Torstai 5.12.2019
"
"Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu." Ilm. 22:12-13

Kevät herättää talviunesta

21.5.2015 06:25 | Anna Virtanen
Se aika on jälleen koittanut. Puoliso kuuntelee kerrontaani ja yhtäkkiä huomaan, että ei kuuntelekaan. Automatkalla hänen katseensa tarkkailee kaikkea liikkuvaa, vesistöjen kohdalla katse terävöityy entisestään. Kesken kylästelyn hän jää katsomaan pihamaalle ja osoittaa vieressään oleville lapsillekin jotain. Äitienpäiväkakun kerman vatkaus jää kesken, kun puoliso ryntää pihalle. Illalla, kun lapset jo nukkuvat, hän saattaa seisoa pitkän tovin avonaisen oven pielessä ja kuunnella. Eräänä iltayönä hän lähti mitään sanomatta juosta vinttasemaan rantatietä alaspäin ja paineli metsäpöpelikköön.

On kevät, lintujen muuttoaika, ja lintuharrastaja iloitsee siivekkäiden ystäviensä paluusta. Ei puoliso aina linnun perään juokse. Se yksi yöllinen vaikutti erikoiselta – ja ehti mennä menojaan. Vähän harvinaisemmista mies haluaa saada kiikarilla tai kaukoputkella varmuuden. Esimerkiksi maakotka vai merikotka. Vanttauksen voimalaitoksen kala-altaat houkuttelevat merikotkia Kemijoen ylle, siksi tämä uljas lintu kuuluu kylämaisemaan. Mutta sykähdyttävää on nähdä aivan tavislintujakin, kuten kevään ensimmäinen västäräkki, peippo, pääskynen tai kulorastas. 

Kerron jotain ja puoliso keskeyttää - Kuuntele, kuovi on tullut. Lauantaiaamun hyvät huomenet kuulen sanoin: ”Pajulinnun kuulin tänään.”Töistä tultuaan hänellä on erityistä kerrottavaa: Rovaniemellä on nähty pikkutrappi. Edellisestä havainnosta täällä on yli 200 vuotta. Katsomme yhdessä nettikuvaa harvinaisuudesta.

Kun asuimme ensimmäistä kesää nykyisessä kodissamme, naapurikylän pellolle lensi savannihaikara. Lintu viihtyi siellä useamman päivän, ja sitä kävi ihastelemassa iso joukko ihmisiä. Upea lintu, jonka rariteettikomitea luokitteli tarhakarkulaiseksi. Edellisenä kesänä tuon kylän, Pekkalan, pelloilla oli astellut lehmähaikara, ei jokapäiväinen tuttavuus sekään.

Minuunkin on vähän tarttunut lintuinnostus. Joudun vain useat linnut opettelemaan joka kevät uudestaan. Iloitsen mieheni linturiemusta. Keskustelukatkot kuuluvat asiaan. Ne kestävät yleensä lyhyen ajan, sen, että hän toteaa ääneen, mikä lintu näkyi tai kuului ja näyttää minullekin. Sitäpaitsi olen huomannut, että muutenkin perheen keskellä eläessä on helpompaa, jos suostuu siihen, että keskeytetään monta kertaa päivässä.

Kuitenkin jotain, pieni hippu, lintuihmisen syvimmästä olemuksesta on minulle vielä salaisuuden kätkössä. Ihmeellistä, miten puoliso herää talviunestaan kevätlintujen myötä. Kyllä mie muistan puolisoni lämpimän katseen 15 vuotta sitten, kun istuimme keväisessä hääjuhlassamme. Tapio piti ystävänpuhetta ja kertoi, miten tuore aviomieheni oli kulkenut Parikkalan Siikalahdet ja Liminganlahdet lintuja bongatessaan, mutta että nyt hänelle taitaa riittää tuo tipu tuossa vierellä. Se nauratti silloin ja hymyilyttää vieläkin.

Pöliskööt rantatiet tai hidastukoot auton vauhti peltojen tai vesialueiden kohdalla! Näistä siipiveikoista on meillä ihmisillä paljon opittavaa. Ja lintujen maailmahan on ihmeitä täynnä. Vaikka luulisinkin kuikkaa alliksi. Kevät ilman lintuja ei olisi kevät. Matti ilman lintuja ei olisi Matti.

 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi