Torstai 15.11.2018
"
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Lapsen suru

30.3.2016 07:00 | Anna Virtanen
Vuosia sitten olin opekoulun opetusharjoittelussa. Pikkukoululainen kertoi aamulla ennen tunnin alkua surullisesta tapahtumasta, joka oli kohdannut hänen serkkunsa perhettä. Luokan oma opettaja sanoi, että he juttelevat asiasta viimeisellä tunnilla.

Minun tuntini alkoi. Aiheena oli Raamatun kasvit. Oppilaat piirsivät ja värittivät valitsemiaan kasveja. Poika, joka oli kertonut surullisen uutisen, oli levoton. Lopulta hän alkoi piirtää. Lapsi piirsi puun, jonka hän väritti mustaksi. Piirtäessään hän lauloi useaan kertaan oppimaansa laulunkohtaa: Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään. 

Muistan, kun olin suurin piirtein samanikäinen kuin tuo laulava poika. Seisoin luokkakaverini kanssa hänen vanhempiensa makuuhuoneessa. Hän halusi näyttää kuvan äidistään, joka oli kuollut joitakin viikkoja aiemmin. Kuva oli yöpöydällä. Minusta tuntui, että huoneen ilma oli surusta raskas.

Noin vuosi tuosta hetkestä eteenpäin olimme toisen luokkakaverin kanssa laskemassa minisuksilla mäkeä junaradan ylittävän sillan kupeessa. Hypimme hyppyristä.

– Meidän äiti on lentänyt näin pitkästi, luokkakaverini kertoi ja näytti kohdan, missä hänen äitinsä oli joutunut ohiajavan linja-auton töytäisemäksi.

Onnettomuuden seurauksena tämäkin luokkakaveri eli koululaisen arkeaan ilman äitiä.

* * *

Tämänkertaiseen blogitekstiini olin kirjoittanut erilaisen lopun. Alku oli sama. Aioin kirjoittaa lapsen surusta ja siitä, miten haavoittuvainen lapsi on, miten hän tarvitsee turvallista aikuista. Ajattelen yhä niin, mutta en kirjoittaessani arvannut, miten syvästi joudun kohtaamaan asian – että on tärkeää lapsille ja myös aikuisille, että surulle on tilaa ja lähellä ihmisiä, joilta saa lohdun ja tuen.

Tämän kuun keskiviikkoiltana olin lähdössä koululle hakemaan pienempiä kotiin liikuntasalivuorosta. Koululainen juoksi räntäsateeseen perääni ja näytti kännykästään serkkuringin viestikeskustelua. Veljentyttö kirjoitti: "Iskä on kuollut." Kolarissa. 

Veli? Kuollut? Ajatus löi tyhjää. Rakas lapsi, rakkaat lapset. Voi rakkaat kaikki. En mie ymmärtänyt. En ymmärrä oikein vieläkään. 

Muutama päivä ennen tuota suruviestiä meidän nuorimmainen istui sängyllään vanha pyhäkoulutaulu kädessään. Kuvassa oli Jeesus ja lapsia. "Rakas Jumala, sinä olet rakas Jumala. Siunaa meitä kaikkia..." Pienen tytön sanat pysäyttivät tuolloin. Nyt ne tulevat vielä enemmän kohti. Siunaa kaikkia. 

Rukoilen voimaa luottaa, että Jumala on kaikkivaltias. Ja murheenkin antaessaan hän rakastaa. Silloinkin, kun emme ymmärrä. Erityisesti silloin. Jumala, siunaa kaikkia lapsia. Ja kaikkia, joilla on suru. 

Ystävän viesti kevättalven surupäivään: "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." (Ps. 139:16.) Sen me tiedämme varmasti, kaiken muun saamme laskea suuremmille käsivarsille.

Tunnisteet:


kuolema suru lohdutus

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi