen, että hän toteaa ääneen, mikä lintu näkyi tai kuului ja näyttää minullekin. Sitäpaitsi olen huomannut, että muutenkin perheen keskellä eläessä on helpompaa, jos suostuu siihen, että keskeytetään monta kertaa päivässä.

Kuitenkin jotain, pieni hippu, lintuihmisen syvimmästä olemuksesta on minulle vielä salaisuuden kätkössä. Ihmeellistä, miten puoliso herää talviunestaan kevätlintujen myötä. Kyllä mie muistan puolisoni lämpimän katseen 15 vuotta sitten, kun istuimme keväisessä hääjuhlassamme. Tapio piti ystävänpuhetta ja kertoi, miten tuore aviomieheni oli kulkenut Parikkalan Siikalahdet ja Liminganlahdet lintuja bongatessaan, mutta että nyt hänelle taitaa riittää tuo tipu tuossa vierellä. Se nauratti silloin ja hymyilyttää vieläkin.

Pöliskööt rantatiet tai hidastukoot auton vauhti peltojen tai vesialueiden kohdalla! Näistä siipiveikoista on meillä ihmisillä paljon opittavaa. Ja lintujen maailmahan on ihmeitä täynnä. Vaikka luulisinkin kuikkaa alliksi. Kevät ilman lintuja ei olisi kevät. Matti ilman lintuja ei olisi Matti.

 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi