Sunnuntai 23.9.2018
"
Jeesus vastasi fariseuksille ja lainopettajille: "Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne." Mark. 7:9

Semmosta

30.4.2016 07:18 | Anna Virtanen
Epistä! sanoo pikkuveli isoveljelle, kun tämä ehtii napata isomman piirakanpalan. Elämä on, kuuluu veljen lakoninen vastaus. Herkut katoavat.

En miekään ole aina ollut niin jaksava ja empaattinen. Yhdellä on yhtä asiaa, toisella toista ja omat ajatukset pyörivät jossain aivan muualla. Kun sitten kolmas lapsi kysyy, miksi hänen siivousalueellaan on aina eniten rojuja ja hän joutuu tekemään eniten hommia, huomaan vastaavani kuin ohimennen: Semmosta se elämä on. Kysyjä ei tyydy noin tyhjentävään vastaukseen, vaan vaatii tarkempaa perustelua. Ja muistutuksen, että kukin tekee vuorollaan.

Helli-ystävämummon kanssa aikanaan keskustellessa hän tuumasi pehmeästi: Semmosta, kun keskusteluun tuli tauko tai jokin aihe käsiteltyä. Sana tuli levollisena toteamuksena, paino m-kirjaimilla. Siitä tuli sellainen olo, että ei kannata kantaa turhia murheita.

Äitini sai rakkaalta Pentti-puolisoltaan passelin neuvon, kun äiti harmitteli, miten jokin maksoikin enemmän kuin hän oli arvellut. Kului rahaa. Pentti totesi, että mieti viisi minuuttia tätä asiaa, ja unohda se sitten. Viisas Pentti! Tottahan se on, että soutaminen ja huopaaminen ei silloin hyövää, kun asia ei sillä muuksi muutu.

Aikansahan voi sen sijaan käyttää näin keväällä vaikka lintujen seuraamiseen. Ovat esikuvia nämä lentäjäiset siitä, miten huomisen huolista ei tarvitsisi huokailla. Olen kevään varmat merkit huomannut jälleen puolisossanikin. Joutsenet, peipot, lokit, mustarastaat... Kaikki linnut saavat hänen huomionsa. Kotipihan kevään ensimmäinen punarinnan laulu sai puolisoni harppomaan luotani takapihalle. Semmosta, totesin hellimäisen tyynesti. Mietin, jäiköhän minulla jokin sanominen kesken. Ehkä ei tällä kertaa.

Linnuilla on iso merkitys. Sen tajuaa, kun ne saapuvat talven takaa. Paitsi että nämä Jumalan luomisihmeet ilahduttavat ja opettavat, ne myös lohduttavat. Kun Helli oli kuollut, seisoimme ennen hänen hautajaistilaisuuttaan ystäväni kanssa kirkon pihalla. Kurkiaura lauloi ja kaarsi syksyisellä taivaalla. Muuttomatkalaiset kirkkaassa sinessä.

Tänä keväänä veljeni siunaustilaisuuden jälkeen, kun kävelimme kirkon pihalla, kurjet huusivat jälleen tervehdyksensä. Se sykähdytti. En osaa sanoa, mitä lintujen kevätlento tuolloin mielessäni herätti. Ei kaikkea tarvitsekaan aina selittää. Lohdullista se silti oli, ja kaipauskin tuntui. Ei ole Jumala lintuja turhaan luonut.

Semmoinen on elämä. Suru ei ole ohi viidessä minuutissa, sitä ei kukaan vaadikaan. Oli rohkaisevaa lukea muiden muassa Vesterisen Raijan ja Alasaarelan Erkin blogikirjoitukset siitä, miten meistä pidetään huolta kaikissa hetkissä, vaikka oma luottamus välillä horjuisi.

Eräänä keväänä – se oli se kevät, jolloin alakulorastas oli laulanut omassa puussani tiheämmin – olimme matkalla linturetkelle. Pikkupoika katsoi minua ja kysyi: Äiti, käykö kipeää, jos meteoriitti tipahtaa olkapäälle? Kysymys hellytti. Naurun kupliessa sisälläni tajusin, että ei meidän kannata meteoriittia kantaa harteillamme, pudotetaan pois.

Joskus kuitenkin asioita tapahtuu äkisti, ja se käy kipeää. Niidenkin päivien keskellä saa käydä linturetkellä, ihmetellä merkikotkien uljasta lentoa tai lintulaudan punatulkkuja. Olla pysähtyneenä.

Ja saa iloita vaikka siitä, että tuntee puolisonsa niin, että puhelimessa pelkästä äänensävystä tietää hänellä olevan jotain erityisempää kerrottavaa. Huomaten senkin, miten hän ensin kuuntelee minun kuulumiseni, ja sitten kertoo omansa ilman kummempia konstvärkkejä. Että hän sai napattua kuvan valkoselkätikasta, joka oli pysähtynyt hetkeksi ruokailemaan pihallemme. Enhän mie tiennyt, miten harvinainen lintuhavainto tikka oli näissä maisemissa, mutta se ei estänyt olemasta mukana ilossa. Semmoistakin se elämä on.

Tunnisteet:


elämä linnut lohtu suru

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi