Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

Yksi askel kerrallaan

1.1.2016 06:26 | Anna Virtanen
– Mitä järkeä oli lähtä tämmöselle reissulle tämmösten maisemien takia? poika kysyi tuskastuneena.

Se poika, joka oli eniten odottanut Könkäiden polun patikointia. Maisema tuolla hetkellä oli mehtärääseikköä. Polku oli syksyn sateiden pehmittämää liejukkoa ja kulku hidasta, hikistä ja vaitonaista. Pojan päätä särki.

Pidimme juomatauon, kolme koululaista ja mie. Yhdellä oli saapas hiertänyt ja toisella jalat muuten vain kipeät. Motivointini oli vähäistä.

Tarjosin salmiakkia ja sanoin:

– Otetaan yks askel kerrallaan, kyllä me tästä taas jaksetaan.

Sanoin, vaikka mieleeni oli hiipinyt epäilys, ehdimmekö autolle ennen pimeää.

Polku alkoi nousta. Ja valostua. Upottava velli jalkojen alla vaihtui kivikkoiseksi kallioksi. Kulkijoitten mielikin valostui.

Vaaran päältä näköalatornista näkyi kauas. Ilta-aurinko punasi mäntyjä. Vaarat, joki, suo, metsät. Kaikki näyttivät ylhäältä hienoilta. Sieltä täältä erottui reitti, jota olimme kulkeneet.

– Sitähän se on, ei aina ole huippumaisemat, totesin pojalle ja samalla itselleni.

– Väliin pitää tarpoa, että erottuisi ne huiput. Ja niitäkin tarvii, että jaksaa taas.

Vuosi on alussa. Luottavaisesti saamme kulkea tuleviin päiviin. Ehkä ajatukset viipyilevät vielä menneessä vuodessa. Varmaan itse kullakin siihen on sisältynyt huippuja, rääseikköä, mutarommakkoa ja lujaa kalliota. Tilanteita, poissaolevaa läsnäoloa ja tunnetta, että elämä on tässä ja nyt.

Ei elämästä selviä ilman kolhuja. On ollut aikoja ja Aikoja ennenkin. Niin on nytkin. Vanhat sen tietävät ja osaavat siitä kertoa. Jos meillä vain on aikaa kuunnella.

Mennyt – ei siihen kannata jäädä kiinni. Mutta historiastaan voi löytää avaimia tämän hetken ja itsensä ymmärtämiseen. Asioista puhuminen on taakan jättämistä pois. Ei ole katkeruutta, jos pysähtyy niiden asioiden kohdalla, jotka ovat satuttaneet. Pysähtyy siksi, että jaksaisi iloita. Että olisi armollinen toisille ja itselleen ja jaksaisi luottaa kaiken kantavaan armoon.

Sellainen ihminen puhuu totta, joka sanoo nauttivansa elämästä, sen pienistä ja suurista iloista. Sanoo olevansa kiitollinen, kun on saanut hyvän elämän. Hänelle on annettu lahja nähdä näin ja voimavarat jaksaa. Yhtään huonompi ei ole hän, joka kulkee hiljaisempia teitä. Kulkee ehkä siksi, että saisi jonain päivänä myös sulkeutua kiitollisuuteen. Hän tietää kiitoksen aiheet, mutta ei ehkä jaksa juuri nyt olla niin iloinen.

”Kaikki surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa tai jos niistä tehdään sellainen”, on joku sanonut. Mitä et sulje pois, siitä ei tule taakka. Kun kohtaa kivun ja hyväksyy osaksi kulkuaan, tarina on eheämpi. 

Palataan vielä Könkäiden polulle. Poikien ja minun patikointi jatkui. Meillä oli taas mukavaa, ei edes väsyttänyt. Ilta hämärtyi. Reitin loppupuolella oli muu perhe odottamassa. Levähdyspaikan nuotio oli kutsuva ja puolisoni leveät hartiat turvalliset.

Äkkiä ympärillämme oli jalkojen kipsutusta ja innokkaita ääniä.

– Äiti, tuu kahtomaan! Tässä aivan lähellä on vettä, näkkyy pohojaan asti.

Lapset veivät minut lähteelle. Ihmettelin sitä pienempien kanssa yhdessä. Ei ollut niin hämärää, etteikö lähde olisi erottunut. Sen vesi oli kirkas, niin kirkas.

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi