Perjantai 16.11.2018
"
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5-6

Humala ja lapsi

4.6.2016 06:52 | Anna Virtanen
"Sellainen ihminen on vähän pelottava, joka kävelee miten sattuu. Joka käyttäytyy arvaamattomasti tai huutelee rumia. Mulle on huudeltu." Näin kuvasi minulle eräs nuori humaltuneen ihmisen kohtaamisen herättämiä ajatuksia. Vaikka pelko olisi vain hetken häivähdys, se on totta.

Ihminen on erilainen humalassa kuin selvin päin. Jossain ohjelmassa alkoholistivanhempien aikuinen lapsi pohti, että humalassa ollessaan hänen vanhempansa olivat kemikaalipersoonia, eivät oikeat aito äiti ja isä. Alkoholin kemikaalit sekoittivat pään. 

Humaltuneen ihmisen toikkaroinnille helposti nauretaan. Samoin humalassa tehdyille höperryksille, omille tai toisen. Mutta jos katsoo niiden tilanteiden taakse, tunne mikä nousee, on lähinnä suru. Sitä miettii, mitähän tuolle ihmiselle oikeasti kuuluu.

Niin mietti silloin, kun kadulla tuli vastaan aikuinen mies, jonka askel hoippui ja farkut olivat märemmät kuin kaksivuotiaalla, joka ei ole ehtinyt pissalle kesken leikkien. Mihin kulki tuo mies, odottiko häntä kotona joku? Oliko hän puoliso tai isä? 

Tai silloin, kun mutkitteleva pyöräilijä oli ajaa kahden pikkupojan päälle. Tosin hän nousi pyöränsä selästä ja oli pahoillaan. Ajattelin, että ihminen se tuolla aineen takana on. Pyöräilijän anteeksipyyntö oli rehti: En minä tulevien veronmaksajien päälle aja

Selvitettyään päänsä juomisen jälkeen ihminen ei välttämättä muista puheitaan. Vastuu sanomisista, kirjoittamisista tai tekemisistä halutaan laittaa humalan piikkiin. Eräs tientallaaja, joka oli eksynyt reitiltään, koitti kirkastaa katsettaan ja selkiyttää puhettaan, ennen kuin hän kysyi neuvoa suunnasta. Opastin, minkä osasin. Avusta ilahtuneena hän kiitti yllättävällä kommentilla, ja vakuutti olevansa täysin tosissaan: Olet niin ihana pallopää, että ala mun pojalle vaimoksi. Silloin vähän naurattikin. Pallopää miniäksi – pojalta ei tarvitse edes kysyä. 

Kesä on tullut, ravintoloiden terassikausi on alkanut. Juomiseen liitetään myönteinen mielikuva. Relataan, heitetään huolet narikkaan ja nautitaan muutama huurteinen. Olen kuullut, että selvin päin olevaa seuralaista voidaan pitää tylsänä. Se on kuin omatunto, joka ei humallu. Täytyyhän osata ottaa ilo irti elämästä.

Alkoholia nauttimalla se onnistuu. Liian moni lapsi tietää, mitä tarkoittaa se, kun ilo on irrotettu elämästä. Kun vanhempi palaa juomareissultaan tai juo kotonaan, ilo on voitu ajaa hyvinkin kauas. Eikä lapsi osaa vaatia muunlaista tilannetta. Ei lapselta edes kysytä. Ovatkohan päättäjätkään alkoholilainsäädäntöä vapaammaksi muuttaessaan pohtineet lakien lapsivaikutusta? 

Mieheni oli ruokakaupassa. Kassajonoon tuli samaan aikaan äiti ja lapsi. Naisen ostoskärryssä oli runsaasti kaljaa. Lapsi ojensi äidilleen leipää, että ostetaan tämäkin. Äiti kielsi: Ei me sitä tarvita, ei osteta. Lapsi alkoi itkeä. Empaattinen myyjä sanoi, että ottakaa vain se leipäkin, hän voi maksaa sen. Äiti laittoi leivän syrjään ja kielsi lasta ottamasta sitä. Kaupasta lähti äiti kaljojensa ja lapsi itkunsa kanssa.

Minkälainen ilta oli lapsella edessään? Lohduttiko häntä kukaan? Minkälainen ilta oli äidillä? Olikohan häntä aikanaan lohdutettu? Kun hän oli pieni. Tai nyt, kun hän on aikuinen. Olisiko hän edes valmis ottamaan vastaan apua? Ehkä lohtu täytyi yrittää etsiä pullon pohjalta. 

On helpompi kirjoittaa humalasta ja joistakin tuntemattomista ihmisistä. Olla etäämpänä ja ehkä erehtyä katsomaan vähän ylhäältä käsin tai säälien niitä joitakin, jotka juovat. Mutta kun se tulee lähelle. Kun alkoholiongelma ei olekaan naapurissa vaan saman katon alla, jossa itse elää tai on elänyt. Silloin ei katso ylhäältä. Katse painuu. Häpeä, joka ei kuulu itselle, laskee näkymättömän viittansa juovan ihmisen läheisten ylle. Myös suru, huoli ja pelko ovat totta.

Humala ja lapsivaikutus ovat sanat, joita ei mielellään kuulla lähekkäin. Ehkä sitä ei haluta ajatella, ehkä lapsen tunteista ja turvasta puhuminen on helpompi ohittaa kukkahattuleimalla. 

Mutta moni lapsi tietää. Tietää, mitä on itku, joka parahtaa yöhön ja kyynelet, joita ei enää tule. Tietää täyttymättömien lupausten tuoman pettymyksen ja painajaiset, jotka eivät ole unta. Lapsi näkee aikuisen, joka ei näe häntä. Joskus hän toivookin, että tämä ei näkisi. Lapsi näkee lähellään aikuisen, jonka pitäisi olla hänen tärkeä turvansa, ja tuntee syvää turvattomuutta. 

Tosin lapset voivat tuoda mielenmuutoksenkin. Mieheni biologinen isä raitistui elämänsä loppupuolella. Tuli notkahdus, jota hän kertoi katuneensa, ja päässeensä viinan kirosta taas yli, kun ajatteli lapsenlapsiaan, joilla ei sitten olisi pappaa.

Kerran ohikulkija kysyi pihalla touhuavalta mieheltäni kyytiä huoltoasemalle. Oli lauantai-ilta, kauppa jo kiinni, ja jokin tärkeä oli päässyt loppumaan. Mieheni tuli hakemaan auton avaimia sisältä. Ne eivät olleet siinä, missä pitikin. Puolisoni etsiessä avaimia lapset kerääntyivät ikkunaan ihmettelemään pihalla odottelijaa. Yritin pyytää lapsia pois tuijottamasta vierasta ihmistä, kun muka niin kehtuutti. Avaimet löytyivät.

Kun puolisoni palasi kyyditsemisreissultaan, hän kertoi, että mies halusikin huoltoaseman sijasta kyydin kotiin. Eivätkö lapset olekin ihania. Kun näin lapset tuolla ikkunassa, ajattelin, että en haluakaan juomaan, menen takaisin kotiin, kulkija oli tuumannut. 

Tämä lapsivaikutus sai minut miettimään. Lapset kodin ikkunassa eivät ehkä olekaan huono asia. 

Ps. Tässä blogikirjoituksessa kirjoitin vain sen näkökulman, jossa vanhempi juo ja lapsi kärsii. Tiedän, että surua perheisiin voi tuoda myös nuoren alkoholiongelma tai esimerkiksi isovanhemman. Suviseurojen esirukouspyyntöjä kuunnellessa voi huomata, että humalajuoman tuoma murhe ei ole vierasta uskovaistenkaan elämänpiirissä. Vaikeisiin tilanteisiin pyydetään Jumalalta apua ja voimia. Sairauteen nimeltä alkoholismi voi myös saada apua ja hoitoa.

Tunnisteet:


alkoholismi lapsi alkoholi

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi