Keskiviikko 14.11.2018
"
Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. 2 Tim. 4:6-7

Kevät herättää talviunesta

21.5.2015 06:25 | Anna Virtanen
Se aika on jälleen koittanut. Puoliso kuuntelee kerrontaani ja yhtäkkiä huomaan, että ei kuuntelekaan. Automatkalla hänen katseensa tarkkailee kaikkea liikkuvaa, vesistöjen kohdalla katse terävöityy entisestään. Kesken kylästelyn hän jää katsomaan pihamaalle ja osoittaa vieressään oleville lapsillekin jotain. Äitienpäiväkakun kerman vatkaus jää kesken, kun puoliso ryntää pihalle. Illalla, kun lapset jo nukkuvat, hän saattaa seisoa pitkän tovin avonaisen oven pielessä ja kuunnella. Eräänä iltayönä hän lähti mitään sanomatta juosta vinttasemaan rantatietä alaspäin ja paineli metsäpöpelikköön.

On kevät, lintujen muuttoaika, ja lintuharrastaja iloitsee siivekkäiden ystäviensä paluusta. Ei puoliso aina linnun perään juokse. Se yksi yöllinen vaikutti erikoiselta – ja ehti mennä menojaan. Vähän harvinaisemmista mies haluaa saada kiikarilla tai kaukoputkella varmuuden. Esimerkiksi maakotka vai merikotka. Vanttauksen voimalaitoksen kala-altaat houkuttelevat merikotkia Kemijoen ylle, siksi tämä uljas lintu kuuluu kylämaisemaan. Mutta sykähdyttävää on nähdä aivan tavislintujakin, kuten kevään ensimmäinen västäräkki, peippo, pääskynen tai kulorastas. 

Kerron jotain ja puoliso keskeyttää - Kuuntele, kuovi on tullut. Lauantaiaamun hyvät huomenet kuulen sanoin: ”Pajulinnun kuulin tänään.”Töistä tultuaan hänellä on erityistä kerrottavaa: Rovaniemellä on nähty pikkutrappi. Edellisestä havainnosta täällä on yli 200 vuotta. Katsomme yhdessä nettikuvaa harvinaisuudesta.

Kun asuimme ensimmäistä kesää nykyisessä kodissamme, naapurikylän pellolle lensi savannihaikara. Lintu viihtyi siellä useamman päivän, ja sitä kävi ihastelemassa iso joukko ihmisiä. Upea lintu, jonka rariteettikomitea luokitteli tarhakarkulaiseksi. Edellisenä kesänä tuon kylän, Pekkalan, pelloilla oli astellut lehmähaikara, ei jokapäiväinen tuttavuus sekään.

Minuunkin on vähän tarttunut lintuinnostus. Joudun vain useat linnut opettelemaan joka kevät uudestaan. Iloitsen mieheni linturiemusta. Keskustelukatkot kuuluvat asiaan. Ne kestävät yleensä lyhyen ajan, sen, että hän toteaa ääneen, mikä lintu näkyi tai kuului ja näyttää minullekin. Sitäpaitsi olen huomannut, että muutenkin perheen keskellä eläessä on helpompaa, jos suostuu siihen, että keskeytetään monta kertaa päivässä.

Kuitenkin jotain, pieni hippu, lintuihmisen syvimmästä olemuksesta on minulle vielä salaisuuden kätkössä. Ihmeellistä, miten puoliso herää talviunestaan kevätlintujen myötä. Kyllä mie muistan puolisoni lämpimän katseen 15 vuotta sitten, kun istuimme keväisessä hääjuhlassamme. Tapio piti ystävänpuhetta ja kertoi, miten tuore aviomieheni oli kulkenut Parikkalan Siikalahdet ja Liminganlahdet lintuja bongatessaan, mutta että nyt hänelle taitaa riittää tuo tipu tuossa vierellä. Se nauratti silloin ja hymyilyttää vieläkin.

Pöliskööt rantatiet tai hidastukoot auton vauhti peltojen tai vesialueiden kohdalla! Näistä siipiveikoista on meillä ihmisillä paljon opittavaa. Ja lintujen maailmahan on ihmeitä täynnä. Vaikka luulisinkin kuikkaa alliksi. Kevät ilman lintuja ei olisi kevät. Matti ilman lintuja ei olisi Matti.

 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi