Sunnuntai 18.8.2019
"
Jeesus sanoi: "Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole." Luuk. 16:9

Valkoinen rämäpää

4.10.2015 07:33 | Anna Virtanen
Meillä oli kesälainassa kaksi lammasta, neljä kanaa ja kukko. Kanoista erotti heti rämäpään. Sen, joka ensimmäisenä päivänä lensi puupinon kautta autotallin katolle ja sieltä pihamäntyyn. Sen, joka ryntäsi tutkimaan ruttojuuriviidakkoa ja keksi sotkea hernemaan niin, että pölinä kävi. Valkoinen kana löysi isoimman madon ja juoksi toisia karkuun minkä koivistaan pääsi. Mahoton sitä kotkotusta!

Se valkoinen kana oli meiltä kerran hukassa. Etsimme sitä ympäri pihaa, mie haravoin lähipellon korkeaa heinikkoa ja pajukoitakin. Kotkottaja oli kerrassaan kadonnut. Pidimme etsinnöissä ruokatauon ja mietimme, että kohta pitää soittaa Kairan väelle, että yksi lainalintu on kai kulkenut surman suuhun.

Tyttönen kulki lammashaan poikki ja huomasi, että lampaiden ruokavati oli nurin päin. Kun hän käänsi astian, sen alta pyrähti kadonnut kana ja vipotti kiireesti häkkiin. Vati oli varmaan kipannut ja tehnyt loukon kanalle, kun se oli astunut vadin reunalle.

Nauroimme sattumukselle, ja siksikin, kun tuntui niin mukavalle, kun kanaparka löytyi.



Musta kana keräsi pesällisen munia ja alkoi hautoa. Valkokana lyöttäytyi seuraksi. Aluksi meitä huvitti, kun se nökötti kylki kiinni mustassa kanassa. Mutta sitten alkoi jo huolettaa. Kana ei liikkunut mihinkään ja sen ruokahalu väheni. Kun tipuja alkoi kuoriutua, se nokki niitä ja oli tipuja kohtaan päivä päivältä aggressiivisempi.

Valkoinen kana hautoi tyhjää. Meidän oli pakko eristää se tipuista. Se ei kanan mielialaa kohentanut. Se vahti tipulan luukkua kurjan uskollisesti.

Kuuntelin viisivuotiaan pojan luennoimista kanahäkin vieressä: ”Mietippä ite, miltä susta tuntuis, jos joku tekis sulle noin, jos joku hakkais sua täysillä päähän!”

Kolmasluokkalainen oli saanut koulusta tehtävän kirjoittaa kirjeen jollekin eläimelle. Kanalasta löytyi paperi, jossa luki: ”Hei kana! Älä ole nörtti...” Se oli tarkoitettu tsempiksi.

Vanhempi poika luki netistä, että kanalla voi jäädä hautominen päälle. Se voi sairastua ja lopulta menehtyä. Hoitokeinoksi kerrottiin, että kana pitäisi kastella vedellä. Vähän epäilin sen tehoa. Huolehtiva ekaluokkalainen ei epäillyt. Yhtenä päivänä autotallin takaa juoksi märkä kana ja hetken päästä tuli poika sumutinpullo kädessään. Kesä kuivasi kanan ja se parani.



Koitti syksy, illat viilenivät. Loppukesän tiput olivat vielä aivan pieniä. Ne tarvitsevat suojaa, lämpöä ja ruokaa. Mietimme, mitähän Aittakairassa tuumataan, jos viiden siipiveikon sijaan toisimme yksitoista takaisin. Soittamalla asia selvisi. Tilaa ja hoivamieltä löytyi. Tiputkin, neljä mustaa ja kaksi vaaleaa, saivat kodin.

Tunnisteet:


huolenpito kana

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi