Maanantai 18.2.2019
"
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

Välähdyksiä pehmoleluista

27.8.2015 07:11 | Anna Virtanen
Istuin Hellin vieressä hänen sängyllään ja luin ääneen Päivämiestä. Helli oli joskus sanonut minulle olevansa hämärän illan lapsi. Hän tarkoitti sitä, että elämänsä ehtoolla hänellä oli näkö heikentynyt. Oli koko ajan hämärää.

Helliä alkoi väsyttää ja hän oikaisi vuoteelleen. Hän toivoi, että ojentaisin hänelle hänen erityisen unikaverinsa, pehmonallen, jolla oli pitkät jalat ja kädet.

– Tämä niin mukavasti lämmittää, sanoi Helli.

Ihana vanhus.
 
Kesken aamupalan lapsi toi minulle ruskean nallen. Oli löytänyt jostain lapsuuteni unikaverin. Katsoin nallea melkein hellästi. Muistin, että lapsena nukuin nalle vatsani päällä ja luin iltarukoukseni kädet ristissä nallen päällä. Uninalle kantoi salaisuutta. Olin kirjoittanut ruutupaperille oman testamenttini, ratkonut nallen selkäsauman auki ja laittanut paperin nallen sisälle. Selkäsauman olin ommellut kiinni vihreällä villalangalla. Tein näin, koska luulin, että en eläisi kovin kauan. Isäni oli lakimies, ja hänen työnsä kautta meille lapsille perunkirjoitukset ja testamentin tekemiset olivat tuttuja sanoja. Minusta oli tärkeää, että olisi tiedossa, kuka saisi leluni, kuka vaatteeni.
 

Iltarukouksessa pyysin, että jos sittenkin saisin elää 18-vuotiaaksi, mennä naimisiin ja saada yhden lapsen. En mennyt vielä 18-vuotiaana naimisiin, mutta Taivaan Isä on lahjoittanut meille tähän mennessä seitsemän lasta.
 
Kun vanhimmat lapsemme olivat pieniä, heidän unilelunsa olivat mukana surun hetkissäkin. Isäni arkun perässä kulkiessamme toinen pikkupoika kantoi mukanaan Uni-Pässiä, toinen rutisti Ihahaata itseään vasten. Pehmolelut toivat turvaa.



Kun Reino-pappa kuoli, kävimme katsomassa häntä kappelilla. Pojatkin kävivät arkun äärellä pehmolelut kädessään. Kotimatkasta muistan valkoiset maisemat ja takapenkiltä kuulemani keskustelun.

– Näkikö Ihahaa Reino-papan?
– Näki. Näkikö Pässi?
– Näki ja se itki.
– Niin Ihahaakin itki.
 
Yli 30 vuotta aiemmin erään lastenkodin pihalla odotti taksi. Sen kyytiin nousivat tyttö ja poika. He olivat lähdössä kesäksi lomalle maalle. Pojalla oli kädessään lelu, vaaleanruskea jänis. Ehkä joku huikkasi lastenkodin ovelta:

– Onnea matkaan jäniksellekin!

Kun taksi kaarsi kesäpaikan pihaan, poika ihmetteli pihapiiriä. Ehkä jänis oli yhä kädessä. Joku kysyi, onko jäniksellä nimeä.

– Se on Onnea-matkaan-jänis.
 
Pojalla oli matkassaan onnea. Kesäpaikasta tuli hänelle useaksi vuodeksi koti. Nyt Onnea-matkaan-jänis istuu meidän olohuoneessa kirjahyllyn päällä.
 
Jos saan elonpäiviä vanhuuteen saakka, toivon, että silloin joku istuisi joskus vierelläni. Ja kun minua väsyttäisi, hän antaisi uninallen vatsani päälle. Mutta jo nyt, kotoisassa aamuhetkessä, lapsuuden unikaverista muistin, että rukoukset kuullaan. Ja vastaukset voivat olla moninkertaisia.
 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi