Perjantai 16.11.2018
"
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5-6

Lapsen silmin

28.8.2016 06:54 | Anna Virtanen
"Tuo on varmaan mummomies, kun se ajaa noin hitaasti." Poika katsoi ohi ajavaa autoa ja teki omaa arviotaan. Kysyin, mitä hän tarkoitti mummomiehellä. "Se on jo niin vanha, että sillä on vain vähän voimaa käsissä. Siksi sen pitää ajaa hitaasti." 

* * *

Useampi vuosi sitten mummolassani oli tulipalo, vanha radio sen sytytti. Taimi-mummoni eli vielä silloin. Tieto tulipalosta pysäytti kerkeäväisen viikarinkin, myötätuntoisena hän sanoi: "Taimi-mummolle pitäisi laulaa 'Älä pelkää, yössä on tähtiä' ja 'Ei kotia olekaan täällä'."

* * *

Kun minulta kuoli isä, vanhimmaisemme pohti paljon kuolemaa ja itkemistä. Kerran hän sanoi: "Jotku itkee kauhiasti, isolla äänellä. Äiti, sinä itkit hiljaa. Jos joku semmonen mummo kuolee, jolla ei ole ketään, meidän pitää itkeä sitäkin." 

* * *

Meille oli tulossa vauva. Kerroin asiasta isommille sisaruksille ja sanoin, että se on vielä salaisuus. Sitä iloa! Yksi lapsista kipaisi innoissaan luokseni ja kysyi melkein kuiskaten, saako hän kertoa vauvasta isälle, kun se tulee töistä. 

Vauvaodotuksen ollessa jo pidemmällä neuvolassa kuunneltiin sydänääniä. Terveydenhoitaja kysyi pojilta, että mikähän ääni se kuuluu äidin masusta. Yksi pojista vilkaisi minua ja vastasi: "Se on vauva, mutta me ei kerrota naapureille." Sydänäänien kuuntelusta ei meinannut tulla hilpeyden keskellä enää mitään. 

Kun jälleen uuden vauvan aika lähestyi, joku toivoi poikaa, ja että siitä tulisi hyvä pelaamaan jalkapalloa. Toinen tyttöä, että ei tarvisi aina olla kotisleikissä äitinä. Yksi ilmoitti, että hän on aivan varma, että vauva on tyttö tai poika. 

* * *

Lasten sanomisista saa iloa. Ne yllättävät ja naurattavatkin. Usein koomisuuteen sisältyy myös syvää viisautta. Meillä on oppimista lasten tavassa nähdä ja kokea asioita. 

Esimerkiksi tuo, että on hyvä osata hidastaa silloin, kun ei ole voimia. Tai lohdutetaan silloin, kun jollain on suru. Laulu voi lohduttaa. Muistetaan yksinäistä. Sellaisenkin ihmisen elämä on ollut arvokas, jolla ei ole viimeiselle matkalle saattajaa. Pidetään salaisuudet. Iloitaan uudesta elämästä. 

Tuli mieleen muisto omalta kouluajalta. Terveydenhoitaja näki lapsen aidosti.

Ehkä minulla oli jalka vähän kipeänä. Käärin sen kotona paksuun siteeseen. Tosi paksuun. Nilkutin koulun käytävillä ja sain huomiota, kyselyjä. Aloin uskoa itsekin, että olin satuttanut jalkani. 

Eräänä aamuna opettaja pyysi minua käymään terveydenhoitajalla. Jännityksessä lanttasin hoitajan luo. Hän kyseli hienovaraisesti kivustani ja sanoi, että voi tarkistaa jalkani. Ensin käärittiin yksi pitkä side pois, sitten toinen ja kolmas vähän lyhyempi. Niiden alla oli vielä kaksi vauvan harsovaippaa, jotka olin kietonut jalkani ympärille, että se näyttäisi turvonneelta. 

Terveydenhoitaja ei nauranut, ei edes hymyillyt tietävästi. Hän tunnusteli jalkaani ja sanoi, että kyllä se siitä paranee, olet hoitanut sitä hyvin. 

Ei jalkaan olisi mitään tarvinnut, mutta terveydenhoitaja ymmärsi syvemmin. Hän kietoi jalkaan kevyen ideaalisiteen, ojensi viikkaamansa harsot ja käärimänsä siderullat ja toivotti hyvää koulupäivän jatkoa. Kyllä se jalka "paranikin" pikavauhtia, vaikka vielä luokkaan palatessani näön vuoksi nilkutinkin, sen ideaalisiteen verran.

Terveydenhoitaja kohtasi hyväksyvästi. Koululaisesta välitettiin. Oli ollut helpompi koulumaailmassa nilkuttaa jalkaansa kuin kysyä, saanko olla pieni ja haavoittuvainen.

Voisi sanoa, että sellaisia ne lapset ovat. Voi myös sanoa, sellaisia ovat nuoret, sellaisia ovat aikuiset. Saatamme tarvita erilaisia ideaalisiteitä, välittämistä. Se vain voi olla vaikea pukea sanoiksi.

Kaipaamme myös armollisia sanoja. Nekin sanat voivat löytyä jo pieneltä lapselta. Hiljattain kolmevuotias tuli luokseni ja kysyi: "Äiti, saako sulle antaa anteeksi?" Voi rakas enkeli! 

Kunpa katseessamme saisi aina säilyä rakkaus. Kunpa näkisimme. Huomaisimme hänet, joka kaipaa rauhaa. Saako sulle antaa anteeksi.
 

Vanhemmat

Uudemmat

Anna Virtanen

Kemijokivarsi, pieni vireä kylä, vaaramaisemat, kotikoivikko ja punainen tupa. Täällä elän. Lähellä lapsiani ja puolisoani, lähellä ystäviä. Viisi lasta herätän aamuisin koulutaipaleelle ja kaksi pienempää on kanssani kotosalla. Puuhella lämpenee, puuro hautuu. Päivät täyttyvät lasten äänistä, ilosta ja tiuskeesta ja kotiäidin arkiaskelista. Toisinaan pysähdyn kirjoittamaan mieleeni puikahtaneen ajatuksen tai tunnelman paperinkulmaan tai viestiluonnoksiin. Kirjoitan lasten oivalluksista, ihmiselosta ja kohtaamisista. Täällä elämme. Ehkä syrjässä kaikesta sykkeestä, jostain suuresta, todellisesta elämästä. Vaiko juuri keskellä elämän syvimpiä ääniä?

Voit lähettää minulle palautetta blogistani osoitteeseen virtanen_anna@suomi24.fi.

Anna Virtanen

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi