Sunnuntai 18.8.2019
"
Jeesus sanoi: "Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole." Luuk. 16:9

Eräs hääpäivä

4.7.2016 06:18 | Anna Virtanen
Olin kirjoittanut keittiön seinäkalenteriin hääpäivän kohdalle ison sydämen, A sydän M ja vielä, että 16v. Sitä sitten päivänä jos toisena luin muiden merkintöjen ohessa. Puolisonikin tavasi neuvolaa, synttäriä, eskariin tutustumista – ja sen hääpäivänkin.

Mainitsin, että yksi meno sattuu juuri hääpäivälle. Ja että suviseuratalkoot on päivä sen jälkeen. Kun hääpäivään oli enää muutama päivä, viritin keskustelun, miten aika on kulunut nopeaa. Ollaan naimisissakin oltu jo useampi vuosi.

Koitti Se päivä. Sain aamulla viestin. Ystävä onnitteli hääpäivästä. Ilahduin. Miten muistikin! Heti aamupalan jälkeen laitoin puolisolleni viestillä kuvan hääkuvastamme, missä niin onnellisina katsomme toisiamme. Tekstiksi kirjoitin, että Onneksi minulla on Sinut!

Pitkin päivää kesken touhujeni kurkin puhelimeen, joko puoliso vastaisi. Viestimerkkiä ei näkynyt. Haluaa varmaan yllättää, mietin. Iloissani laitoin ruokaa, että olisi valmista, kun mieheni tulee töistä. Jääkaapissa oli iso kimpale täytekakkua. Sitä oli jäänyt poikamme edellispäivän synttäreiltä. Siitä ajattelin sitten siivut sipasta jälkiruuaksi, olisi vähän juhlan tuntua. 

Työauto kaarsi pihaan. Hämmensin ruokaa ja odotin hellan edessä, milloin tunnen tutut kädet ympärilläni. Kuului pussin rapinaa. Kukkia?! Käännyin katsomaan. Rapina kuuluikin kauppakassista, joka oli täpötäynnä leipää. Puoliso laski kassin halkolaatikon kannelle ja istahti syvään huokaisten keinutuoliin. Kysyin vähän kuin ohimennen, oliko hän käynyt muussakin kuin leipäkaupassa.

– En jaksanut, mies vastasi.

En enää malttanut odottaa, vaan kysyin, oliko hän saanut viestini. Oli saanut. Kerroin, että olin vähän odotellut vastausta.

– En kerennyt, oli niin kiire, puoliso vastasi.
– Kerennyt? Eihän siihen mene minuuttiakaan. Jos vaikka yhden sydämen lähettää. 

Mies kaivoi puhelimen taskustaan ja sanoi hellästi, että olet oikein kuvankin lähettänyt.

Puhelin ilmoitti viestin saapuneeksi. Tällä kertaa sydämet ja keltaiset pallonaamat eivät jaksaneet ilahduttaa. Ajattelin, että eihän kotona enää tarvi viestiä, sen voi sanoakin. Oli hyvä lähteä hetkeksi takaportaille istumaan.

Sää oli kuin häissämme. Aurinkoa, raikas tuuli ja koivuissa pienet lehdet. Katselin koivikon lomitse näkyvää jokea ja kuuntelin kesälintujen laulua. Sitä oli metsä täynnä. Mietin, että tässä olisi mukava istahtaa kahdenkin. Kissa hiipi luokseni ja hyrräsi kylkeeni. Tuo se sentään osoittaa hellyyttä, ajattelin.

Ruuan jälkeen mieheni meni jääkaapille. Leikkasi palan kakkua. Odotin, että varmaan leikkaa minullekin pienen siivun. Onhan se näinkin mukava, juhlaa arjessa. Mutta puoliso leikkasi vain itselleen ja hörppi rauhassa kahviaan. Ajattelee varmaan, etten halua kakkua, kun mun pitää noita sokereitakin tarkkailla, selitin mielessä itselleni.

Sitten iski väsymys. Sanatkin olivat väsyneet. Köllähdin vuoteellemme. Lapset leikkivät olohuoneessa. Kahvinsa juotuaan puoliso köllähti viereeni. Hiljaisuus.Tunsin käden, joka silitti päälakeani. Mies on tehnyt paljon töitä, ajattelin, sekin on varmaan monesta väsähtänyt.

– Eihän sitä mitään erityistä ois tarvinnut, aloitin juttelun. Vaikka kyllä mie siitä pussin rapinasta luulin, että josko kukkia olit. Mutta sehän oli oikeastaan enemmän kuin kukkakimppu, kun on perheelle leipää.

Mieheni katsoi ihmeissään, mutta ei sanonut mitään. Jatkoin siitä, miten miehet ja naiset taitavat tosiaan olla erilaisia, naiset saattavat kaivata vähän enemmän romantiikkaa. Mies kuunteli hiljaa. Sitä kuitenkin kerroin miettiväni, että voiko töissä olla niin kiire, ettei vaikka ruokatauolla ehtinyt yhtä pientä viestiä lähettää hääpäivän kunniaksi. Silloin mieheni ilme venähti ja hän parahti:

– Minä unohin koko hääpäivän!

Oli minun vuoroni katsoa ihmeissäni.

– Nytkö vasta muistit, kun mainitsin.
– No niin, kyllä harmittaa. Mies oli oikeasti pahoillaan.

Minua ei harmittanut. Päin vastoin, alkoi naurattaa.

– Etkö sie siitä hääkuvasta tajunnut.
– No ei tullut ollenkaan mieleen.
– Et kai sie voinut ajatella, että mie vaan jossain hellyydenpuuskassa lähetän sulle viestillä meidän hääkuvan.
– Saattaisit sie sellaistakin tehä.

Sitten me naurettiin molemmat.

Unohtaminen oli helppo ymmärtää. Mieli oli kevyt, kun ymmärsin, ettei toinen ollutkaan välinpitämätön. Senkin ymmärsin, eikä se tainnut olla ensimmäinen kerta, että jos jotakin miettii ja haaveilee, se kannattaa sanoa miehelle suoraan. Voi sitä silti jättää yllätyksillekin tilaa.

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi