Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

Jaksathan luottaa

26.7.2015 06:29 | Anna Virtanen
Ajan kaupasta kotipihaan. Kesäseuraradiossa lauletaan: "Sylissänsä Paimen kantaa pienimmätkin karitsat, helmaansa Hän kokoileepi väsynehet seuraajat". Istun tovin autossa ja annan ajatusten virrata.

Laulusta tulee mieleen kaksi asiaa. Ensinnäkin viime kesän parhaimpiin lomamuistoihin kuuluva päivä lammastilalla ja varsinkin sen ilta. Saimme koko perheen voimin auttaa lampuria siirtämään noin 300 lammasta uudelle laitumelle. Mieki juoksin kuin tyttösenä konsanaan pitkin pellonvarsitietä. Meidän tehtävänä oli estää, etteivät lampaat päässeet kipittämään väärille pelloille. Voi sitä kesäillan riemua, mikä loisti lasten silmistä, kun he juoksivat mukana ja ohjasivat lampaita!

Yksi pikkuinen karitsa ei tahtonut pysyä toisten mukana. Se kulki hitaammin ja vähän omia reittejään. Vaikka se ohjattiin takaisin polulle, se jäi toisista jälkeen. Lampurin poika otti karitsan syliinsä, kantoi sitä ja kun matka oli pitkä, se pääsi moponkin kyytiin. Sinne se pikkulammas loikkasi, tuoreelle laitumelle, toisten lampaiden seuraan.

Sitten se laulun herättämä toinen asia. Pienestä karitsasta tulee mieleen lapsi, joka on turvassa Paimenen sylissä. Paimenen helmassa kulkeva, se väsynyt seuraajakin, on ollut joskus lapsi. Aivan kaikki lapset tarvivat Paimenen syliä, mutta erityisesti he, joita on kohdeltu kaltoin. Tällainen lapsi saattaa kantaa surua sydämessään, ehkä kulkea nuoruutensa osaamatta oikein sanoa, mikä painaa mieltä, ja sitten aikuisena asiat vain tulevat kohdattaviksi.

Hyväksikäytöstä vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on käyty vastikään mediassa keskustelua. Surullinen, kipeä asia on, että pahaa on tapahtunut. Oleellisinta ei sittenkään ole, kuinka paljon tai vähän on tapahtunut, ei kollektiivisen häpeän vältteleminen, eikä sekään, että osoittelisimme, miten sitä on tapahtunut muuallakin. Tärkeintä on tukea heitä, jotka tukea tarvitsevat. Kohdata ja kuulla, eikä kääntää katsetta vaikeankaan asian edessä.

Jos sinä, joka luet tätä, olet yksi tavalla tai toisella satutetuista, jaksathan ajatella, että Paimen on kantanut pientä karitsaa. Se paha, jota elämässä kohtaa, ei ole lähtöisin Jumalasta. Se on lähtöisin ihmisestä. Paimen haluaa koota lähelleen kaikki lampaat ja aivan liki ne väsyneimmät.

Raskaissa hetkissä ihminen tarvitsee lohtua ja luottamusta tulevaan. En löydä sanoja, mutta kerron mieleen tulevan muistikuvan pääskysestä tältä kesältä:
 
Meidän saunan kiukaasta kuului rahinaa. Lapset tulivat kertomaan, että siellä on varmaan myyrä. Puistatti, ja keittiöaskareiden parista huikkasin vanhimmalle pojalle, että päästäisi myyrän takaovesta pihalle. Lapset aukaisivat kiukaan luukun. Kuului huudahdus ja pienimmät juoksivat luokseni innoissaan. Rahistelija olikin pääskynen, joka oli tullut savupiipun kautta saunan uuniin. Aivan kuin pääskynen olisi tuonut meille terveisiä. Iloitsimme, kun lintunen pääsi pimeästä loukosta. Tuhkasta se nousi siivilleen ja lensi kohti valoisaa kesäkoivikkoa.

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi