Keskiviikko 24.4.2019
"
Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen. Joh. 21:13-14

Valkoinen rämäpää

4.10.2015 07:33 | Anna Virtanen
Meillä oli kesälainassa kaksi lammasta, neljä kanaa ja kukko. Kanoista erotti heti rämäpään. Sen, joka ensimmäisenä päivänä lensi puupinon kautta autotallin katolle ja sieltä pihamäntyyn. Sen, joka ryntäsi tutkimaan ruttojuuriviidakkoa ja keksi sotkea hernemaan niin, että pölinä kävi. Valkoinen kana löysi isoimman madon ja juoksi toisia karkuun minkä koivistaan pääsi. Mahoton sitä kotkotusta!

Se valkoinen kana oli meiltä kerran hukassa. Etsimme sitä ympäri pihaa, mie haravoin lähipellon korkeaa heinikkoa ja pajukoitakin. Kotkottaja oli kerrassaan kadonnut. Pidimme etsinnöissä ruokatauon ja mietimme, että kohta pitää soittaa Kairan väelle, että yksi lainalintu on kai kulkenut surman suuhun.

Tyttönen kulki lammashaan poikki ja huomasi, että lampaiden ruokavati oli nurin päin. Kun hän käänsi astian, sen alta pyrähti kadonnut kana ja vipotti kiireesti häkkiin. Vati oli varmaan kipannut ja tehnyt loukon kanalle, kun se oli astunut vadin reunalle.

Nauroimme sattumukselle, ja siksikin, kun tuntui niin mukavalle, kun kanaparka löytyi.



Musta kana keräsi pesällisen munia ja alkoi hautoa. Valkokana lyöttäytyi seuraksi. Aluksi meitä huvitti, kun se nökötti kylki kiinni mustassa kanassa. Mutta sitten alkoi jo huolettaa. Kana ei liikkunut mihinkään ja sen ruokahalu väheni. Kun tipuja alkoi kuoriutua, se nokki niitä ja oli tipuja kohtaan päivä päivältä aggressiivisempi.

Valkoinen kana hautoi tyhjää. Meidän oli pakko eristää se tipuista. Se ei kanan mielialaa kohentanut. Se vahti tipulan luukkua kurjan uskollisesti.

Kuuntelin viisivuotiaan pojan luennoimista kanahäkin vieressä: ”Mietippä ite, miltä susta tuntuis, jos joku tekis sulle noin, jos joku hakkais sua täysillä päähän!”

Kolmasluokkalainen oli saanut koulusta tehtävän kirjoittaa kirjeen jollekin eläimelle. Kanalasta löytyi paperi, jossa luki: ”Hei kana! Älä ole nörtti...” Se oli tarkoitettu tsempiksi.

Vanhempi poika luki netistä, että kanalla voi jäädä hautominen päälle. Se voi sairastua ja lopulta menehtyä. Hoitokeinoksi kerrottiin, että kana pitäisi kastella vedellä. Vähän epäilin sen tehoa. Huolehtiva ekaluokkalainen ei epäillyt. Yhtenä päivänä autotallin takaa juoksi märkä kana ja hetken päästä tuli poika sumutinpullo kädessään. Kesä kuivasi kanan ja se parani.



Koitti syksy, illat viilenivät. Loppukesän tiput olivat vielä aivan pieniä. Ne tarvitsevat suojaa, lämpöä ja ruokaa. Mietimme, mitähän Aittakairassa tuumataan, jos viiden siipiveikon sijaan toisimme yksitoista takaisin. Soittamalla asia selvisi. Tilaa ja hoivamieltä löytyi. Tiputkin, neljä mustaa ja kaksi vaaleaa, saivat kodin.

Tunnisteet:


huolenpito kana

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi