Perjantai 19.4.2019
"
Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Kevät herättää talviunesta

21.5.2015 06:25 | Anna Virtanen
Se aika on jälleen koittanut. Puoliso kuuntelee kerrontaani ja yhtäkkiä huomaan, että ei kuuntelekaan. Automatkalla hänen katseensa tarkkailee kaikkea liikkuvaa, vesistöjen kohdalla katse terävöityy entisestään. Kesken kylästelyn hän jää katsomaan pihamaalle ja osoittaa vieressään oleville lapsillekin jotain. Äitienpäiväkakun kerman vatkaus jää kesken, kun puoliso ryntää pihalle. Illalla, kun lapset jo nukkuvat, hän saattaa seisoa pitkän tovin avonaisen oven pielessä ja kuunnella. Eräänä iltayönä hän lähti mitään sanomatta juosta vinttasemaan rantatietä alaspäin ja paineli metsäpöpelikköön.

On kevät, lintujen muuttoaika, ja lintuharrastaja iloitsee siivekkäiden ystäviensä paluusta. Ei puoliso aina linnun perään juokse. Se yksi yöllinen vaikutti erikoiselta – ja ehti mennä menojaan. Vähän harvinaisemmista mies haluaa saada kiikarilla tai kaukoputkella varmuuden. Esimerkiksi maakotka vai merikotka. Vanttauksen voimalaitoksen kala-altaat houkuttelevat merikotkia Kemijoen ylle, siksi tämä uljas lintu kuuluu kylämaisemaan. Mutta sykähdyttävää on nähdä aivan tavislintujakin, kuten kevään ensimmäinen västäräkki, peippo, pääskynen tai kulorastas. 

Kerron jotain ja puoliso keskeyttää - Kuuntele, kuovi on tullut. Lauantaiaamun hyvät huomenet kuulen sanoin: ”Pajulinnun kuulin tänään.”Töistä tultuaan hänellä on erityistä kerrottavaa: Rovaniemellä on nähty pikkutrappi. Edellisestä havainnosta täällä on yli 200 vuotta. Katsomme yhdessä nettikuvaa harvinaisuudesta.

Kun asuimme ensimmäistä kesää nykyisessä kodissamme, naapurikylän pellolle lensi savannihaikara. Lintu viihtyi siellä useamman päivän, ja sitä kävi ihastelemassa iso joukko ihmisiä. Upea lintu, jonka rariteettikomitea luokitteli tarhakarkulaiseksi. Edellisenä kesänä tuon kylän, Pekkalan, pelloilla oli astellut lehmähaikara, ei jokapäiväinen tuttavuus sekään.

Minuunkin on vähän tarttunut lintuinnostus. Joudun vain useat linnut opettelemaan joka kevät uudestaan. Iloitsen mieheni linturiemusta. Keskustelukatkot kuuluvat asiaan. Ne kestävät yleensä lyhyen ajan, sen, että hän toteaa ääneen, mikä lintu näkyi tai kuului ja näyttää minullekin. Sitäpaitsi olen huomannut, että muutenkin perheen keskellä eläessä on helpompaa, jos suostuu siihen, että keskeytetään monta kertaa päivässä.

Kuitenkin jotain, pieni hippu, lintuihmisen syvimmästä olemuksesta on minulle vielä salaisuuden kätkössä. Ihmeellistä, miten puoliso herää talviunestaan kevätlintujen myötä. Kyllä mie muistan puolisoni lämpimän katseen 15 vuotta sitten, kun istuimme keväisessä hääjuhlassamme. Tapio piti ystävänpuhetta ja kertoi, miten tuore aviomieheni oli kulkenut Parikkalan Siikalahdet ja Liminganlahdet lintuja bongatessaan, mutta että nyt hänelle taitaa riittää tuo tipu tuossa vierellä. Se nauratti silloin ja hymyilyttää vieläkin.

Pöliskööt rantatiet tai hidastukoot auton vauhti peltojen tai vesialueiden kohdalla! Näistä siipiveikoista on meillä ihmisillä paljon opittavaa. Ja lintujen maailmahan on ihmeitä täynnä. Vaikka luulisinkin kuikkaa alliksi. Kevät ilman lintuja ei olisi kevät. Matti ilman lintuja ei olisi Matti.

 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi